Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 201 - 210 (kaikkiaan 1,383)
  • mehänpoika

    Ilmastomuutos ei odottele! Kuusettumisesta aiheutuvat metsätuhotkin voivat nopeutua kuin korona-epidemia. Kuiva ja lämmin kesä voi laukaista metsäpaloja myös Suomen kuusikoissa, kuten joku vuosi sitten tapahtui Ruotsissa. Siellä sammuttajia tarvittiin avuksi Suomestakin. Ilmeisesti Kanadan laajat metsäpalotkin johtuivat alkuaan samasta hirviongelmasta.

    MMM:n alaisen luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimustoimintaa ohjataan, kuusettumisen aiheuttaman monimuotoisuuden  heikkenemisen torjumiseksi, ulkomaisten puulajien soveltuvuuden tutkimukseen. Jalostetun rauduskoivun ja männyn käyttö metsänveljelyssä on vähentynyt. Nyt tutkitaan männyn kylvöaloilla jalostetun siemenen käyttöä kylväsiemeneen sekoitettuna. Näin ehkä pyritään välttämään korvattavien hirvivahinkojen syntymistä jo ennakolta. Kaikki tällainen nolla-tutkimukseen verrattava työ teetetään yhteiskunnan varoilla ja mahdollisimman runsaat kaadot mielessä.

    Metsästrategiassa suositeltu sekametsien suosiminen kuusentaimikoiden hoidossa aiheuttaa omat ongelmansa. Hyvin usein männyn- ja koivuntaimet kuusen taimien seassa tulevat jossain vaiheessa hirvien runtelemisiksi. Kuitenkin myös taimikkoasteesta säilynyt kuusi voi nykyisillä hirvitiheyksillä tulla tyvien osalta hirvien vaurioittamaksi.

    Etukasvuisena kasvava koivu puolestaan haittaa lähellä kasvavien kuusien kehitystä. Kuusen juuristo jää hyvin pinnalliseksi ja kuuset kärsivät kuivuudesta, joten niiden kasvu taantuu. Lopputulos on metsätuotosta ja hiilinielua heikentävä.

    Perustettu koivikko pitää saada esteettömästi kehittymään täysitiheänä koivikkona. Silloin sillä on suuri merkitys metsäpalojen, ja muiden metsätuhojen torjunnassa, hiilen sidonnassa ja monimuotoisuuden ylläpidossa. Kuusta voi olla alikasvoksena.

    Pelkkä tummalatvuksinen kuusimetsä voi olla jo sinällään runsaasti ilmastoa lämmittävä eli ilmastomuutosta aiheuttava. Tutkimuksia siitä en ole huomannut. Kuusikon alla joskus ilmenevä viileämpi ”kellari-ilmasto” voi olla tulos haihdunnan lisääntymisestä.

    Nuori kuusikko, pihkaisine neulasineen, on erittäin arka metsäpaloille. Jo nyt, ja etenkin myöhemmin, kuusikot aiheuttavat odotettavissa olevine tuhoineen lisäntyvästi päästöjä ja monimuotoisuuden vähenemistä.

     

    mehänpoika

    Olipa toteutunut hirvestys suurempi tai pienempi kuin  asetettu tavoite ei muuta asiaa miksikään. Silti vähin äänin on metsäluonnon monimuotoisuutta heikennetty jo 1970-luvulta lähtien. Muita taimia kuin kuusta ei ol uskaltanut enää istuttaa vuosikymmeniin.

    Jalostuksella ilman hirvivaaraa mahdollisesti saatavissa ollut kasvunlisäys (noin 30%) on menetetty. Metsänomistajat ovat tehneet valtavasti turhaa työtä, joten työn tuottavuus on ratkaisevasti heikentynyt. Perustetuilla kuusikoilla on lähitulevaisuudessa odotettavissa runsaasti ongelmia.

    Esimerkki Kansallisen metsästrategian sivulta 30 (ilman kuvia versio päivitetystä): ”Koska kuusen arvioidaan kestävän muita puulajeja huonommin ilmastomuutoksen aiheuttamia lisääntyviä myrskyjä ja kuivuuskausia, tulee metsien käsittelyssä pyrkiä nykyistä enemmän sekametsien muodostamiseen ja puulajisuhteiltaan monipuoliseen metsäkuvaan. Kuusettumisen vähentäminen edellyttää hirvikannan vähentämistä.”

    Marinin hallitusohjelmassa ilmastonmuutos on katsott ykkösasiaksi. J tiivistelmä alkaa sanalla ”ilmastonmuutos”. Tiivistelmän lopussa on liää ilmastonmuutoksen hillinnästä ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta.

    Tukevatko suorittavan portaan ohjeet oikeasta hirvikannasta hallitusohjelmaa. kasallisen metsästrategian 2019 päivitystä vai Hirvikannan hoitosuunnitelman mielivaltaa?

    mehänpoika

    suorittava porras ja Metsuri motokuski! Tilastoitujen hirvikolareiden määrä voi laskea sen vuoksi, kun hirvikolarit, joissa ei tapahdu matkustajille loukkaantumisia voivat jäädä tilastojen ulkopuolelle. Poliisia ei silloin tarvita, eikä hirvikolari tilastoidu. Tämän hyvin tiedätte mutta ette kerro. Peurakolareissa on sama sääntö, vaikka niiden tilastoidut vahingot ovat todella korkealla tasolla.

    Liiasta hirvien määrästä johtuva metsien kuusettuminen ja siitä johtuvat monimuotoisuuden heikkenemiset ja lajikato pitää saada ympäristöministeriön ja ministerin tietoon. Niitä ei ole painotettu hirvikannan hoitosuunnitelmassa tai kansallisessa metsästrategiassa, sen päivityksessä. Näistä pamleteista ei muutenkaan tahdo tietoa löytää. Esim hirvi on piilotettu metsästategiassa sanan, riista, tai metsän virkistyspalvelut termin taakse piiloon.

    mehänpoika

    Puuki ei jostain syystä tykkää tämän otsikon aiheesta. Se huomaa siitä, kun hän kommenteissaan selvästi pyrkii ohjaamaan keskustelua tai kommentointia muualle varsinaisesta aiheesta.

    Otsikon aiheen ja arvostelun kärki kohdistuu noin vuonna 2014 valmistuneeseen hirvikannan hoitosuunnitelmaan, josta en ainakaan minä ole löytänyt mainintaa tai ratkaisua liiallisen (nykyisen) hirvikannan aiheuttamaan metsien kuusettumiseen ja siitä johtuvaan monimuotoisuuden heikkenemiseen ja lajikatoon.

    Vuonna 2019 laadittu kansallinen metsäsrategia 2025 päivitys on mielestäni laadittu samassa hengessä kuin 17 vuotta sitten laadittu hirvikannan hoitosuunnitelmakin. Nykyistä hirvikannan säätelyä ei tässäkään strategiassa minkään otsikon alla aseteta kyseenalaiseksi, vaikka ilmastonmuutos ja metsien monimuotoisuuden heikkeneminen ovat aivan viime vuosina olleet valtiovallan keskeisin huolenaihe. Näyttäisikin siltä, että samat tahot ovat olleet siunaamassa molempien strategioiden keskeiset ohjeet.

    Kannattaa käydä lukemassa metsäsrategian visio ja sen pohjalta laaditut toimintaohjeet. Lueteltu kolme kohtaa, joista kohdan 3 koitan lisätä tähän myöhemmin. Hirvikannan suuruudesta siinä ei mainita mitään mutta monipuolista käyttöä painotetaan.

     

    mehänpoika

    Puukille: Mistähän se verottaja pöytänsä ääressä tietää muutella viljelemättömiä peltoja metsämaaksi, ellei maanomistaja jostain syystä ole metsäkeskukselta pyytänyt ko toimenpidettä.

    Metsäsuunnitelmaa tehdessään suunnittelija ei yleensä katsele luokitustietoja. Silloin peltoheitto yleensä kirjautuu vajaatuottoiseksi metsämaaksi johon esitetään metsitystä mahdollisen hakkuun jälkeen.

    Nykyisen puunmyyntiin perustuvan metsäverotuksen aikana eii luokituksella ole verotukseen vaikutusta. Aiemmin peltoheitoista ei ole tarvinnut maksaa metsäveroja, jos metsänomistaja ei tyhmysissään ole teettänyt luokituksen muutosta.

    Metsäveroluokka määriteltiin maapohjan tuottokyvyn mukaan. Siis entinen pelto harvoin luokiteltiin joutomaaksi. Kitumaan luokka lopetettiin jo aiemmin.

    Pinta-alaperusteisen metsäverotuksen aikaan sai maanomistaja määräaikaisia verovapauksia hirvien tuhoamista taimikoistaan. Verovapauden voimassaoloaika oli porrastettu tuhoalueen tuhoasteen mukaisesti.

    Nykyisin hirvivahinkokorvaukset ovat maanomistajalle verotettavaa tuhoa kuten ovat esim myrskytuho tai metsäpalokorvaus. Samalla tavoin verotetaan valtiolta saaduista tuista, esim. kemera-tuet.

    Kyllä siinä on ollut ihmettelemistä, kun esim hirvivahinkokorvaukset on verotuksessa rinnastettu myrskytuhokorvauksiin. Siksi hirvivahingoista olisi päästävä kokonaan eroon. ”Kohtuullisuus” on liian paljon.

    mehänpoika

    ”Mikä on joutomaaksi luokiteltu peltomaa?” Kyseli aiemmin A. Jalkanen.Tietämäni mukaan sellasta ei olekkaan. Pelloksi luokiteltu maa pysyy peltona, vaikka sitä ei viljellä. Viljelemätön pelto on ns peltoheitto. Molemmat muuttuvat metsämaaksi kun ne on hyväksyttävästi metsitetty. Ne voivat myös taimettua luontaisesti, mutta pysyvät vielä pellon ”kirjoissa” kunnes maanomistaja on pyytänyt metsäkeskukselta luokitukseen muutosta.

    Turvemaan pelto on päästöjen lähde. Ilmastopaneelin pj Ollikaisen mukaan pitäsi saada turvemaan peltoja, eli viljelyksessä olevia peltoja tai viljelyksestä pois jääneitä ns peltoheittoja, metsämaaksi. Näihin saa hyvä valtion tuet. Valitettavasti nykyisillä hirvikannoilla lopputulos voi olla hyvin laiha, ainakin puuntuotannon kannalta.

    mehänpoika

    Olen joskus metsästänyt pienriistaa. Tiedän tunteen kuten Arto kuvailee. Luin aikoinaan riistapäällikkö Rauno Poutasen ajatuksia hirvenmetsästyskauden jälkeen, kun Suomessa oli saatu saaliiksi 5000 hirveä, joista osa oli vasoja: ”Kumpa metsästäjät joskus ymmärtäisivät, että muutamien vuosien hirvenkaatolupa-anomuksia vähentämällä saataisiin tulevaisuudessa lisättyä vuotuisia kaatolupia.” – Jotenkin tuohon tapaan. Riistapäälliköiden aloite lienee ollut nykyinen kehityssuunta hirvipolitiikassa. Mikään ei tunnu enää riittävän pyyntilupien määrässä.

    Metsänomistajien toiveista piittaamaton hirvipolitiikka on vienyt muunkin metsästyksen arvostusta. Jopa vihamielisyyttä on alkanut ilmetä. Kaupallinen hirvieläinten metsästys takuusaaliineen ei tunnu soveltuvan suomalaisiin yksityismetsiin vaikka sitä kuinka ajettaisiin erilaisissa strategioissa. Poikkeuksiakin löytynee.

    Hirvikannan hoitosuunnitelman päivitys pitäisi mahtua kolmeen A4 -arkkiin. Muuten se jää yleensä lukematta. Tuntuu siltä, kuin aivan tarkoituksella pyritään kaikki strategiat kirjoittamaan niin laajoiksi, että niitä ei moni jaksa lukea. Todellinen ja tarpeellinen tieto on piilotettu jonnekkin.

    mehänpoika

    On sitä aikoihin eletty, kun metsänomistajilta metsästysharrastustaan varten vuokranneet hirvenmetsästysriippuvaiset ovat laatimansa hirvikannanhoitosuunnitelman tukemina ryhtyneet kasvattamaan hirvikarjaa niin voimakkaasti, että metsästysoikeutensa vuokranneet metsänomistajat joutuvat jatkuvasti valittamaan hirvien aiheuttamista taimikkotuhoista ja turhasta työstään taimikoiden hoidossa.

    Onpa osa metsänomistajista ollut pakotettuja aitaamaan hirviltä koivun-, haavan-, männyn- tai lehtikuusen taimikkonsa useksi vuosiksi metsityksen turvaamiseksi. Taimikoiden suojaamiseksi kehitetty syönninestoaine olisi levitettävä monena syksynä peräjälkeen, kunnes hirvi ei pysty katkaisemaan päärankaa. Esim männyn osalta tyvien kuoren jälttäminen voi jatkua sen jälkeen niin pitkään, kunnes kaarnaa alkaa muodiostua 2-3 metrin korkeudelle.

    Kuusikaan ei ole enää turvallinen puulaji taimiasteella eikä myöhemminkään. Lähellä tukkikokoa alkaa paksulumisina talvina kuusen tyviosien jälttäminen, joten tuottoisan metsän kasvatus tuleville sukupolville on hirvikarjan vuoksi hyvinkin kyseenalaista. Hirvien jälttämät tyviosat eivät myöhemmin kelpaa edes sellutehtaalle, tai hinta on mitätön.

    Hirvikannan hoitosuunnitelman laatineet ovat jo lähellä eläkeikää tai hyvällä eläkkeellä, joten heille ei ylisukupolvisuuden ajattelu metsien kasvatuksessa merkitse mitään. Tärkeintä on, että hirvenmetsästysohjeet säilyvät ennallaan ainakin aina yhden vuoden kerrallaan. Keksitään sitten taas tiukassa paikassa jotain selitettävää, että saadaan uusi jahtikausi käyntiin. Eläkkeellä oleville kenraaleille tai vastaaville syksyinen hirvijahti on lähes ainut jaksamisen ja odotuksen kohde, jonka vuoksi kannattaa elää.

    mehänpoika

    Turvemaiden pellot ja peltoheitot ovat alavia ja keväthalloille alttiita maita. Metsitettäessä on puulajin valinnassa ongelmia. Mänty ja koivu menevät hirvien suihin. Keväthallalle altis kuusi on ainoa varteenotettava vaihtoehto. Vuosikasvaimet tahtovat paleltua keväisin ja taimi on siksi vaikea saada nousemaan heinien yläpuolelle. Metsitys harvoin onnistuu. Jälkihoito on työläs ja tulos hyvin harvoin hyvä. Liekkö ilmastopaneelin jäsenet ymmärtäneet tätäkään hirviriesaa?

    VMI:n tulosteissa mainittu 200 000 ha hirvien totaalisesti tuhoamaa taimikkoa varjeltuisi tulevaisuudessa, jos hirvikannan hoitosuunnitelman päivittäjät koostuisivat kaikki metsästysoikeuden haltijoista eli metsänomistajista. Kuka lie alkuaan keksinytkin, että metsästysmaan vuokraajat on päästetty laatimaan tuhoeläimelle, hirvelle, pyyntilupiin perustuvaa hoitosuunnitelmaa?

    mehänpoika

    ”- Tällä hetkellä pitäisi saada turvemaita, peltoja ja hylättyjä peltoja metsämaaksi. Se vähentäisi merkittävästi päästöjä. Ollikainen sanoo.”

    VMI:n mukaan hirvivankoja löytyy yli mijoonalla metsähehtaarilta. Uudelleen metsitettäviä alueita niistä noin 200 000 ha. Näitäkin pinta-aloja ilmastopaneelin ja hirvikannan hoitosuunnitelman laatijien pitäisi ajatella.

    Tuosta pinta-alasta huomattava osa jää metsittämättä, koska hirvenmetsästäjien painostuksesta ne on luokiteltu jo pitkään luonnontuhoksi, vaikka ne ovat selvästi ihmisten säädösten aiheuttamia. Jos metsästys olisi vapaata, silloin hirvieläintuhokin olisi luonnontuho.

Esillä 10 vastausta, 201 - 210 (kaikkiaan 1,383)