Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Ennen vanhaan opetettiin että aukean maan metsittämisessä olisi käytettävä kuusen taimien keväthallan arkuuden vuoksi puulajina joko mäntyä tai rauduskoivua (lehtipuuta). Ohje toimi aivan hyvin sinne saakka, kunnes ylitiheät hirvikannat alkoivat tuhota männyn ja koivun taimikoita. Tätä on jatkunut jo yli 40 vuotta.
Nykyisin istutusta vaativat uudistusalat on hirvituhojen pelossa jouduttu uudistamaan maapohjan viljavuudesta välittämättä lähes systemaattisesti kuusen taimilla. Tähän ei lähivuosina näytä tulevan muutosta, koska nytkin tulevalle metsästyskaudelle on hirvenpyyntilupia leikattu kolmannes, vaikka hirvikanta on säilynyt ennallaan. Tuntuukin metsästäjillä olevan suunnitelmissa yksisilmäisesti tavoitteellinen hirvikantojen lisääminen.
Metsien kuusettaminen huonontaa metsien monimuotoisuutta ja köyhdyttää maapohjien viljavuutta. Se vähentää eri kasvi- ja eläinlajien määrää pitemmällä tähtäimellä, ja aiheuttaa myös hirvikantojen paisuttajille pienempiä ja niukempia hirvilaitumia ja sitä kautta myös vähemmän metsästettävää tulevaisuudessa.
Tuntuisikin siltä, että hirvipolitiikkaa tehdään nykyisin hyvätuloisten eläkeläisten ehdoilla, jotka vähät välittävät siitä, mitä tulevat sukupolvet metsistään hyötyvät ja kuka valtion jättivelat lopulta maksaa.
Eihän suurpedoista ole kuin pelkkiä kustannuksia, pelkoja ja harmeja kuten nykyisestä MMM:n kala- ja riistaosastostakin.
Pahinta mitä metsästäjä voi suustaan päästää, on selittely että meidän porukka on tehnyt oman osuutensa hirvikannan harvennuksessa. Kaikki lupahirvet on aina kaadettu. Eihän ministeriön tavoitetiheyksiä mukamas saa mennä alittamaan.
On runsaasti parempia harrastuksia metsästyksen tilalle. Valokuvaus, metsien hoito, marjastaminen ja sienestäminen. Aseet joutaa kohta kerätä kansalaisilta piiloon, kunhan hirvikanta ja karhut on ensin hoidettu. Metsästäjiä on 10-kertaisesti liikaa.
Yhteiskuntasopu ei siedä suuria suurpetokantoja. Nytkin on niitä on pahasti liikaa. Suuri hirvikanta on kuitenkin ylivomaisesti suurempi paha, mutta sen kielteisiä vaikutuksia talouselämälle ei ymmärretä. Kuunnellaan pelkästään metsästäjien selityksiä, ja järkipuheille viitataan kintaalla.
Nykyinen käytäntö on lopun edellistä iloa niin hirvien kuin petojenkin suhteen.
Suomella ei ole varaa läheskään nykyisen suuruiseen suurpetokantaan. MMM:n metsästysorganisaatio on kehitellyt petopolitiikkansa oman organisaationsa ja vaikutusvaltaisuutensa pöngittämiseksi. Siellä riittää nykyisin puolestapuhujia nykyiselle karhu- ja susipolitiikalle.
MMM:n kala- ja riistaosastoon tarvitaan nykyisin kaikenmaailman tutkijoita ja suunnittelijoita vahtimaan ylettömän suuriksi paisuneita suurpetokantoja ja niistä johtuvia peto-ongelmia. Tervejärkisiä johtajia ei enää päästetä ministeriöön virkapaikoille. Sanonta kuuluu: ”henkilökemian pitää toimia”. Vasta sitten tehdään valinta.
Järki olisi otettava nyt käteen ja ministeriön kaikki ylijohtajat panna heti vaihtoon. Petopolitiikka tulisikin panna heti uusiksi, että loppuisi metsästäjiltä selittelyt petojen pihoihin tulosta hirvikantojen totaalisten leikkausten jälkeen.
Metsästysmatkailuelinkeinon harjoittamista tunnutaan ajettavan jopa tulevan metsälain säädösten avulla myös yksityismetsiin. Käytännössä se koskisi hirvieläinten ja karhujen metsästystä. Ehkäpä juuri tämä asia mielessä on aloitettu tulevien saaliseläinten kantojen suunnitelmallinen kasvatus. Onhan syksyksi anottuja hirvieläinten ja karhujen pyyntilupia jo leikattu.
Vaikka hirvien ja karhujen metsästys on monella mittarilla mitaten täysin kannattamatonta puuhaa, yritetään tällaista huonotuottoista harrastusta soluttaa hatarien mielipiteiden tuella tuettavien elinkeinojen joukkoon. Kyseinen touhu on aivan käsittämätöntä, kun samalla annettaisiin tuottoisan metsätalouden kärsiä kannattavuusongelmaa taimikoiden hirvituhojen muodossa.
Maantieliikenteen turvallisuuden parantaminen on myös hirvien pyyntilupien myöntäjältä täysin unohtunut. Pyyntiluvat tulisikin ottaa välittömästi uuteen käsittelyyn. Lupien kaksinkertaistaminen olisi oikea suunta.
Hirvenpyyntilupien leikkaaminen kolmanneksella johtunee metsästysmatkailuyrittämisen kehittämisestä tulevaisuudessa myös yksityismetsissä. Tälläiseen tulokseen tuli katselija helposti Suomen Riistakeskuksen johtajan Reijo Oravavan kehittelemästä tämän aamuisesta metsästystä käsittelevästä tiedotusiskusta TV1:n lähetyksessä.
Oravan mukaan metsästystä tarvitaan tulevaisuudessakin säädeltäessä hirvieläin- ja suurpetokantoja. Kun maaseudun asutus harvenee edelleen, on mertsästys- ja luontomatkailulla sijansa maaseudun yritystoiminnassa. Valitettavasti Orava jätti tahallaan kertomatta sen, että metsästäjäorganisaatiot ovat toiminnallaan ja säädöksillä aiheuttaneet hirvi- ja suurpeto-ongelmat.
Esim. hirvenpyyntilupien leikkaamisessa ei ollenkaan ajatella maantieliikenteen turvallisuutta tai laatupuun tuottamista yksityismetsissä. Myöskään hirvikärpäsriesaa ei haluta vähentää haittaamasta normaalia metsänhoitotyötä ja metsien monikäyttöä.
Ihmeellisen uppiniskaista porukkaa tuntuu olevan koko hirvestävä porukka. Päättäjille annetaan tahallisestri positiivista kuvaa metsästysmatkailun ja hirvestyksen aiheuttamasta kehitystä metsissä ja kaikkialla muuallakin.
Riistatalous elinkeinona -hankeraportin mukaan Mtk:n edustajana olisi toiminut johtaja Minna-Mari Kaila. Koulutukseltaan agronomi ja toiminut aiemmin MMM:ssä ministerin erityisavustajana vuoteen 2010 jonka jälkeen ministeriön valtiosihteerinä.
Toinen Mtk:n edustaja lakimies Vesa Malila.Nämä jäsenet Mtk:n entisen puheenjohtajan (Hemilä) kanssa ovat nyt ajamassa Suomen metsätaloutta entistä pahempaan ahdinkoon. Huomattava osa taimikoista saadaan heidän mielestään jalostaa hirven lihaksi. Meneeköhän tällainen hanke lähellekkään oikeaa suuntaa?