Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Liikaa jää Hermannin seuralle hirviä talvelle. Tekvät vain vahinkoa metsille sekä vaaratilanteita ja kolareja liikenteelle. Riittäisi jos jäisi 0,5-1 hirvi tuhannelle hehtaarille. Siihen voisi päästä pyyntiluvista luopumisen ja suden yhteisellä vaikutuksella.
Jos metsien uudistamista eli yleisesti metsänhoitoa on jouduttu tekemään toteutetun hirvitalouden ehdoilla ja kustannuksella, olisi vähintään kohtuullista, että hirvien pyyntiluvista luovutaan ja hirvikanta mitoittuisi luonnon ehdoilla. Myös liikenteen hirvikolarit ovat tuottamuksellisia eli riistakeskusten lupapolitiikan aikaansaannosta.
Hirvenmetsästyksen säännöt ovat perusteellisen uusimisen tarpeessa. Niin mittaviksi hirvistä koituvat haitat ovat muodostuneet liikenteelle, maa- ja metsätaloudelle sekä myös yhteiskunnalle.
Lähtökohtana ja ohjenuorana tulisi pitää VTV:n hirvitarkastus 2005:n päätelmiä. Siinä esim. esitetään, että tulisi ottaa harkittavaksi loupua kokonaan vuosittain anottavista pyyntiluvista. Hirvikanta on pidetty jo vuosikymmeniä liian suurena.
Myös metsästäjien tulisi ymmärtää, että esim. raakapuun tuottaminen omassa metsässä turvaa metsänomistajille toimeentulon sekä elintason. Metsäteollisuudelle se turvaa raakapuuta eri tehtaille ja valtiovallalle verotuloja palkkojen ja liikevoittojen osalta eri portaissa.
Metsästäjille hirvestys on nykyisellään pelkästään heille itselleenkin tappiota tuottava harrastus. Nykyisen suuruiset virkistykselliset arvot saisi metsästäjä huomattavasti pienemmällä hirvikannalla eli mitä metsästä sattuisi kulloinkin löytymään. Näin hirvestys asettuisi paremmin sille kuuluvaan rooliin metsien virkistyskäytössä. Leipä ennen lirkutuksia!
Nyt avauksessa esiintuoduissa metsästyslain muutoksissa ei ole tuotu esiin tärkeintä muutostarvetta: miten hirvikanta saataisiin lopulta siedettävän alhaiselle tasolle ja pysyvästi.
Metsistä saatavat tulot eivät ole kasvaneet pitkiin aikoihin. Sitävastoin uudistamisen kustannukset nousevat jatkuvasti.
Tilanne vaatii ihmisten aikaansaamien metsien uudistamisen onnistumisen esteiden poistamisen, mikä vaatii hirvikannan metsästämistä minimiin.
Alkutuotannolle ja yhteiskunnalle haitaksi paisutettu hirviharrastus on saatettava välittömästi verolle. Verovaroille olisi nyt käyttöä.
Vahinkojen ja riesan aiheuttaja ottaa vastaata ja maksaa ainakin osan kustannuksista.
Jo useita vuosikymmeniä on metsien uudistamisia tehty toteutetun hirvipolitiikan ehdoilla. Rehevimmillä mailla on hirvituhojen pelossa jouduttu istuttamaan lähinnä kuusen taimia. Tämä on monesti keväisin hallanaroilla alueilla aiheuttanut taimiin hallavaurioita, mistä on aiheutunut metsänomistajille ylimääräistä heinimistyötä, lisää perkuutarpeita sekä huonompilaatuisia taimikoita.
Nykymuotoista hirvenlihan tuotantoa metsänomistajien metsätaimikoissa suorittavat metsästäjät kertovat harrastuksen virkistysarvon olevan heille saatua hirvenlihaa tärkeämpää. Lihanarvoksi kerrotaan nykyisillä kaatomäärillä noin 50-60 miljoonaa euroa vuodessa. Kuitenkaan siitä tai virkistyksestä ei ole metsästäjät tarvinneet maksaa minkäänlaista veroa.
Tällaisesta vapaamatkustamisesta ja hirvien aiheuttamista metsänuudistamisen haitoista johtuien olisi vähintään kohtuullista pudottaa hirvikanta niin pieneksi, että sillä ei olisi vaikutusta uudistamisen puulajivalintaan, onnistumiseen yleensä tai metsänhoidon kustannuksiin. Sujuu se hirvijahti pienemmilläkin hirvikannoilla.
Koska hirvi on yhteiskuntataloudellisesti lähinnä rasite ( VTV:n hirvitarkastus 2005), tulisi jahdeissa saatu hirvenliha saattaa verotettavaksi sillä perusteella, että jahtien kustannukset ovat virkistyksellisyyttä eivätkä siten kelpaisi vähennyskelpoisina lihan veropohjaa laskettaessa. Verotuksessa kertyneet varat tulisikin ohjata metsien uudistamiseen sekä varhaishoitoon.
Toimiva periaate: vahinkojen ja riesan aiheuttaja ottaa vastuuta ja maksaa ainakin osan kustannuksista.
Aika pieni tutkimuksen mukaan tuo syväistutuksen pituuskasvuhyöty 4 kasvukaudessa, vain 10 cm. Normaalisti silloin taimien pitäisi olla mättäissä jo yli metrisiä.
Mätästystä voidaan tehdä eri toteuttajien toimesta monella eri tavalla ja erilaisissa olosuhteissa. Ojan pohjalta kaivetusta kivennäismaasta moudostetuista mättäistä katoaa huomattava kohouman muodostama etu, jos taimikennon pohja halutaan saada ulottumaan kuntan yläreunaan. Tietysti kuivamisen riski suurenee, jos istutetaan tällaisen mättään harjalle.
Mielestäni kohteen valinta mättäissä ja huolellisuus työssä ovat yhtä tärkeitä kuin ohjeen mukainen istutussyvyys. Minulla on päinvastaisia havantoja liian syvään (10 cm) hurahtaneiden taimien kasvuunlähdössä. Osa niistä kasvoi hyvin hitaasti ja osa jopa kuivui.
Esimerkiksi kauhan ulkopohjalla painalletut mättäät oli vaikea istuttaa, ja lis’ksi tiiveys näytti haittaavan myös taimen pituuskasvua. Tästä saisi oman tutkimusaiheen.
Tehokkaasta heinäämisestä voi olla apua myös talvella lumen alla tuhojaan tekevien myyrien ravinnon valinnassa. Nimittäin paljon kesän aikana valoa saaneiden taimien tyvien kuoret voivat kelvata huonommin myyrien ravinnoksi, koska valoa saanut kuori on kitkerämpi, kuten valossa ollut porkkanan yläpääkin on.
Heinäämisestä voi näin olla apua myös hybridihaavan uudistamisessa. Ovathan taimien tyviosien suojaksi kehitellyt muovisuojat hyvin hankalia ja kalliitakin.