Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Minulla on 2 hehtaarin muokattu OMT-pohjainen uudistusala. Joudun uudistamaan alueen kaikkein vaikeimmalla ja kalleimmalla tavoin yksinomaan hirvituhojen pelossa. Istutan alueen 1 vuotisilla kenno-kuusentaimilla tietäen tulevaisuudessa niihin tulevan monia erilaisia tuhoja.
Alueella on joka puolella käpyä tekevät mäntymetsät ja siloisia rauduskoivujakin on joka puolella. Alueet taimettuisivat satavarmasti luontaisesti, mutta en luota männyn- tai koivuntaimiin hirvien vuoksi. Melko varmasti kävisi niin, että kun tekee kovasti töitä, niin lopputuloksena on hirvien raiskaama rääsekkö.
Hirvi, sekä sen aiheuttama epävarmuus, on tehnyt metsiemme uudistamisesta todella vaikeaa. Teki uudistamisen niin tai näin, niin lopputulos on uudelle sukupolvelle suurella varmuudella surkea. Niin nopeasti tuntuu ilmastonmuutos etenevän. Sen torjuntaan ei Korona-ajan jälkeen löydy rahoitusta.
Mielestäni tämän ketjun otsikko, ”Optimismia metsäalalle”, ja myös aiheen alustus on laadittu tarkoitushakuiseksi. Keskustelijalle maalataan tarkoituksella turhan ruusuinen kuva Suomen metsien tilasta. Ikäänkuin metsissämme olisivat nyt paremmat tulevaisuuden näkymät kuin tärkeimmillä kilpailijamaillamme. Näin eivät asiat todellakaan ole!
Oli mainittu Keski-Eurooppa, Kanada, Venäjä ja Ruotsi, joissa on ollut metsänhoidon ongelmia, kuten laajoja kirjanpainaja tuhoja tai metsäpaloja. Kuitenkin aivan samat ongelmat odottavat meitä millä hetkellä tahansa. Meillä vain metsäautotieverkoston hyvä tiheys voisi rajoittaa laajamittaisia metsäpaloja.
Jo useita vuosikymmeniä meillä pidetty hirvikanta on ohjannut metsiemme uudistamista siten, että muita puulajeja kuin kuusi, ei metsänomistaja ole uskaltanut juurikaan istuttaa. Mäntyyn ja koivuun kohdistuvista hirvituhoista on otettu opiksi. Ainakin eteläinen Suomi on tämän johdosta ollut voimakkaasti kuusettumassa. Huomattava osa aloista lienee jo herkässä tilassa metsäpaloja ajatellen.
Yksipuolistunut puulajirakenne on johtamassa jo nyt lisääntyviin hyönteis- ja sienituhojen riskeihin. Siis aivan samat ongelmat ovat kohta meillä puuntuotannon esteinä kuten aiemmin mainituissa kilpailijamaissamme.
Talousmetsiemme melko nopea kuusettuminen on jo johtanut metsäluonnon köyhtymiseen. Esm. metsiemme muutamat lintulajit, kuten hömötiainen, pyy ja kuukkeli, ovat harvinaistuneet. Mustikan varsiakin näkee harvemmin kuusikoissa, joten monen eläimen ruoka on vähenemässä.
Hirviltä joutuu talviravinnon etsimään, koska mäntyä ei ole uskallettu istuttaa. Hirvien männyntaimikoita kuluttava syönti kohdistuu nykyisin entistä suppeammille alueille, joten siellä on jouduttu istuttamaan kuusta liian karuille mäntymaille. Kuusikoiden kuoren syönti tyvien osilta on yleistynyt sellaisina talvina, jolloin runsas lumi on ollut haittaamassa hirvien liikkumista.
Nykyisellä hirvipolitiikalla Suomen metsistä osa siirtynee päästölähteiksi hyvinkin pian. Se vaikuttaa jo lähitulevaisuudessakin metsiemme tulokseen negatiivisesti, vaikka ilmaston lämpeneminen kiihdyttäisi kasvua nuorella iällä.
Aivan oikein ajateltu, ollikolli! Hirviä ei saada kuriin jos hirvipolitiikkaa ei ensin saada muutettua. Siinä ministeri Leppä olisi avainasemassa. Valitettavasti hän itse on niitä yksisilmäisesti ajattelevia hirvenmetsästäjiä. Hänen mielestä hirvistä koituvat hyödyt ovat haittoja suuremmat.
Ylispuiden tai suojapuiden suoja pienille kuusentaimille perustuu mielestäni yksinkertaisesti kuusentaimikon päällä olevan puuston varjostukseen. Puuston varjostuksessa kasvava kuusentaimi avaa keväthallalle arat silmunsa huomattavasti myöhemmin kuin avomaalla kasvava kuusentaimi. Näin pahimmat keväthallat ehtivät mennä ohi, ja silmut säästyvät hallavaurioilta.
Jos hirvikanta olisi riittävän pieni olisivat tältä osin ongelmat vähissä. Voitaisiinhan avohakatulle alalle istuttaa kuusen sijaan paremmin keväthallaa kestävää mänty tai koivua. Mäntyä karummille aloille ja rauduskoivua viljavammille alueille.
Varjostavaa puustoa tulee avohakatulle alueelle luontaisestikkin, mutta hirvien laidunnus monesti hidastaa syntyvän vesakon kehitystä riittävän varjostavaksi. Mahdollisesti syntyvä luontainen mänty ja rauduskoivu vaatisi syntyneen vesakon hävittämisen varjostamasta taimia, mutta siinäkin voi käydä niin, että hirvet tekevät selvää jälkeä luontaisesti syntyneistä täydennystaimista, ja kuusentailta on tullut poistettua hallalta suojaava puusto.
Metsäpaloriskit lisääntyisivät kuusikoiden lisääntymisen myötä, mitä on jatkuvasti tapahtynut kuusentaimivalinnan myötä. Kuusettumisen myötä myös hiilinielut kärsisivät MMM:n suojeleman ylisuuren hirvikarjan vauhdittaessa tulevaisuuden metsäpaloja, myrsky-, hyönteis-, sekä sienituhoja.
Ehkäpä avohakkuista luopumisen taustalla ovatkin lyhytnäköisesti ajattelevat MMM:n hirvenmetsästäjät, jotka eivät ymmärrä kuusikoiden lisääntymisen aiheuttamien metsäpaloriskien, myrskytuhojen tai hyönteis- ja sienituhojen lisääntymistä.
Ehkä siellä ajatellaan hirvituhojen tilaston kaunistumista ja hirvikannan entistä voimakkaampaa kasvattamista? Ainakin peurakantojen osalta siitä ovat selvät todisteet. Hirvieläinongelmalle ei tehdä mitään!
Minulta hirvi/hirvet syivät keväällä 2019 tai myöhäsyksyllä 2018 kev.2018 istutetuista kennu-ku-taimista yli hehtaarin alalta latvat ja osan sivuoksista. ( sivu 63 viesti 6) Nyt niitä pitää heiniä monta vuotta normaalia enemmän. Ilmeisesti ensikeväänä syävät uudelleen.
Hirvillä on nyt todella nälkä talven jäljiltä kun mäntyä istutellaan nyt vähemmän. Siksi hirvikanta pitäisi leikata talven ravintotilan mukaiseksi. Tähän tarvitaan metsästyslakiin muutos. Hirvielämet kaikki pitäisi välittömästi vapauttaa typeristä jo ennakkoon haettavista ja myöhemmin myönnetyistä pyyntiluvista. Selvää teatteria koko homma,
Ei hirvi koske kuusentaimeen jos muuta ravintoa on talvella riittävästi. Metsänomistajilla on nykyisin uudistettavan puulajin valinnassa todella vaikeaa. Aukot kohta joudutaan jättämään luonnon varaan jollon kannokot muuttuvat rääseköiksi.
Riskialtista näkyy olevan myös kuusenistutus sellaisilla alueilla, missä runsaammin hirville sopivaa ravintoa, eli männyntaimikoita, ei ole uskallettu perustaa ollenkaan.
Kävin noin viikko sitten tarkastelemassa heinäämistarpeita kesällä 2018 istuttamallani viljavan maan parin hehtaarin kuviolla. Toinen puoli alueesta oli kuusentainten osalta hirvien systemaattisesti latvomaa. Yli puolesta taimia oli syöty myös sivuoksat. Joitain pikkusilmuja näkyi taimien tyngissä, joten täytyy heiniä edelleen ja katsoa seuraavana keväänä tilanne uudelleen. Hirvenjälkiä ja tallattuja taimia näkyi runsaasti.
Taimet olivat istutettaessa 1 vuotisia pakastettuja kuusentaimia. Taimet kasvoivat kesällä 2018 15-25 cm lisää pituutta, joten toiveissa oli silloin taimikon onnistuminen kesän 2019 heinäämisen avulla. Toisin kävi!
Kyllä kaikki hirvieläimet pitäisi vapauttaa vapaasti metsästettäviksi ilman turhia pyyntiluparajoituksia. Haitat ovat kansantaloudelle ja hiilinielulle todella mittavat. Liikenteessä ihmisten turvallisuus on unohdettu kokonaan.
Hirvikärpästen ja punkkien isätäeläiminä hirvieläimet levittävät borrelioosia ja muita vaikeasti hoidettavia kivuliaita sairauksia. On suoranainen ihme, että harrastuksen tukemiseksi on uhrattu ihmisten terveys, metsänhoitotyön tulos ja hiilinielun kartuttaminen.
Hirvipolitiikan vaikutukset metsiemme hiilinieluun pitäisi pikaisesti tutkia.
Nimimerkki ”suorittava porras” voisi ”asiantuntijana” tehdä karkeat ennakkolaskelmat.
Ilmoitetut ja siten korvattaviksi tulleet vahingot eivät anna todellista kuvaa hirvivahinkojen laajuudesta ja merkityksestä puuntuotannolle tai hiilinieluille. Hirvivahinkokorvausta voi saada vain yksityinen metsänomistaja ja yhteismetsä. Moni metsänomistaja ei edes tiedä taimikkonsa hirvivahingoista, saati että vaivautuu niistä ilmoittelemaan. Lisäksi vahinkoarvion maksullisuus ja korvauskynnyksen olemassa olo ehkäisevät tehokkaasti vahingoista ilmoittamista.
Liian tiheänä pidetyn hirvikannan ohjaava vaikutus puulajivalintaan ja siten metsien jatkuva kuusettuminen, sekä kuusen joutuminen sille soveltumattomiin kohteisiin, on paljon haitallisempaa. Hiilinielun parantamiseksi aiotut miljoonien tainten istutukset eivät vastaisi pelkkää hirvituhouhkaa saati hirvien aiheuttamaa taimikkovahinkoa kuin nimeksi.