Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Hirvikannan leikkaaminen alle 20 000 hirveen talvikantana ei merkitse hirvien ”puuttumista”. Jo 1970-luvun alussa hirvikanta oli ennen näkemättömässä nousussa johtuen hirvipolitiikasta. Myönnettiin hyvin niukasti kaatolupia. Rauhoitusvuosi oli 1968.
Salametsästystä tehdään nykyisin paljon enemmän kuin ennen vuotta 1968. Nyt autot ja tiet ovat tulleet avuksi. Hirvenmetsästyksen vapautus pyyntiluvista poistaisi ”hyödyllisen” salametsästyksen kokonaan.
Hirviporukan koostumus (metsänomistaja/muut) ei vaikuttane hirvikantaan/hirvituhoihin niin paljon kuin jahtialueilla olevan hirville mieluisen talviravinnon määrä ja valtakunnassa harjoitettava hirvipolitiikka, eli kuinka paljon esimerkiksi riistapiirille on kiintiöity pyyntilupia. Hirvillä on pitkät sorkat sopivien ruokamaiden etsimiseen.
1400 hehtaarin kokoisella Suitsansaarella voi olla jäätilanteista johtuen nykyisin vaikeaa harjoittaa tuottoisaa metsänhoitoa. Ehkä maapohja on viljavaa ja metsät koivuvaltaisia. Siksi hakkuun jälkeen ehkä istutetaan yksinomaan kuusta, jota hirvet eivät enemmälti vielä taimiasteella syö.
Voi olla myös niin, että mantereen männyntaimikoissa talvehtineet hirvet tulevat vasta kevättalvella saareen kesän viettoon, joten tämän esimerkin pohjalta ei voine hirviasioista sanoa sitä eikä tätä.
Jos metsänomistajat syksyllä ennen jäiden vahvistumista metsästäisivät vaikka lähes kaikki ko. saaressa olevat hirvet, voisi hirviä olla seuraavana syksynä saman verran lahdattavaksi. Myös Pielisellä taitaa olla vastaavanlainen hirville mieluisa saari.
Suorittava porras se jaksaa yrittää puolustella tiheitä hirvikantoja kuten nyt Suitsansaaren tilannetta. Tietysti hirvivahinkoja tulee vähemmän, kun pidättäytyy rauduskoivun istutuksesta ja istuttaa pelkästään kuusentaimia. Vain rantakaistaleelle on jätettävä 10-20 metriä leveä kaistale suojapuustoksi.
Saaren keskialueet voi hakkuukupsinä uudistella, jos joku ensin ostaa puut pystyyn. Noin 40-50 vuoden kuluttua saari tuskin enää pystyy tarjoamaan ravintoa noin suurelle hirvimäärälle. Kuuselle uudistetuilla alueilla voi pohjassa olla pelkkä neulasmatto, jos taimikoiden hoidot on pystytty tekemään ajallaan.
Sama tilanne on kohta Suomen muissakin metsissä. Tosin karumpien metsien männyntaimikot joutuvat pikapuolin ennennäkemättömän hirvikulutuksen kohteiksi, ellei heti toteuteta pyyntiluvista vapaata hirvien metsästyskäytäntöä.
Hirvien metsästys pitäisi aloittaa kaikkien hirviporukoiden heti kun aloittamiseen on laillinen lupa. Eipähän jäisi minkään porukan omalle tunnolle omalla jahtialueella virallisen aloituspäivän jälkeisten hirvikolareiden mahdolliset uhrit. Näin lienee joskus sattunut Kiteen puolessa, kun hirviporukka odotteli ilmojen jäähtymistä ennen jahtinsa aloittamista.
Myös oman jahtialueen tyhjeneminen naapuriseuran puolelle muodostuu ongelmaksi varsinkin silloin, kun itse aloittaa jahdit määräpäivää myöhemmin, ja naapuriseura on ehtinyt kaataa heti aloituksen jälkeen kaikki lupahirvensä.
Humppabarbin listaan lisäystä:
Osastopäällikkö Heikki Suomus aloitti hirvikantojen kasvattamisen tuhoista piittaamatta. Toimi hirvimetsällä Kekkosen takana varmistamassa, että presidentti sai kaadon.
Kaarlo Nygren oli erittäin yksisilmäinen neuvonantaja. Ratkaisut tehtiin vain hirvien lihatuottoa ajatellen.
MMM:n lainsäädäntöneuvos Seppo Havu valmisteli sopivasti tulkintakohtia sisältävän metsästyslain eduskunnalle ja kutsuttiin sitten MMM:n ylijohtajaksi kalastus- ja metsästysosastoon.
Kovakorvaista porukkaa tuntuu olevat Suomen Riistakeskuksessa ja MMM:n kala- ja riistaosastolla. Heitä ei saa muuttamaan menettelytapojaan kuin Eduskunta tai jatkuva kielteinen julkisuus.
Kannattaa katsoa viimeinen uutisointi harjoitetun hirvipolitiikan tuloksista Suomen metsissä. http://www.mtv3/uutiset. Uusimmat uutiset: kymmenen uutiset 29/9 kello 22.00. Uutispätkän aiheena hirvipolitiikan (uutisessa hirvien) vaikutus metsiemme kuusettumiseen. ”Kuusi valtaa alaa männyltä ja koivulta. Seuraukset voivat uutisoinnin mukaan olla ”arvaamattomia”. Eihän nyt tiedetä, mitä puuta teollisuus on valmis ostamaan esimerkiksi 30 vuoden kuluttua.
Hyönteistuhot ja muut seuraustuhot ovat laajoilla kuusikkoaloilla herkemmässä kuin useamman puulajin metsiköitä sisältävällä metsäalueella, jatkoi uutistoimittaja. Haastateltavina olivat metlan erikoistutkija Kari T. Korhonen ja metsäkeskus Pohjois-Karjalan viranomaistoiminnasta esittelijä Mikko Korhonen.
Hirvikannan säätelyjärjestelmä ei toimi hirvenmetsästyksen avulla kun toimitaan ennakkoon haettavien hirvenpyyntilupien pohjalta. Vuonna 2005 päättyneessä hirvitarkastuksessaan VTV arvostelee hirvien pyyntilupajärjestelmän toimivuutta. Sen mukaan järjestelmä johtaa aika-ajoin liian korkeaan hirvikantaan, jolloin vahingot muodostuvat kohtuuttoman suuriksi. VTV esittääkin yhtenä vaihtoehtona hirvien pyyntilupajärjestelmästä luopumista.
Nykyinen hirvien pyyntilupiin perustuva säätelyjärjestelmä ja siitä johtuvat ylitiheät hirvikannat hirvikolareineen ja metsätaimikkotuhoineen pitäisi saada tutkitetuiksi mahdollisen perustuslain vastaisuuden osalta. Jos vastaisuutta ilmenee, pitäisi myös eläkkeelle siirtyneet nykyisen hirvipolitiikan luojat saada edesvastuuseen. On mahdollista, että metsätaimikoiden hirvivahinkojen osalta MMM:stä ei ole Metlalle annettu lupaa niiden tutkimiseen tai sitten julkistamiseen. Tutkijoita voisi nyt olla vielä elossa.
Mtk:n pitäisi muun asenteensa terävöittämisen lisäksi ryhtyä vaatimaan MMM:tä siirtymään pyyntiluvista vapaaseen hirvenmetsästyskäytäntöön. Se ratkaisisi monta hirviongelmaa.
Maantien varret ovat olleet hyvin yleisiä passipaikkoja hirvimetsällä. Vähäliikenteisillä tieosuuksilla siitä ei ole ollut enemmälti haittaa, vaikkakin se on vastoin säädöksiä.
Metsälehden kuva todistaa, ettei hirvimiesten lainkuuliaisuus aina kestä päivänvaloa. Ehkäpä vanhuksia on helpompi lastata paluukyytiin jahdin jälkeen maantien poskesta. Muuten menee etsimiseksi koko touhu.