Hirvien metsästys pitäisi säätää vapaaksi vuosittain anottavista pyyntiluvista ja pyyntilupamaksut samalla poistaa. Kun vielä metsästys olisi vapaata tilan rajoista riippumatta, niin olisipa ihme, jos halukkaita metsästäjiä ei olisi riittävästi.

Mielipiteitä on monenlaisia. Muistaakseni VTV kehotti MMM:tä harkitsemaan luopumista nykyisestä pyyntilupiin perustuvasta hirven metsästyksestä. MMM on ilmeisesti harkinnut. Valitsi suurien vahinkojen tien.

Kannanotot Gla:lta vaikuttivat hirvimiehen kannanotoilta. Vahingot unohtuvat samalla, kun hirvimies kaveeraa muutamassa viestissä.

Nykyinen järjestelmä on pysynyt vahingoista huolimatta käytössä juuri siksi, koska vahinkojen kärsijä ei ole tohtinut loukata muutoin hyvän naapurin, ystävän tai sukulaisen tunteita. Eihän alkoholistillekkaan mennä sanomaan suoraan, että mene katkaisuhoitoon!

Siis käytännössä nykyinen järjestelmä ja hirvien ohjetiheydet ylläpitävät vuodesta toiseen hirvien määrää kriittisellä tasolla liikenteen ja taimikkovahinkojen kannalta.

Nytkin halutaan hirvimyönteisten taholta tiedottaa, että kuuselle uudistaen saadaan metsästä paras tuotto, vaikka ei ole varmuutta siitä, mikä kuusikoiden terveys on esim. 20 vuoden kuluttua. Tutkittua tietoa ei tunnusteta oikeaksi. Kieroilu kukoistaa!

Nytkin tällä keskustelupalstalla halutaan antaa sellainen kuva metsänomistajille ja jopa valtiovallalle, että hirvenmetsästäjät pitävät hirviä metsästäessään hirvikannat sellaisina, ettei vahingot maanteillä ja metsätaimikoissa muodostu kohtuuttomiksi.

Kuitenkin aika-ajoin kohtuuden raja ylittyy. Hirvitiheyksiä ei ole laskettu niin paljon, että luottamus männyn ja koivun viljelyyn olisi kaikkialla palautunut. Se olisi MMM:lle vakavasti otettava asia.

Antonin kokemukset hirvenmetsästyksestä vuodesta 1959 viime syksyyn selventävät syitä, miksi jo ennakkoon hyväksyttävillä pyyntiluvilla tapahtuva hirvenmetsästys ei aina toimi. Kuten VTV vuonna 2005 kiteytti, että talvelle jää aika-ajoin ylitiheitä hirvikantoja.  Siitä syntyy kohtuuttomia menetyksiä maantieliikenteessä ja metsätaimikoissa.

Männyn ja koivun taimikko on hirvituhoille alttiina maapohjasta ja puulajista riippuen ehkä 8 – 12 vuotta, ehkä VT-pohjalla joskus, ilman 10 vuoden Trico-käsittelyä, jatkuvasti. Siksi metsänomistajat, tämän asian tiedostaen, joutuvat tilaamaan vuodesta toiseen ilmaston lämpenemistä heikosti kestäviä kuusen taimia. Jalostetut rauduksen ja männyn taimet ovat taimitarhoilla vaikeammin markkinoitavia hirvituhon jo kokeneelle.

On metsästysasioista vastaavalta MMM:ltä suorastaan vastuutonta ylläpitää edelleen sellaista hirvien pyyntilupiin perustuvaa hirvenmetsästysjärjestelmää, minkä tuloksena metsät ovat laajasti kuusettuneet, ja ilmastomuutoksen edetessä voi jo lähivuosikymmeninä syntyä kuusikoihin laajojakin hyönteis-, sieni-, kuivuus- tai myrskytuhoja, ehkä myös metsäpaloja.

Tilan rajoista riippumaton hirvenmetsästys, kuten aikoinaan vahinkoeläiminä pidetyillä sudella, karhulla ja ilveksellä oli, toimi silloin hyvin. Petoeläimistä ei ollut silloin kenellekään riesaa, ei myöskään metsälaitumilla käyvälle lypsykarjalle.

Ehkä samanlainen tulos olisi hirvenkin osalla. Kaikki kiittäisivät. Metsien muu virkistyskäyttö ja muun riistan metsästys hyötyisivät. Hirviäkin riittäisi niitä haluaville. Haavikonkin voisi jättää joskus petoelämille metsästystä helpottamaan.

Nopeaa muutosta vaatii puuntuotannon tulevaisuus, ilmastonmuutoksen hillitseminen, maantieliikenteen turvallisuus sekä valtion velan takaisin maksu.