Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Viimeisen hirvitarkastuksen mukaan (www.vtv:n hirvitarkastus 100/2005) hirvistä koituvat yhteiskuntataloudelliset kustannukset ovat 130 – 175 milj. euroa joka vuosi. Valtaosa kustannuksia syntyy valtiolle hirvikolareista, vaikka esim. kolariautojen korjauskulut maksavat nykyisin autoilijat laajennetuissa liikennevakuutusmaksuissaan. Metsävahinkojen osalta ei ole tarkkoja laskelmia. On vain VMI:n yhteydessä havainnoidut taimikoiden hirvivahinkoalat, joita on tuhoasteittain ryhmiteltynä nykyisin yli 1 000 000 hehtaaria.
Parhaillaan neuvotellaan työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kanssa yhteiskuntasopimuksen aikaansaamisesta. Raakapuuntuotannon ja markkinoinnin osalta voisi olla viisaanpaa keskittyä tuotantoa haittaavan hirvikannan minimoimiseen kuin raakapuun hinnan nousuun. Ainakin se olisi yhteiskuntasopimuksen hengen mukaista.
Suomen kansantuote vähän yli 200 miljardia euroa. Silti hirvien aiheuttamia menetyksiä ei pidä vähätellä, kuten metsästäjät suuressa tyhmyydessään tekevät. Esim. MMM:n hirvestystä harrastava johto ohjaa valtion niukkoja varoja hirvistä koituvien hyötyjen tutkimiseen, että tulevaisuudessa metsänomistajien olisi pakko sietää nykyistä hirvikantaakin tiheämiä hirvikantoja, vaikka se entistä enemmän veisi pohjaa pois teollisuuden kotimaiselta raaka-ainepohjalta.
MMM:ssä tunne ohjaa enemmän julkisten varojen käyttöä kuin järki. Siihen pitäisi saada muutos. Eihän hirvenlihasaaliista tule valtiolle enemmälti edes verotuloja, kuten puun myynneistä tulee. Kaavailtu hirvenmetsästysmatkailu olisi pelkkä ilmaa saastuttava kuluerä, mikä pitäisi lailla kieltää.
Hirvi syö männyn ja koivun taimia. Halla vie kuusentaimia avohakkuualoilla. Näistä aiheutuva metsitettävän puulajivalinnan epäonnistuminen vähentää puun tuotoksia, motivaatiota ja lisää kustannuksia.
Kyllä tammi muuten Etelä-Suomessa menestyisi, mutta laajemmassa mitassa yritettäessä hirvivahingot ovat esteenä. Aitaaminen kun on kallista, ja aitojen jatkuva tarkkailu liian työlästä. Tammentaimi on yhtä haluttua hirville kuin haavantaimi.
Kookkaampien tammentyvien kuorta ei hirvi ehkä niin halukkaasti jältä kuin haavantyvien kuorta. Siksi vanhempia tammimetsiä on vielä olemassa.
Metsäkupsa: ##Puun hintakehitys on ollut maltillista, joten siltä osin olemme jo etupainotteisesti osallistuneet kustannustalkoisiin.##
– Kaikille metsänomistajaryhmille ja valtiovallalle verotettavaan tuloon, puun mahdollisimman korkean hinnan lisäksi, vaikuttavat myös markkinoitavan puun määrä ja laatu sekä tuotantokustannukset. Näihin harjoitettu hirvipolitiikka on jo pitkään vaikuttanut kielteisesti. Todennäköisesti se on vaikuttanut kielteisesti myös raakapuusta maksettuun hintaan. Siksi Suomelle olisi välttämätöntä saada tältä osin muutos metsäpolitiikkaan tarkentamalla metsälain ja metsästyslain eräitä säädöksiä.
Susi pitäisi saada pois uhanalaisen elänten listalta, sillä eihän se tosiasiallisesti uhanalainen ole. Onhan rajan takana Venäjällä susia runsaasti, vaikka siellä se on henkipatto. Kun tämän EU:N päättäjät ymmärtävät, riittää Suomen susikannksi muutama susilauma.
Kun susia olisi vähän, eivät hirvimiehetkään pystyisi perustelemaan hirvikantojen kohottamista susien ravinnon tarpeilla. Vähäisen susikannan vallitessa voisi hirvenmetsästyksen vapauttaa kokonaan pyyntiluvista. Näin myös liioista hirvistä ehkä päästäisiin, Hyötyjinä olisivat puuntuotannon lisäksi myös maantieliikenne ja kansantalous.
Sanomalehti Karjalainen uutisoi 18.1.2016 samaisesta tutkimuksesta uutisen otsikolla, ”Hirvitiheys ei juurikaan puhuta metsänomistajia”.
Tähän täytyy todeta, että ei hirvitiheydessä ole mitään puhumista, kun se vaihtelee alueittain, vuosittain ja vuodenajoittain. Vain liian suurena pidetty hirvikanta ja sen aiheuttamat vahingot metsätaimikoissa sekä niistä johtuva turhauttava työ taimikoissa eivät lakkaa puhuttamasta metsänomistajia.
Ihmettelen kauheasti, etteivät hirvien aiheuttamat tihutyöt metsätaimikoissa pane luonnonvarakeskuksen tutkijoita esittämään laskelmiaan VMI:n tutkijoiden havainnoimien hirvivahinkojen aiheuttamia menetyksiä metsänomistajille ja yhteiskuntataloudelle.
Hirvikannan pienentymiseen riittävän pieneksi olisivat metsänomistajat varmasti tyytyväisiä. Esim. paikoin Ilomantsissa hirvien määrä on jo riittävästi pienentynyt. Rauhoituksiin ei siellä olisi missään tapauksessa varaa.
Keskustelun avaus, Planter:
##Metsälehdessä 24/2015 oli juttu, ”Malttia kuusen kasvatukseen”.Siinä luonnonvarakeskuksen tutkija esitti, että ”muoti ohjaa” puulajivalintaa ja siksi valitaan kuusi.##– Mielestäni luonnonvarakeskus MMM:lle lojaalina haluaa tiedottaa asian näin. Kun puulajivalintaan vaikuttava liian runsaana pidetty hirvikanta on saatu levittäytymään kaikkialle Suomeen, ovat myös karumpien maiden kuuselle uudistamiset siirtymässä pohjoisemmaksi. Metsät kuusettuvat hirvien takia, mikä on hyvin kiusallista metsä- sekä myös hirviasioista vastaavalle MMM:lle.
– Biotalous on yksi hallituksen kärkihankkeista. Hallitukselle on MMM:stä vakuuteltu, että metsien tuotteet ja palvelut ovat Suomen tärkein uusiutuva luonnonvara, johon nojaa biotalous. Se on ”avain kohti vähähiilistä ja resurssitehokasta yhteiskuntaa”, kuten mm. Jyrki Kangas toteaa.
– Kyllä jutun alun ”tutkija” on väitteessään loppujen lopuksi vähähiilisenä pidetyn metsätuotannon, eli hirvestysmatkailun lisäämisen asialla.
Gla 6.1.2015:
##Hakkuumäärien oleessa jatkuvasti vuotuista kasvua alempana oli muut seikat tärkeämpiä.Tuon jälkeen kvartaalista on tuskin kuukautta kulunut, miten mahtaa olla muuttunut yleinen mielipideilmasto.##
– ”muut seikat” käsitti mm. hirvenmetsästyksen ja sen turvaamisen sekä mahdollisimman runsaat hirvisaaliit. Tämä on ollut hyvin pitkään ristiriidassa järkevän ja kustannustehokkaan puuntuotannon kanssa.
– Tämän keskusteluavauksen pohjana oleva metsäuutinen käsitteli metsien monikäytön turvaamista. Tätä edistäessään metsäbiotalouden professori Jyrki Kangas pitää (ehdottaa) puuntuotannon lisäämistä keinona sovittaa yhteen metsän eri käyttömuodot.
– Nyt on suurin huoli puun riittävyydestä tulevaisuudessa.
– Mielestäni metsän ”muut käyttömuodot”, kuin hirvestys, eivät ole enemmälti ristiriidassa puuntuotannon kanssa. Vieläpä puuntuotannon lisääminenkin on suurelta osaltaan kiinni harjoitetusta hirvipolitiikasta.
Olen jo aiemmin ilmoittanut, että pidän kyseistä luonnonvarakeskuksen tekemää kyselytutkimusta kaikilta osiltaan tavoitteellisena, sekä alkuaan MMM:n aloitteesta ja toiveista lähteneenä.
Tällä hetkellä ministeriö tarvitsee hirvikannan salassa tapahtuvan lisäämisen tueksi juuri tällaisia tutkimuslaitoksen nimissä tehtyjä tutkimuksia ja niiden tuloksia. Näin hirvikannan sopuisa lisääminen mahdollistaisi paremmin ulkomaille suunnatut kaupalliset hirvijahdit myös Etelä-Suomen yksityismetsissä.