Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Verkkohuppu raivuulle päähän näin viileillä syyskeleillä. Muuten riittää normaali pukeutumine. Huppu estää niin hirvikärpäset kuin ampiaisetkin häiritsemästä työskentelyä. Ampiaisia on vielä nytkin sateelta suojassa olevissa maakoloissaan.
Liito-orava ei tarvitse ihmisten tarjoamaa ruokaa. Riittää, että on liito-oravalle sopivia ravintopuita. Koivuja, haapoja tai poppeleita sekä joku kuusi. Ehkä lehmus ja tammikin lisäävät ravinnon monipuolisuutta.
Tärkein asia liito-oravan itsesäilytysvietin osalta on kaupunkien turvallisuus pesimisen ja päiväunien suhteen. Kaupungeista lähes puuttunee villiminkit ja näädät, jotka talousmetsissä ovat saaneet liito-oravakannat melko pieniksi. Pienet näätäeläimet sopinevat samoista koloista verottamaan liito-oravakantaa, mistä oravakin sopii menemään.
Liito-oravat ovat vuosien kuluessa ensin siirtyneet petoja karkuun pihapiireihin, sittemmin vilkasliikenteisien teiden varsiin. Nyt kaupunki toimii turvapaikkana. Muutaman vuosikymmenen kuluttua tullee arat pienpedot ravinnon perästä kaupunkeihin. Johan huuhkajakin on kotiutunut pulujen perästä useampaan kaupunkiin.
Harakastakin on tullut muutamassa vuosikymmenessä kirkonkylien lintu, joka joutuu syömään kirsikoita, karviaisia, pehmeitä omenia ja kurpitsoitakin, kun bio-jätteet on lain mukaan pantava piiloon.
Gla tuo esiin, että hoidettu taimikko pärjää paremmin hirvivahinkojen suheen kuin hoitamaton. Tästä on myös tutkimustietoa. Kuitenkaan hirvien aiheuttamien metsävahinkojen kokonaismääriin sillä ei ole merkitystä.
Sitävastoin hirvikannan leikkaamisella on suora yhteys muodostuneiden hirvivahinkojen kokonaismääriin sekä teillä että metsissä. Siispä pulinat pois ja hirvikantaa leikkaamaan eikä lisäämään kuten nyt on meneillään.
Metsänomistaja pyrkii uudistamaan metsänsä mahdollisimman tuottoiseksi metsäksi ja mahdollisimman taloudellisesti. Esimerkiksi ylimääräisistä taimikonhoitokerroista pyritään kustannussyistä pääsemään eroon.
Kehityskelpoisissa taimikoissa pyritään pääsemään taimikkovaiheesta kasvatusvaiheeseen 1-2 taimikonhoitokerralla. Jos männyntaimikosta jouduttaisiin sahaamaan hirvivahingon pelossa taimien välissä kasvava lehtipuuston vesakko kasvatettavan puuston ollessa esim. alle 2 metristä, tulee hoitotyöstä ylimääräinen kulu metsänomistajalle. Olisikohan hirviporukka suosiollinen laskun maksaja? Ehkä olisi viisainta harventaa hirvikantaa eli hakea tarpeeksi pyyntilupia. Yli 3-metrisen taimikon kun voisi perkaus-harventaa kerralla lopulliseen kasvatusasentoon.
Hirvien liian harvoiksi tai aukkoisiksi syöneet taimikot voivat ilman täydennystä olla kemera-rahoituskelvottomia. Näitä kohteita voi jäädä lopullisesti pusikoitumaan, ellei metsänomistaja itse ole työkykyinen ja aktiivinen. Nämä alueet näkyvät VMI:n tulosteissa, eikä se ole metsänomistajien vika.
Suorittavalle portaalle perustuslain takaamasta turvallisuudesta:
Liikenteessä turman aiheuttaja joutuu aina edesvastuuseen. Kuitenkin hirviporukat, jotka anovat liian vähän .pyyntilupia, pääsevät kuin koirat veräjästä. Onhan liialliseksi jätettyt hirvikanta ollut lisäämässä hirviturmia. Hirviporukat ovatkin menetelleet perutuslain vastaisesti noudattaessaan MMM:n ohjeita hirvikannan tavoitetiheyksistä.
Valtiovalta itse on säätänyt perustuslain, ja ministeriö ohjeillaan on saanut vaikutaa ihmisten turvallisuuden vähentymiseen maantieliikenteessä. Sinä olisi tarpeeksi perustetta luopua hirvien pyyntilupakäytännöstä.
Omaisuudensuojasta, joka on perustuslain mukaan turvattu:
Maantieliikenteessä autonomistaja joutuu nykyisin itse kustantamaan laajennetun liikennevakuutuksen auto-omaisuutensa varalta jos sattuu joutumaan hirvikolariin. Sekin sotii perustuslakia vastaan, koska hirvikanta voidaan ainakin pyyntilupakäytännöstä luopumalla saamaan turmien osalta riittävän alhaiselle tasolle.
Metsätaimikoiden hirvivahinkojen osalta omaisuuden suoja on erittäin heikko. Hirvivahinko on ihmisen aiheuttama. Muut hyönteisten tai tuulen aiheuttamat vahingot ovat asia erikseen. Nehän ovat luonnon aiheuttamia tuhoja.
Suiorittava porras mainitsee ”hirvityhjiöt” ja pitää niitä ongelmallisina. Niissä kun pyritään lisäämään hirvikantaa pienentämällä myös rajoittuvien alueiden pyyntilupia. Tämä voi lisätä hirvikantaa ja hirvivahinkoja vielä entisestään.
Mtk pitää liikenneturvallisuuden parantamista sekä metsätaimikoiden hirvivahinkojen vähentämistä ensisijaisiksi hirvikannan mitoituksessa. Näitä vahinkoja on pyritty vähentämään ja saamaan siedettävälle tasolle jo yli 40 vuotta siinä kuitenkaan onnistumatta.
Alkuaikoina selitettiin vuosittain Neuvostoliiton puolelta siirtyneistä hirvilaumoista. Myöhemmin selitettiin vasatuoton arvioitua suuremmasta määrästä. Sittemmin sanottiin hirvilaskentojen olevan epätarkkoja ja siksi liian pieniksi jääneiden pyyntilupien olevan olevan vahinkojen syynä.
Hirvikolareiden saaminen edelleen pienemmäksi on tilaston kustannusten valossa valtiovallan kannalta ensisijaista. Hirvikannan ylläpito niin suurena, että teillä liikkuvat autoilijat ovat hirvien vuoksi vaarassa on lisäksi perustuslain vastaista. Ko. lain 7§:n mukaan ”jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen”.
Vuotuisten taimikkovahinkojen kokonaismääriä ja merkitystä valtiontaloudelle ei vieläkään ole selvitetty. On vedottu vain vahingonkorvausjärjestelmän olemassaoloon ja mahdollisuudesta vahinkoarviolomakkeen täyttämiseksi ja toimittamiseksi arvioitavaksi. Tässäkin tapauksessa perustuslain 15§ on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi. Sen mukaan ”jokaisen omaisuus on turvattu”.
Jos perustuslain mukaisia omaisuuden ja turvallisuuden turvaamista ei pidetä ensisijaisina hirvien pyyntilupien mitoituksessa ja leikata hirvikantaa siedettävälle tasolle, tulee hirvenmetsästys vapauttaa pyyntilupakäytännöstä. Jos jahkaaminen jatkuu hirvikannanhoitosuunnitelman pohjalta entiseen malliin saa Suomen perustuslailla pyyhkiä… Sanonko mitä?
Puten mainitsema pyyntiluvista luopuminen lopettaisi pyyntilupamaksujen perimisen, hirvivahingot korvauskäytäntöineen ja hirvikirjoittelun metsänomistajien puolelta. Se kaikki olisi myönteistä.
Metsästäjäjistä valtaosa olisivat varmaan samaa mieltä, mutta metsästysorganisaation ylin johto olisi jyrkästi vastaan. Vastustus johtuu siitä, kun nykyisen käytännön luojat ovat vielä elossa ja käyvät aktiivisesti hirvimetsällä. Heille on vakuutettu nykyisen järjestelmän olevan hyvän ja toimivan. Heidän elämäntyönsä ikäänkuin valuu hiekkaan, jos heidän elossa ollessaan luovutaan hirvenmetsästyksen pyyntilupakäytännöstä.
Eräskin MMM:n ylijohtaja kauppaa vielä yleisötilaisuuksissa vanhentunutta Tapiola suuri suomalinen eräkirja-teosta. Hän on yksi kirjan kirjoittajista. Eikö eläkeläinen voisi jo hellittää?
Vaikka tasaisen hirvikannan koosta metsänomistajien ja metsästäjien kanssa pystyttäisiin sopimaankin, ei se takaa pienempiä metsätaimikkovahinkoja tulevaisuudessa. Hirvikannan laskenta ja pyyntilupien myöntäminen jäisivät kuitenkin molemmat metsästäjiä edustavien RKTL:n ja Suomen Riistakeskuksen suhmuroimiksi. Ei tässä ole muuta takana kuin ajan tappaminen ja entisen käytännön jatkuminen.
Hirvenmetsästäjät saavat taas muutamia vuosia aikaa tehdä havaintoja ja kokemusta uuden käytännön toimivuudesta. Viisainta olisi säätää kiireellä hirvenmetsästys vapaaksi pyyntilupakäytännöstä.
MTK:n olisi huomattava hyvissä ajoin metsästäjien laatiman hirvenhoitosuunnitelman perimmäinen tarkoitus. Ei vahingot liikenteessä ja metsätaimikoissa sillä vähene että taas sovitaan joku tasaisena pidettävä hirvikannan taso, jota metsästäjät voivat laskennallaan selittää mieleisekseen