Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Jo 1980-luvulla varoiteltiin tekemästä taimikoiden lannoituksia, koska ne lisäsivät niissä hirvivahinkoja. Ehkä silloin tarkoitettiin männyntaimikoita. Myös kulotuksen oli todettu lisäävän hirvituhoja kulotetulle alueelle perustetuissa männyntaimikoissa, koska taimet saivat tuhkasta runsaasti ravinteita.
Kuusentaimikoiden lannoituksen osalta en ole nähnyt tutkimustuloksia. Voisiko esim. typpilannoituksella saatu hyvä kasvu viivästyttää ku-taimien kasvainten puutumista ja siten altistaa latvakasvun osalta taimia erilaisille tuhoille?
Syyllinen kuusenrunkujen kuorten syöntiin on hirvien pyyntilupiin perustuva metsästys. Hirvien talviravintoa on nykyisin entistä vähemmän tarjolla, koska mäntyä on istutettu viime vuosikymmeninä erittäin vähän. Hirvillä on siis todellinen nälkä.
Hirvenmetsästäjien kuuluisi metsästysalueiltaan joka kevät tutkia hirvien tekemiset ja ilmoittaa niistä metsänomistajille. Samalla he näkisivät todellisen tilanteen alueellaan. Näkökanta myös pyyntiluvista luopumiseen voisi kirkastua. On nimittän kohtuutonta juoksuttaa metsänomistajia useita kertoja vuodessa katsomassa ja varjelemassa metsästäjien harrastuksen tuloksana hoitamansa metsän hirvivahinkoja.
Hirvi on ollut vahinkoeläin jo vuosikymmeninä kaikilla mittareilla mitattuna. Se ei ole soveltunut talousmetsissä kasvatettavaksi, koska sen vaikutukset metsäluonnolle, elinkeinolle ja raaka-ainetuotannolle ovat olleet hyvin kielteisiä.
Hirvet ovat aiheuttaneet syönnöksillään talousmetsissä metsäluonnon köyhtymistä ja puulajiston yksipuolistumista. Puuntuotannon kannattavuus on kärsinyt kohtuuttomasti, ja teollisuuden raaka-ainepohja on kaventunut esim. hyvälaatuisen koivutukin ja männyn osalta.
Herrajahdeissa vaikutusvaltaiset metsää omistavat herrat ovat henkilökohtaisesti nähneet hirvien aiheuttamat menetykset, joten eipä ihme, jos jahteihin ei kohta ole kiinnostusta. Sirkka-Liisa Anttilaa maa- ja metsätalousministerinä ollessaan hirvijahti vielä kiinnosti, mutta ehkä toisessa mielessä kuin lihanhimossa. Ei olisi hänen pitänyt lähteä herrojen kanssa marjaan. Ketunhäntä oli näillä kainalossa.
Tämäkin ”susikapina” voi olla lähtöisin MMM:n hirvestykseen vihkiytyneiden herrojen ajatuksista. Nyt vaalitaan todellista ongelmaa julkisuudelta. Liian suureksi paisutettu hirvikanta halutaan pitää tiedotuslähteiltä pimennossa. Kun käännetään metsästystä käsittelevä uutisointi suuria taloudellisia vahinkoja aiheuttavasta hirvestä kansalaisten tunteita kuohuttaviin susiin, saavat tiedotuslähteet riittävästi suurta yleisöä kiinnostavia uutisia.
Näin ovat metsästysorganisaatiot ja tiedotus hoitaneet suhteitaan jo vuosikymmeniä. Todellinen ongelma on pystytty pitämään ihmeen hyvin pimennossa. Esimerkiksi lehtien mielipide-osastoilla ei monesti haluta julkaista nykyistä metsästyskäytäntöä tai hirvipolitiikkaa käsitteleviä kirjoituksia, koska kosto pelaa. Myöhemmin ko. lehdelle ei aina ole annettu uutisoitavaksi kiinnostavia metsästysaiheisia uutisia. Hirvistä ei kirjoiteta nykyisin kielteisesti. Näin puolin ja toisin on vaalittu suhteita. Molemmat ovat hyötyneet. Susikeskustelu on harkittua keskustelun siirtoa toisaalle pääasiasta.
Timppa puhuu asiaa!
Uudistushakkuun osalta on uudistettavan puulajin valintakin olevinaan metsänomistajan valittavissa. Valitettavasti jo 30-40 vuotta harjoitettu hirvipolitiikka, liian tiheine hirvikantoineen, on aiheuttanut männyn ja koivun taimikoissa niin laajoja hirvituhoja, että istutusten osalta on hirvituhojen pelossa jouduttu lähes aina valitsemaan kuusen taimet. Muuten on melkein aina jouduttu jännittämään taimikon kehityksen onnistumista kymmeniä vuosia. Hyvin monesti on jouduttu toteamaan, että uudistamistyöt ovat tehty turhaan. Se on vienyt osaltaan metsänhoidolta ja kemera-tuelta mielekkyyden.
Taimikoiden varaishoidon ottaminen mukaan kemera-tuettaviin aiheuttaa ehkä hirvituhojen lisääntymisen kemeran toteuksen jälkeen. Silloin vation varat menevät entistä enemmän hirvien per…….siin.
Metsäalan ammattilaisillekkin on muodostunut hyvin monenlaisia käsityksiä hirvitiheyden merkityksestä metsien uudistamiseen. Eniten nykyisen pyyntilupasirkuksen puoltamiseen vaikuttaa se, jos itse kuuluu hirviporukkaan ja mieluusti johtotehtäviin. Toiminnassa on helppo kaataa vastuut alueellisen riistakeskusten pyyntilupien myöntäjille. Metsäammattimiehen moraali menee hyvin usein tärviölle hirviporukoissa ja riistanhoitoyhdistysten hallituksessakin.
A. Jalkaselle:
Pyyntiluvista luopuminen hirvenmetsästyksessä on eri asia kuin pyyntilupamaksuista luopuminen.
Vuotuisilla pyyntiluvilla ylläpidetään kestämättömäksi paisutettua hirvikantaa, ja pyyntilupamaksut tuntuvat hupenevan ylisuuren hirvikannan aiheuttamien metsätaimikkovahinkojen korvausten sijaan entistä enemmän nykyistä hirvipolitiikkaa tukevaan tutkimukseen.
Jos pyyntiluvista päästäisiin eroon, niin ehkä päästäisiin eroon myös pyyntilupamaksuista ja korvauksista. Samalla metsästysorganisaatiota ministeriötasolta lähtien voitaisiin keventää ehkä puolella nykyisestä. ”Riistakonserni” ei ole oikea sana suunnatonta vahinkoa aiheuttavan valtiojohtoisen toiminnan ylläpitämisessä.
Jos säädettisiin metsästyslakiin luopuminen vuotuisista hirvien pyyntiluvista, poistuisi myös hirvenmetsätäjiltä syyllisyys liikenneturmista sekä myös muista hirvivahingoista.
Pyyntilupakäytäntö ylläpitää keinotekoisesti liian korkeaa hirvikantaa ja syyllistää käytännössä hirviporukat kaikkiin hirvien aiheuttamiin turmiin ja vahinkoihin.
Ilmeisesti MMM:ssä halutaan kasata kaikkiin timintoihin mahdollisimman paljon ”ongelmia”. Näin saadaan lisää miehitystä, määrärahoja, vaikutusvaltaa sekä näkyvyyttä omalle ministeriölle. Hirvikannahoitosuunnitelmassakin oli unohdettu ottaa huomioon hirvien hupenevat talviruokavarat eli männynhavu. Silloin koko hommasta on pohja pois kuten näyttää käyneen.
Mielestäni ei ole ”hulvatun juttu”, vaan tutkimuksen arvoinen asia, kun hirvet kesähelteellä ja muulloinkin hakeutuvat kuusikoihin oleskelemaan. Valtaosa kuusen juurista on levittäytynyt välittömästi kuntan alle, kivennäismaan päälle, jossa sienirihmasto ruokkii niitä ja myös toisinpäin eli kuusenjuuret ruokkivat sienirihmastoa.
Luulisi että liian tiheänä pidetyllä hirvikannalla terävine sorkkineen on jotain vaikutusta juurikäävän nopeaan leviämiseen. Konehakkuuthan keskeytetään kesähelteiden ajaksi ainakin harvennushakkuukohteiden osalta.
Talvella samat männyntaimikoita lähellä olevat kuusikot ovat monesti tyvien kuoren osalta hirvien kaluamia. Tällekkään ei mahda mitään muuta kuin ennakkoon hirvikannan tuntuva rajoittaminen. Hirvikarkotteet tuskin tulevat kysymykseen.