Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
MTK haluaa kieltää kaupallisen marjastuksen ja sienestyksen yksityismailla. Miksiköhän sama järjestö on hanketyöryhmän jäsenenä kehittelemässä hirvieläinten ja karhujen metsästykseen perustuvaa yritystystoimintaa hirviporukoiden vuokraamilla metsästysmailla? Tuskinpa metsästysvuokrasopimuksissa on sovittu kaupallisesta metsästyksestä.
Karjalaisen 20.7.2012 sivun 3 uutisoinnin mukaan ”riistaan perustuvaa yritystoimintaa pyritään laajentamaan”.
”Metsästyseuroja on koko maassa yli 4 000 ja työryhmän mielestä niiden vuokraamilla mailla tapahtuva metsästysmatkailu tarjoaisi loistavan mahdollisuuden elävöittää maaseutua.””Hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana toimii ministeri Kalevi Hemilä. Ohjausryhmän esittämiä kymmeniä kehittämiskohteita selvitellään jatkossa mm. ministeriössä, Metsähallituksessa, Metsästäjäliitossa, Riistakeskuksessa ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa.”
Pelkään pahoin, että näitä asioita pyritään viemään jo valmisteilla olevaan metsälakiin. Siinä olisi valituksen aihetta yllin kyllin.
Sienestys ja marjastus eivät ole haitaksi puuntuotannolle, mutta kaupallinen hirvestysmatkailu on sitä mitä suuremmassa määrin. Hirvestysmatkailu nimittäin vaatii takuusaaliit ja siten vielä nykyistäkin tiheämmät hirvikannat.
Koko hanke perustuu yltiöpästen hirvestäjien kehittelemään toiveajatteluun. Ei kansantalouden kakku sillä tavoin suurene, jos syötetään metsätaimikot hirvieläimillä entistä tarkempaan ja itse syödään jahtitulilla tai muuten eri paikassa kuten tavallisesti. Sellainen toudu on huu-haa hommaa ja taloudellisten voimavarojen tuhlailua.
Kylläpä ”suorittava porras” jaksaa selitellä!
Hirvipolitiikan tekijöiltä tuntuu olevan täysin unohduksissa metsänhoidon ja liikenneturvallisuuden tärkeys hirvikannan määrään ja rakenteeseen verrattuna. Hirvitalous kokonaisuudessaan on pelkkä kustannuerä yhteiskunnalle. Jahtikulutkin ovat paljon hirvenlihan laskennallista arvoa korkeammat.
Jarrujen polkeminen hirvilupien määrässä on edesvaastuutonta. Aivan kuin haluttaisiin enemmän kuolemia ja loukkaantumisia aiheuttavia hirvikolareita. Hirviporukoiden saattaminen vastuuseen kaikista hirvien aiheuttamista vahingoista voisi lisätä järkeä hirvipolitiikkaan.
Metsästäjä-lehti 4/2012 numero 4, sivulla 15 Suomen riistakeskuksen puheenjohtaja kirjoittaa:
”Metsätaloudessa muutoksen mahdollisuudet
—
Metsätaloudessa on tapahtumassa lyhyellä aikavälillä varsinainen muutosten vyöry. Metsäkeskuslaki tuli voimaan tämän vuoden alussa ja äskettäin myös ministeriö tiedotti metsänhoitoyhdistyslain muutosvalmistelun aloittamisesta. Lisäksi Metsähallituksesta valmistellaan parhaillaan erityisliikelaitosta. Samaan aikaan myös metsälain muutostyö on käynnissä, ja kestävän metsätalouden rahoituslaki on nykyisellään voimassa vain ensi vuoden loppuun saakka. Riistatalouden kannalta näihin muutoksiin sisältyy runsaasti mahdollisuuksia.
—”Mielestäni metsätalous on aivan liikaa joustanut metsästäjien harjoittaman hirvenlihan tuotannossa niin yksityisten metsänomistajien kuin muidenkin metsänomistajaryhmien metsissä. Tähän tulisi saada muutos uuden metsälain avulla. Hirvenmetsästyskin on vain metsän sivutuote, joten se pitää ohjata lain voimin sille kuuluvaan asemaan. Kemera-tuet eivät kuulune metsän sivutuotteen tukemiseen, mitä hirvestysmatkailu on. tukemiseen.
Metsästäjälehti 4/2012 sivulla 31 otsikoi MMM:n hallinnonalan uutta strategiaa:
”Ruoka ja uusiutuvat luonnonvarat – leipää ja hyvinvointia elinvoimaisesta luonnosta -strategialla ohjaamme koko hallinnonalan toimintaa suomalaisten kuluttajien paraaksi ja monimuotoisen luontomme ja maaseutumme säilyttämiseksi elinvoimaisena. Toiminnan tavoitteena on turvata kotimaisen ruuan tuotanto ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö sekä luoda edellytyksiä niihin perustuville elinkeinoille ja hyvinvoinnille.
Uudessa strategiassa nostetaan siis sekä ruoka että uusiutuvat luonnonvarat vahvasti esille. Riistatalouden osalta merkittävää on hyvinvoinnin ja sen edistämisen aiempaa vahvempi rooli. Metsästäjien kannalta riistatalous on siten keskeisessä asemassa molemmissa politiikkakokonaisuuksissa. Riista on kuluttajien arvostamaa ja eettistä ruokaa. Metsästys sekä riistanhoito luovat taloudellista, sosiaalista, kulttuurillista ja terveydellistä hyvinvointia laajalti.
Ministeriön sisäistä organisaatiota tullaan uudistamaan uuden strategian mukaisesti. Sidosryhmäyhteistyön sujuvuudesta eri muodoissaan tulemme jatkossakin huolehtimaan.
Ministeri Jari Koskisen vahvistama hallintoalan strtegia on sateenvarjona muille ministeriön ja sen alaisten virastojen vahvistamille strategioille. Olennaista on, että ministeriön politiikkasektoreiden omat strategiat päivitetään toteuttamaan uuden hallinnonalan strategian linjauksia. Riirtakonserni on jo ehtinyt toimia juuri näin, mistä lämmin kiitos kaikille sen päivittämiseen osallistuneille.
Riistakonsernin strategian päivityksessä vahvistettiin juuri riistatalouden moninaisten hyvinvointivaikutusten merkitystä. —”
Edellinen kaikki on ko. ministeriön kansliapäällikön nimissä julkistettua tekstiä. Tuntuu siltä, että ministeriö on vahvasti metsästäjävetoista. Muut maaseutuelinkeinot ovat alkaneet jo aikoja sitten kärsiä tälläisestä kehityksestä.
Myös hirvi pyrkii keväällä napsimaan kuusentaimista latvasilmuja. Se pyrkii ottamaan silmun nyppäsemällä. Jos silmu ei irtoa, nousee taimi juurineen maasta.
Metsästäjä-lehti 4/2012 pääkirjoituksessaan kirjoittaa otsikolla, ”Kestävää kehitystä ja vihreää taloutta: Riistasta elinkeinoja?”, mm. seuraa:
”Varsinaisina riistatalouden elinkeinoina voidaan tunnistaa kolme yritystoiminnan päämuotoa.
Ensimmäinen on metsästysmatkailuyrittäminen. —
Toinen, kasvava elinkeinomuoto on riistayrittäjyys, joko omalla tai vuokratuilla alueilla toimien myydään kokonaisvaltaisia lintujen ja sorkkaeläinten metsästystapahtumia metsästäjäryhmille. —
Kolmas liiketoiminnan mahdollisuus on riistatuotteiden jatkojalostus. Riistanlihan, nahkojen turkisten ja niiden jatkojalosteiden markkinoihin sisältyy runsaasti hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. —””Ministeriön työryhmä esittää toimenpiteitä, joilla riistatalouden elinkeinoja voitaisiin edistää. Riistatalouselikeinot tulisi valtion tukipolitiikassa rinnastaa muihin maaseutuelikeinoihin. Lainsäädännöllisiä esteitä ja hidasteita olisi raivattava. Tarvitaan kehittämishankkeita, toiminnan sertifiointia, neuvontaa ja koulutusta.”
Riistasta puhutaan, mutta hirvieläimiä ja karhua tarkoitetaan. Onkohan kukaan edes ajatellut, miten käy metsäluonnon monimuotoisuudelle ja metsänhoidon kannattavuudelle, jos tällaisia asioita tuodaan metsälakiin.
Metsien kuusettumiset uhkaavat jo nytkin metsien terveyttä. Se voi koitua uhkaksi myös riistalle talviravinnon vähentyessä.
Hirviasioita kehitellään nykyisin kaupalliseen suuntaan raportoimalla suoraan vastuulliselle ministerille. Metsänomistajilta tai MTK:lta ei ilmeisesti kysellä mitään. Netistä löytyy seuraava haulla MMM:n Riistatalous elinkeinona – työryhmän raportti, jossa sanaa, hirvi, ei taida esiintyä:
” Riistatalous elinkeinona -hankkeen ohjausryhmä luovutti 3.7.2012 raporttinsa maa- ja metsätalousministeri Jari Koskiselle. Raportin mukaan riistaan ja metsästykseen liittyvillä palveluilla voidaan löytää innovatiivisia ratkaisuja luonnonvarojen kestävän ja vastuullisen käytön edistämiseksi tukemaan talouskasvua. Raportissa nostetaan esille elinkeinomuodossa tapahtuvan riistatalouden, metsästysmatkailun ja metsästyksen kehittämisen ekonomiset ja sosiologiset edellytykset. Tarpeellisena toimenpiteenä pidetään muun muassa riistatalousyrittäjien vapaaehtoisuuteen perustuva toiminnan sertifiointi korkeatasoisen tarjonnan ja palvelun kehittämiseksi. Ohjausryhmä ehdottaa myös, että lainsäädännöllisten esteiden helpottamista riistatilayrittämisen kannalta selvitetään. Ohjausryhmän mukaan on oleellista pohtia metsästysmatkailun integroimista osaksi luontomatkailua. Raportti on osoitteessa http://www.mmm.fi/attachments/riistatalous/68sIY50Vb/HANKERAPORTTI – Riistatalous elinkeinona.pdf. Lisätietoja antaa ohjausryhmän puheenjohtaja, ministeri Kalevi Hemilä, p. 0400 412933.”
Samasta aiheesta Metsätalous kesäkuu 4/2012 sivut 28-31, jossa teksti ja kuvat oli pantu Tiina Eklundin nimiin. Tärkein oli osin peitetty metsäkanalinnun kuvan hämärään. Hirvi-sanaa oli käytetty tässäkin säästeliäästi.
Raportissa mainittua luontomatkailua ja sen varassa toimivaa yrittämistä tuettaisiin valtion varoin, samoinkuin myös tällaiseen käyttöön antautuneita metsänomistajiakin. Muille jäisivät vain vahingot ja verenpaineen nousun aiheuttamat vaivat.
Ojalan tarinan mukaan uudella metsälailla ”turvataan metsänomistajien erilaiset tarpeet”. Kuitenkaan hän ei yksilöi mainitsemiaan ”tarpeita”. Mitähän salaamista niissä tällä kertaa on?
Voisiko joku vaikka luetella kaikki muut metsänomistajan tarpeet, jotka menevät yli hänen puuntuotannollisten ja siten toimeentuloa antavien tarpeittensa? Jos niitä on tutkimuksissa tullut esille, epäilen tutkimuksen tekijöiden vilpittömyyttä kysymysten asettelussa.