Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Nykyisin hirvituhojen pelossa metsänomistajat uskaltavat istuttaa vain lähinnä kuusen taimia. Kuusentaimia menee nykyisessä pelon ilmapiirissä runsaasti ko puulajille soveltumattomillekkin alueille.
Sipilä muistaakseni panisi koululaiset istuttamaan hakkuiden kasvattamiseksi 4 miljoonaa tainta. Laskelmani mukaan sillä saataisiin istutettua noin 2700 hehtaaria viljelyksestä poistunutta peltoa. Tietysti ”lisänä se on rikkakin rokassa”. Se on kuitenkin pieni apu hiilensidonnassa, jos ajatellaan mitä on menetetty, kun jo lähes 50 vuotta on hirvien annettu tärvellä jopa vuosikymmen sitten istutettuja koivun ja männyn tainmikoita.
Metsien hirvituhoista saa luotettavaa tutkimustietoa VMI:n tulosteista. Varsinaista tuhoalaa (ehkä noin 5 vuden aikana syntynyttä) on löytynyt noin 200 000 hehtaaria. Lievempi tuhoala on ollut jo pitkään noin 1 000 000 hehtaarissa.
Koululaisten vuotuinen istutusala olisi noin 1,4 % varsinaisesta hirvituhoalasta, vuotuisesta tuhoalasta ehkä 6,8 %. Hirvisyönnösten menetys hiilensidontaan kertaantuu istutuksiin verrattuna moninkertaiseksi, koska hirvien syönnökset alkavat runsaampina vasta 5-10 vuoden ikäisissä taimikoissa.
Nimimerkki ”suorittava porras” edustaa ajatuksineen monen hirvenmetsästystä harrastavan ja makkaratulilla sisäistettyä mielipidettä. Hänen mielestä metsänomistaja itse on syypää hirven mahdollisesti tekemiin vahinkoihin jättämällä taimikot huonolle hoidolle. Siten lehtipuun vesat toimisivat ikäänkuin houkuttimina hirville, ja siten vahinkoa syntyy siinä sivussa myös esim. männyntaimille. Siis taimikoiden hoitamattomuus aiheuttaisi hirvivahingot eikä liian tiheä hirvikanta.
Tuntuu siltä kuin hirviporukat käyttäisivät metsänomistajia hyväkseen. Metsänomistaja toimisi ymmärtämättömyyttään houkutellessaan hirviä ruokailemaan taimikoihin. Hirvimiehille olisi suuri nautinto kaataa ja suolistaa näitä joka vuosi mahdollisimman monta. Siksi myönnettyjäkin lupia jätetään monesti käyttämättä, että seuraavana vuonna lupia tulisi entistä enemmän. Hirvenkaato antanee saman nautinnon, minkä kuvittelee saavansa kun onnistuu ihailemansa naisen kellistämisessä. Tätä täytyy saada lisää…
Ei metsätalouden kannalta katsotun ylisuuren hirvikannan ylläpidossa muuta järkevää syytä ole. Sukupuolivietti on se, mikä ohjaa metsänomistajan ja hirvimiehen toimintaa. Metsänomistajille se on puun tuottaminen ilman turhia esteitä. Hirvimiehelle se lienee suuren eläimen kellistäminen hyvin tähdätyllä laukauksella. Jahdeissa saatu liha tulee kalliiksi myös metsästäjille. Olen kuullut, että verottajalle ei jää mitään kun jahdin kulut on vähennetty.
Hirvimiehen vilpillistä toimintaa metsänomistajia kohtaan voisi verrata katolisen papiston toimintaan monissa maissa lasten hyväksikäytössä. Nyt paavi on puuttunut asiaan ja tutkimukset on oloitettu. Meillä ilmeisesti Eduskunta olisi oikea elin, mutta sielläkin on monta hirvimiestä. Tässä vaiheessa hirvipolitiikkaa kohtaan kohdistettu kielteinen julkisuus voisi tepsiä parhaiten.
Ei ole turhaa rutinaa liian tiheisträ hirvikannoista, kun hirvivahinkojen pelossa metsänomistaja ei uskalla käyttää uudistusalojen metsitykseen muuta puulajia kuin hirviltä paremmin säästyviä kuusen taimia.
Tästä aiheutuu vuosien saatossa talousmetsien kuusettumista, mistä puolestaan koituu ajan kuluessa laajenevia kuusikoiden hyönteis-, sieni-, metsäpalo-, ja myrskytuhoja.
Kirjanpainajatuhot ja metsäpalot lisääntyvät kuusikoissa ilmaston lämmitessä. Kuusen juurikääpä tuhoaa kuusikot entistä nuorempina, kun muuta puulajia ei uskalla käyttää jo saastuneillakaan aloilla. Pinnallisen juuriston omaava kuusi ei monesti kestä ilmastomuutoksen mukanaan tuomia tuulenpuuskia vaan kaatuu juurineen.
Tulevaisuudessa viime vuosikymmeninä perustetut kuusikot voivat, alkuaan liikahirvistä johtuvasta kuusettumisesta johtuen, muodostua hiilensidonnan sijaan enemmän päästölähteeksi. Tämä voi muodostua todella kalliiksi puuntuotannolle, hiilinielulle ja yhteiskunnalle.
Hirvieläinten vaikutus metsien puulajivalintaan tulisi laskea mukaan arvioitujen hirvivahinkojen määrään, sillä hiilidioksiidin ilmakehään kertymisestä johtuva ilmaston lämpeneminen ei puolla seuraustuhoihin herkästi joutuvan kuusen yksipuolista käyttöä metsien uudistamisessa. Varsinkin koivu ja haapa olisivat kuusta kestävämpiä.
Hirvikanta, hirvenmetsästys ja hirvivahingot ovat kansanedustajien kahvipöydissä hyvin yleisiä keskustelun aiheita. Eduskuntasaleissa hirviasioista yleensä vaietaan. Korkeintain metsästyksestä vastuullinen ministeri on joutunut muutamia kertoja vuodesta vastaamaan edustajien laatimiin hirvikannan alentamista tähtääviin kirjallisiin kysymyksiin. Nämä ministeri on kuitenkin laajoilla ja seikkaperäisillä hirvikannan hoitosuunnitelmaan tukeutuvilla vastauksilla pystynyt aina torjumaan.
Hirviongelmat siis yleisesti tiedetään kansanedustajien kuin ehdokkaidenkin keskuudessa. Lausunnoissa aina pyritään varmistamaan mahdollisimman hyvä kannatus ja yleesä myös valinnan varmistaminen seuraavalle vaalikaudelle. Näin toimitaan kaikissa puolueissa, onhan hirvikanta levittäytynyt kaikkialle valtakunnassa.
Puolueen valinta tulevissa vaaleissa hirviongelman korjaamiseksi on vaikeaa. Perusteluina kannan alentamiselle pitäisi ehkä liikenneturvallisuuden parantamisen lisäksi nostaa näkyvästi esille mm liikahirvistä johtuvia talousmetsienkin monimuotoisuuden heikkenemistä sekä tulevaisuudessa muita kuusettumisen mukanaan tuomia ongelmia, kuten kirjanpainajatuhojen, myrskytuhojen ja metsäpaloherkkyyden lisääntymistä. Myös näistä ja hirvisyönnöksistä metsiimme kertynyt alentava vaikutus metsien hiilinieluun on Suomen osalta tulevaisuudessa merkittävää.
Eipä ole järki päätä pakottanut MMM:n virkamiehillä tai vastaavilla ministereillä, kun ovat jo puusukupolven ajan antaneet ylisuuren hirvikannan vaikeuttaa metsiemme uudistamista. Suurilla alueilla vain paremmin hirvien syönniltä säästyvää kuusta on voitu turvallisesti käyttää uudistamisessa. Näin tiheä hirvikanta on usein ohjannut uudistettavan puulajin valintaa metsiemme varsinaisia luonnontuhoja heikommin kestävän kuusen hyväksi. Siitä voi jo lähivuosina ilmetä enemmänkin jälkiseuraamuksia.
Esimerkiksi Ruotsissa viime kesänä oli monin paikoin laajoja ja vaikeasti sammutettavia metsäpaloja. Jopa Suomalaista työvoimaa oli sammutustöissä apuna. Ruotsissa on pidetty tiheää hirvikantaa. Ehkä Suomessa toteutetun hirvipolitiikan seurauksena entistä laajemmiksi muodostuneet nuoret kuusikot ovat kuivan kesän aikaan metsäpalojen osalta vaaravyöhykkeessä. Myös hyönteis-, sieni- ja myrskytuhoriskit ovat hirvistä johtuvien laajempien kuusikoiden myötä jo lisääntyneet. Se heikentää metsiemme hiilen sidontaa. Liiallisesta hiilidioksiidista johtuva ilmaston lämpeneminen on lisäämässä näitä varsinaisia luonnontuhoja.
Hirvipolitiikasta johtuvat uuden metsän perustamisen epäonnistumiset ja useiden vuosien viiveet ovat jo pitkään heikentäneet metsiemme hiilinielua. Metsiemme hakkuiden rajoitukset olisivat ohjausta puupääoman varastointiin, mikä mahdollisesti heikentäisi hiilinielua pitemmällä tähtäimellä. Myös hirvisyönnösten vaikutuksia pitäisi pikaisesti nostaa päivänvaloon metsien hiilinielujen lisäämistä suunniteltaessa.
Mm näistä syistä johtuen kansallinen etu vaatii MMM:n ryhtymistä pikaisiin toimenpiteisiin hirvenmetsästyksen pyyntilupakäytännön poistamiseksi. Vuosittain anottavista pyyntiluvista ja niiden myöntämisistä ovat johtuneet metsästyskauden jälkeen talvelle jääneet ylisuuret hirvilaumat.
Liikahirvien aiheuttamat liikenneturmat ovat vielä oma lukunsa.
Selvästi valtiovalta yhteismetsän puunmyynnin alhaisemmalla veroprosentilla pyrkii yhteismetsien lisäämiseen edullisempana vaihtoehtona metsäomaisuuden pirstomiselle. Se helpottaa hirvestystä harrastavien poliittisten päättäjien mielestä kaupallisten hirvijahtien lisäämistä ja samalla korkeammalle tasolle vakiintuneen hirvikannan hyväksymistä.
Näin yhteismetsiin säädetty alhaisempi puunhyynnin veroposentti on asettanut yhteismetsäosuuksien omistajat muita metsänomistajia edullisempaan asemaan. Tähän tulisi muiden metsänomistajien vaatia pikaisesti korjaus.
Tässä viestiketjussa 5 viimeistä sivua koostuu hirvimiesten väittelystä liittyen hirvenpyyntilupien tasapuolisuuteen osakkaiden kannalta. Ketjun avaajan toivomat mielipiteet ovat siinä unohdettu.
Juuri yhteismetsien hirvenmetsästykseen liittyvien ongelmien vuoksi en olisi liittämässä metsiäni yhteismetsään. Siinä hämärtyy hirvien aiheuttamat ongelmat metsien hoidolle ja tuotolle niin yhteismetsän talouden kuin yhteiskunnankin kannalta katsottuna. Toivoisin että tämän ketjun hirvikeskustelu lopetettaisiin ja otettaisiin järki käteen.
Valtiovalta lyhytnäköisyydessään on jo pitkään suosinut sukupolvenvaihdoksissa yhteismetsiin liittymisiä juuri tämän hirvenmetsästysmahdollisuuksien paranemisen tähden. Jopa on kuviteltu, että yhteismetsät tulevaisuudessa mahdollistaisivat lisääntyvän metsästysturismin Suomeen. Koosamon yhteismetsää on pidetty mallina. Sielläkin on katruilla mäntyalueilla hirviongelma ja tuotonmenetyksiä tulevaisuudessa.
Yhteismetsien olisikin tarpeen ryhtyä vaikuttamaan toteutettuun hirvipolitiikkaan siten, että hirvikannat ajettaisiin muuallakin alas ja keskityttäisiin teollisuudelle tärkeän raaka-aineen tuottamiseen.
Nykyinen runsas hirvikanta vaikuttaa metsien perustamisessa ja taimikon aikaansaamisessa menetyksiä, jotka voivat vaikuttaa myös ilmakehän hiilitasapainoon haitallisesti. Hirvilaumojen vaikutuksia ilmaston lämpenemiseen ei ole ilmeisesti tutkittu vaikka syytä olisi.
Jos hirvikanta olisi 1/10 nykyisestä, olisi vuotuinen hirvikolareiden määrä 1/10 eli parisataa vuodessa. Samalla metsän uudistamisessa voisi käyttää maapohjan vaatimusten mukaista taimilajia, eikä yksipuolisesti kuusta.
Talousmetsien monimuotoisuus ja hirvieläinten talviravintokin alkaisi lisääntyä. Kansalaisaloitteestakin voitaisiin luopua hirvivahinkoriskin pienennyttyä.
Nuolukivet ja säädelty hirvenmetsästys eivät sovi talousmetsiin. Niistä aiheutuu liikaa vahinkoa puuntuotannolle.
Metsänomistajan yleinen tietämättömyyttömyys noulukiven aiheuttamista hirvien käyttäytymisen muutoksista eivät oikeuta metsästäjiä edes kyselemään lupia niiden asetteluun. Yleisen edun vuoksi nuolukivien metsiin vienti tulisi lailla kieltää.
MMM:ssäkin pitäisi alkaa ymmärtää, että nykyisellä hirvipolitiikalla on saatu talousmetsät kuusettumaan entistä nopeammin, koska hirven talviruuaksi kelpaavaa mäntyä on uudistettu hirvituhojen pelossa entistä vähemmän. Talviruuasta on nykyisin hirvillä kova puute. Pitää syödä jopa kuusen ja männyn kuorta pystypuista.
Edes Vihreiden kansanedustajat eivät tunnu ymmärtävän, että tällä menolla talousmetsien monimuotoisuus on heikentynyt kovalla vauhdilla, vaikka tavoitteet ovat asetettu monimuotoisuuden parantamiseen.
Talviruuan vähyyden ja siitä johtuvien metsien hirvituhojen vuoksi pitäisi hirvitiheystavoitteita pudottaa alle 0,5 hirveen/1000 hehtaarilla. Se vielä turvaisi lajin säilymisen. Paras vaihtoehto olisi hirvien poistaminen riistaeläinten luettelosta, jolloin ne olisivat lainsuojattomia.