Ei näytä paltan lukijoita kiinnostavan MMM:n osuus nykiseen tilanteeseen metsissä, että jalostettuja männyn- tai kuusentaimia eivät metsänomistajat enemmälti uskalla istuttaa. Luulette varmaan että kirjoittelen lämpimikseni. Tässä lisää todisteita:

Vielä 1980-luvun alkupuolella Riista- ja Kalatalousosaston ylijohtajana toimi Tauno, V. Mäki. Hän ehkä ymmärsi nykyisin tasapuolisemmin hirvieläinten vaikutuksen talouselämään. Hän olisi tyytynyt maltillisempaan hirvikantaan.

Otavan iso fokus 1975 sivulla 4060 hän kirjoittaa METSÄSTYS-aiheen alla mm: ”Hirviä kaadetaan noin 7000 mutta hirvikannat pyritään kasvattamaan niin suuriksi, että kaatomäärä voitaisiin nostaa 9000:een. Valkohäntäpeuroja kaadettaan 1200”. Viime vuosikymmeninä kaadot ovat olleet luokkaa kymmenkertaiset.

Vuonna 1982 Metlan tutkija Kari Löyttyniemi tekee yhteenvedon VMI3 inventoinnin yhteydessä kerätystä tiedoista. Sivulla 2.  ”Männyntaimikoiden hirvivahingot 1950-luvun alussa”. ”Kokonaistuhoala mäntyvaltaisissa taimikoissa oli 10 000-15 000 hehtaarin suuruusluokkaa, joka merkitsee noin 2 000-3 000 hehtaarin vuotuista tuhoalaa. Talvehtiva hirvikanta oli vastaavana aikana ollut noin 7 000-9 000 eläntä ja männyntaimikot olivat valtaosaltaan luontaisesti syntyneitä.” Sivulla 7. ”jonkin asteisia hirvivahinkojanoin 150 000 hehtaarin alalla mäntyvaltaisissa taimikoissa.” Viime vuosien hirvituhoalat ovat ehkä luokkaa kymmenkertaiset. Samoin talvehtiva hirvikanta.

Löyttyniemen tutkimuksista ei RKTL:sä Tauno. V. Mäen seuraaja, Heikki Suomus, ilmeisesti pitänyt, koska hirvivahinkotutkimuksia ei pitkään aikaan tehty. Seurattiin lähinnä yksin Metsälautakunnalle tehtyjä hirvivahinkoilmoituksia. Niitä vertailtiin hyötyihin.

Löyttymiemi olisi ollut ansioitunut henkilö Mäen seuraajaksi, mutta merkonoomi Suomus sai paikan. Hirvikannat lähtivät huimaan nousuun seurauksineen.

Ministeri Anttila oli ensin viety mukaan hirvijahtiin ja jahtitulille. Siellä oli Anttila saatu myötämieliseksi metsästäjien hankkeelle. Näin se on ennenkin pelannut.

Nyt tilanne on muuttunut. Hirvistä on tulossa ongelma myös ilmaston kannalta.

Nyt metsäkato aiheuttaa merkittäviä ilmasto-ongelmia, mutta Suomi haluaisi niistä eroon EU:ssa. Luke:n tutkimusproessori Raisa Mäkipää: ”Vastuutonta!”

vmt:lle: Jos moni peräkkäinen VMI osoittaa totaalista hirvituhoa olevan luokkaa 200 000 ha, minkä hirvet tuhoneet kehityskelvottomaksi, niin ainakin minä nimittäisin sitä  hirvien aiheuttamaksi metsäkadoksi. Ainakin turvepohjilla tapahtuu runsaitakin päästöjä, ja hiilinielut heikkenevät kun nieluina toimiva metsä ei pääse kehittymään.

Varsinaista luonnon aiheuttamaa tuhoa, kuten esim myrsky- tai hyönteistuho on, ei metsänomistajan tarvitse metsittää uudelleen.

Hirven aiheuttamaa tuhoa, eli hirvivahinkoa, varten on MMM:n entisellä kala- ja riistaosastolla aikoinaan kehitelty, ja myöhemmin paranneltu ja silti toimimaton, hirvivahinkojen korvausjärjestelmä, jonka puitteissa on mahdollista myös uusintaistutus ym.

Nykyisillä hirvikannoilla, mitä ylläpidetään vuosittain anottavien ja sittemmin myönnettyjen pyyntilupien avulla, ovat männyn ja koivun istutustaimet olleet suuressa vaarassa tulla lähimmän 5-10 vuoden aikana ainakin osittain hirvien syömiksi. Siksi nykyinen järjestelmä aiheuttaa hirvituhon, eli ihminen liian vähäisine pyyntiluvillaan.

Metsät vain jatkavat kuusettumistaan, joten ilmastonmuutokseen sopeutuminen heikkenee.

Hirvieläimet aiheuttavat samanlaista metsäkatoa kuin rakentaminen ja turvemaan pellot sekä niiden lisäraivaaminen. Ilmeisesti VMI:n keräämiä metsätuhotietoja ei Suomessa, ainakaan hirvieläinten tuhojen osalta, haluttaisi ottaa hiilidioksiidipäästöissä huomioon, koska ne voisivat olla hyvinkin merkittäviä. Ehkä Ruotsi on samaa mieltä kuin Suomi, mutta EU:ssa on ilmeisesti eri linja.

Ehkä jo vuosikymmenen ajalta eri VMI:ssä on hirvieläinten tuhoamia tilastoitunut noin 200 000 hehtaaria. Lisäksi eriasteisia hirvituhoja on ollut noin 1000 000 hehtaaria. Tuo 200 000 ha voi olla iso luku siihen verrattuna, mitä menee kakentamisen alle. Lisäsi siitä voi huomattava osa olla turvemailla, joten turvemaan peltojen tai peltoheittojen metsitykset valtion varoin voivat olla rahan haaskausta. Saisihan hirvien aiheuttaman metsäkadon pysähtymään aivan ilmaiseksi. Siinä lisääntyisivät myös hiilinielut.

Ihmittelen, kun Suomessa metsäkatoon ei lasketa hirvituhoaloja. Kun tuollaisia pinta-aloja pysyy hävitettynä vuosikymmeniä hirvien vuoksi, on kysymyksessä metsäkato. Hirvituho on luokiteltu jo pitkään luonnontuhoksi, jolloin huomattava osa noista alueista jää metsittämättä tuhon jälkeen. Eikä metsän syntyminen ole sittenkään varmaa, kun ohjeen mukaan VT:llekin tulee istuttaa kuusta.