Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Ate ketoi painavaa tietoa mutta vain omalta alueeltaan. Tiedoista selviää se että pyyntilupia oli anottu selvästi liian vähän. Enempikin olisi varmaan noita tuhoeläimiä kaatunut. Ennakkoon haettavat pyyntiluvat olivat siis tässäkin tapauksessa rajoittamassa täysimääräistä hirvikannan harvennusta. Siksipä niistä olisi päästävä eroon.
Hirvien aiheuttamat taimikkotuhot, metsien kuusettuminen ja liikenteen hirvikolarit ihmishenkien menetyksineen jatkuvat nykykäytännöllä. Hirvien laskentakin on aivan turhaa, koska hirvi on laumaeläin ja siirtyy ruuantarpeen ja petoeläimien pelossa monesti viereisten seurojen alueelle.
Laskenta ei satu kohdalleen koskaan, koska hirvet vielä lisääntyvät ja hirvijahtiin on aikaa lähes vuosi laskentatapahtumasta.
Ate ajattelee, että hänen omatunto on puhdas, kun kaatoluvat on käytetty ja jäävä kanta omalla alueella jäi olevinaan siedettäväksi. Näin ajatellen hirviriesa jatkuu hamaan tulevaisuuteen.
MJO:lle
Sinulla taitaa olla päättelyvirhe ja laskuvirhe liikeideoissasi! Antonin yhteiskunnalle arvioima vahinko ei ole sama luku kuin metsänomistajalle koitunut vahinko. Metsänomistajalle hirvistä koituva vahinko kertaantuu lukemattomissa eri portaissa yli 10-kertaiseksi vahingoksi yhteiskunnalle. Samoin metsätaloudesta koituva hyöty kertaantuisi ilman hirvistä koituvaa haittaa.
Antonin laskelmista puuttuvat vielä liikenteen hirvikolareissa uhreille ja autoille koituvat menetykset, joissa on samoin kerrannaismenetyksiä. Esimerkiksi ihmisen turvallisuuden kuuluu perustuslain mukaan olla turvattu. Silti pidetään tiheää hirvikantaa ihmishenkien menetyksistä piittaamatta.
Ihmisen menetystä ei voi rahassa mitata ainakaan silloin, kun se on tahallinen teko, kuten hirvikolarien aiheuttaminen nykyisin on. Myös metsille hirvistä aiheutuneet vahingot ovat ihmisten tahallisesti aiheuttamia. Anton puhuu ”sorkkaeläinlaiduntajista”.
Jäävä kanta ja kaatoprosentti ovat toissijaisia vahinkojen rinnalla.
Kaikenlaisia uros-naarassuhteita, vasakiintiöitä, pankkihirviä ja yhteislupa-anomuksia ja näistä kehiteltyjä suosituksia on keksitty vaikeuttamaan pyyntilupien täysimääräistä toteutumista. Näin saadaan hirvipolitiikan kehittäjien toivoma hirvikannan jatkuva kasvu ja vahingot teillä sekä metsissä toteutumaan täysimääräisenä. Tuijotetaan vain kaatoprosentteihin. Vahingoista viis!
Vahinkoeläimeksi todettu hirvi olisi asetettava sille kuuluvaan asemaan, ja sen metsästys olisi vapautettava kaikista hirvieläinten kantaa rajoittavista viisauksista. Pyyntilupia ja laskentoja ei vahinkoeläimille tarvita.
Kyllä harvennushakkuissa kaikki oksa- ja latvusmassa tarvittaisiin ajourille jätettävien puiden juuristoja varjelemaan, vaikka maa kantaisikin. Tänä vuonna lumi auttaa asiassa, mutta samalla peittää nopeasti havutkin.
Palataanpas asiaan…
Jatkuvat lisätutkimusten esittäminen hirvimiesten toimesta on heille tervetullutta siksi, että tarpeelliset muutokset vaikuttaviin metsästyskäytäntöihin unohtuisivat, ja lisäaikaa entisellä tuhoisella mallilla tulisi aina vuosi-vuodelta jatkuen kuten tähänkin asti.
Mielestäni tutkimuksia on tehty jo tarpeeksi. Tiedetään hirvien aiheuttamat turmat maantieliikenteessä. Samoin tiedetään hirvien aiheuttama Suomen metsien jatkuva kuusettuminen sekä lisäkustannukset metsien uudistamisessa.
Sekin on nähty, että istutustaimikossa luonnontaimet säästyvät paremmin hirviltä kuin istutustaimet. Lisätieto tässä asiassa on toissijaista. Tärkeintä on kaikkien ymmärtää, että hirvieä pidetään kertakaikkiaan liian paljon.
Tähän ongelmaan on vain yksi ratkaisu: hirvenmetsästys tulee vapauttaa vuosittain haettavista pyyntiluvista ja metsästystä rajoittavista pinta-alavaatimuksista.
Liiallisten hirvien aiheuttamat vahingot puuntuotannolle ja kansantaloudelle piilotetaan ainakin metsästrysorganisaatioiden toimesta aina ”riista”-sanan alle. Kuitenkin riistasta vain hirvieläimet, ja niiden kannan sitominen pyyntiluvilla liian suureksi, aiheuttavat tappiot.
Hirvilaskennat tuntuvat vuosikymmenestä toiseen olevan suunnattoman epätarkkoja ja siksi joutaisi lopettaa kokonaan. Ehkä pyyntiluvista luopumisen jälkeen metsästystapahtumassa selviäisi riittävä jäävien hirvien määrä. Hirvi pitkillä sorkillaan on aina tasoittanut hirvikannan tyhjiöihinkin ravinnon siellä lisäännyttyä.
On luonnoton tilanne että vastuulliseksi ministeriksi aina tulee valituksi sellainen henkilö, jolla on ”lukkarin rakkautta” hirven metsästykseen.
Hirvi aiheuttaa syönnöksillään sekä ”riistatiheiköitä” että ”hirviharveikoita”.
Kun hirvi syö esim. männyntaimikon harvaksi eli kehityskelvottomaan kuntoon, loppuu metsänomistajalta mielenkiinto sellaisen taimikon hoitoon. Silloin syntyy ”riistatiheikkö”, mitä hirvimiehet pitävät metsäomistajan aiheuttamana hoidon laiminlyöntinä.
Jos kuitenkin hirvien syömään taimikkoon varoja uhrataan, syntyy toistuvien syönnösten ja hoidon yhteisvaikutuksesta ”hirviharveikko”.
Molemmat johtuvat vuotuisiin pyyntilupiin sidotusta hirvipolitiikasta, mitä hirvimiehet puolustavat viimeiseen asti. Onhan se turvannut runsaat kaadot vuodesta toiseen. Siinä ei ole paljon tärkeää puuntuotanto-elinkeinoa ajateltu.
Kyllä hirvet tekisivät tuhojaan myös kuusikoissa, jos joskus kaikki taimikoiden hoitorästit olisivat hoidettu. Silloin nykyisillä hirvimäärillä olisivat hoidetut männyn ja koivuntaimikot muutamassa vuodessa syöty harvoiksi. Sen jälkeen ottaisivat hirvet ravintonsa enemmän kuusen taimikoista.
Siis helposti saatavilla oleva ruoka männyn ja koivun taimikoissa vähenee, kun taimikot hoidetaan harvaan asentoon. Kun hoidetaan, kokonaistuhot lisääntyvät nykyisilä hirvimäärillä.
Mielestäni hirvieläimen aiheuttama vahinko kasvatettavalle puustolle on hirvituho silloin, kun hirvieläinten metsästys on sidottu myönnettäviin pyyntilupiin. Siis, jos hirvenmetsästys perustuisi pyyntiluvista vapaaseen metsästykseen, olisi silloin mahdollisesti sattuva hirvieläintenkin aiheuttama tuho selkeästi luonnon aiheuttama.
Nykyisin vähemmän selkeitä luonnontuhoja metsässä ovat esim. myrskytuho, metsäpalo ja hyönteistuho. Niissä on monesti syyllisenä useita vuosikymmeniä jatkunut liian tiheänä pidetty hirvikanta sekä sen tuhoista johtuneet puulajivalintaongelmat. Nämäkin metsätuhot lienevät entistä enemmän yksisilmäisen hirvipolitiikan tulosta, eli hirvituhoa.
Nimimerkki Tolopainen ei ajattele hirvien aiheuttamia maantiekolareita ja niissä vammautuneita kun puhuu liiallisen hirvikannan säilyttämisen puolesta. Hänellekkin voi sattua vammauttava hirvikolari jo tänään. Mitenköhän sitten suu pannaan?
Hirvien totaalista lopettamista Suomen kamaralla voi perustella ehkä parhaiten sen aiheuttamilla maantieturmilla.
Kun otetaan metsien taimikkovahinkojen lisäksi huomioon myös hirvieläinten maantieliikenteessä aiheuttamat hirvikolarit, ei hirviä tarvittaisi ainuttakaan. Geeniperimä kyllä sälyisi Ruotsissa ja Venäjällä asustavilla hirvillä, joten lajin suojelunkaan vuoksi hirviä ei Suomessa tarvita.
Metsästäjille riittäisi työsarkaa esim. villisika-, susi- ja jäniskantojen rajoittamisessa.