Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
N-merkille!
Mielestäni sinä katsot hirviongelmaa hyvin kapeasta näkövinkkelistä. Ajattelet vain hirvikannan kasvatusta välittämättä vahingoista. Kirjoitat lopuksi, että ”kaikkien eläinten lisääntymiseen vaikuttaa saatavilla oleva ravinnon määrä”. Kysynpähän vain, miten se vaikuttaa hirvien määrään nykyisen pyyntilupakäytännön vallitessa? Mielestäni ei mitään, koska MMM ottaa huomioon vasatuoton RKTL:n ilmoituksen pohjalta jo pyyntilupien mitoitusta suunnitellessaan. Se vaikuttaa vain pyyntilupien määrään jos laskennat joskus olisivat kohdallaan.Kapea-alaisuutesi paistoi jo aiemmassa vastauksessasi: ”lopetetaan aukkohakkuut ja taimikoiden perustaminen niin nälkään ne hiljalleen kuolee”. Vastauksesi on kuin vitsi. Eihän niin voi ajatella, kun realistisiakin vaihtoehtoja on. Esim. pyyntiluvista luopuminen kaikilta metsästettäviltä hirvieläimiltä.
Suorittavalle portaalle:
Takavuosien männyn istutukset rehevillekkin maille olivat ihan ok, kunnes hirvikannan kasvattajat paisutetun hirvikantansa kanssa alkoivat jalostaa männynhavusta hirvenlihaa. Tuhoilta säästyneistä männyn ja koivun taimikoista pääsi harventamaan kuitupuuta jo 5-15 vuotta vastaavaa kuusimetsää aiemmin. Hallanarka uudistusala kun tarvitsi syntyvästä vesakosta kuusentaimien kehitystä hidastavan verhopuuston.Ei runsaat taimikot lisää hirvikantaa. Ne vain mahdollistaa runsaamman vasatuoton ja lihavammat hirvet. Vain pyyntilupapolitiikka todellisuudessa on vaikuttanut. Jo väitteesi perusteella pitää luopua pyyntiluvista.
Kyllä metsätalouden veroilmoitus on helppo tehdä huonomuistisenkin jos on muistanut pidättäytyä puukaupasta nykyisen verojärjestelmän voimaantulosta lähtien.
N-merkille sen verran, että höpö, höpö! Metsien taloudellinen hyödyntäminen, tehtiinpä se miten hyvänsä, ei tapa hirviä nälkään.
Nykyinen pyyntiluvilla säädelty hirvenmetsästys on toivon mukaan kohta historiaa. Ei siinäkään asiassa ole tarvetta syytellä ketään.
”Suorittavan portaan” nyt mainitsemat syyt nykyisen hirvenmetsästyksen pyyntilupajärjestelmän säilyttämiseksi eivät vaikuta kovin painavilta. Ainakaan liikenneonnettomuustilasto ei tue tämänsyksyistä pyyntilupin leikkausta kolmasosalla edellisestä vuodesta.
Esimerkiksi peurakolarit kasvoivat vuodesta 2010 roimasti. Nyt on vaarana, että hirvikannat lähtevät nousuun entisestään, ja entinenkin hirvikolaritilasto on todella synkkää luettavaa kun otetaan huomioon, että turmat ovat pelkän harrastuksen aiheuttamia.
Selkeästi parempaan tilanteeseen päästäisiin siirtymällä välittömästi pyyntiluvista vapaaseen hirvenmetsästykseen. Silloin ei ehkä enää syntyisi 2000-luvun alun kaltaisia huippuja ennestään reilusti ylitiheän hirvikannan aiheuttamia vahinkoja lisäämään.
Nyt tarvitaan metsästysmaan vuokramieheltä ajattelutavan muutos. Hirvien aiheuttamat vahingot on saatava kohtuulisemmalle tasolle. Siihen ei pitkäaikainen pyyntiluvallinen hirvenmetsästys runsaine hirvikolareineen ja taimikkovahinkoineen oikeuta jatkoaikaa. Vahinkoihin nähden hirvikanta on pidetty jo pitkään koko Suomen alueella liian runsaana.
Hirvistä koituvat hyödyt tuntuvat olevan kovasti liioiteltuja. Esimerkiksi saaliiksi saadun hirvenlihan metsästyskustannukset ovat huomattavasti saadun lihan arvoa suuremmat. Pienemmällä hirvikannalla tappiot muodostuisivat metsänomistajien lisäksi myös metsästäjille pienemmäksi. Virkistyspuolellakaan ei ole laskelmissa huomioitu hirvikärpästen muille kansalaisille aiheuttamaa epävirkistyksellisyyttä.
”Suorittavan portaan” mielestä ”koko järjestelmää ei muutamien vahinkoja kärsineiden takia kannattane romuttaa”.
Taitaa ko. mimimerkillä olla valikoiva ja huono muisti tai olematon luetun ymmärtämisen taito, koska pitää hirvivahinkoja vain ”muutamien vahinkoja kärsineiden” asiana. Hyvinpä vähän tiedät edelleen nykyisen pyyntilupajärjestelmän aiheuttamista hirvivahingoista!
Kerrataanpa vielä tärkeimmästä päästä: Esimerkiksi vuonna 2011 4006 hirvieläinkolaria (porot ovat vielä asia erikseen). Niissä kuoli 3 henkilöä ja loukkaantui 138 henkilöä. Yhteiskunnalle niistä koitui laskennallisesti 60 milj. euron menetykset (ehkä henkilövahinkojen osuus). Ajoneuvovahingot ovat autoilijat itse joutuneet kustantamaan laajennettujen liikennevakuutusten kautta (ehkä yli 100 000 000 euroa, jos yksi hirvieläinkolarikustannus on 30 000 €/tapaus).
Asianosaisten ja omaisten inhimillinen kärsimys ei sisälly kuluihin. Ei myöskään kolareissa asianosaisten, poliisien, terveyshenkilökunnan tai vakuutuslaitosten menetettämä työaika sisälly laskelmiin.
Metsätaloudelle nykyinen hirvikanta aiheuttaa uudistettavan puulajin valinnan ohjautumisen rauduskoivun ja männyn sijasta hyvin monesti hirville vähemmän mieluisan kuusen istutuksen käyttöön. Se aiheuttaa tulevaisuudessa arvaamattomia ongelmia metsäteollisuuden puuhuollolle.
Karumpien mäntymaiden taimikoissa runsas hirvikanta aiheuttaa harvuutta ja vikaisuutta jo männikön taimikkovaihessa, joten laadukkaan sahapuun tuottaminen teollisuudelle vähenee ainakin tulevaisuudessa.
Myös kuusenjuurikäävän saastuttamille maille joutuu moni metsänomistaja hirvituhojen pelossa istuttamaan uudelleen kuusisukupolven. Männyt ja koivut menisivät hirvien suihin. Näin metsästä tulee vajaatuottoinen jo alusta alkaen.
Nämä ovat jo niin painavia syitä, että hirvenmetsästyksen pyyntilupajärjestelmän voi turvallisin mielin vaihtaa pyyntiluvista vapaaksi välittömästi.
Nimimerkki ”suorittava porras” kirjoittaa, että ”hirvikanta pienenee koko ajan, mutta hallitusti”. Hänen mielestä nykyinen pyyntilupiin perustuva hirvenmetsästyskäytäntö toimii.
Entä kun metsänomistajia on petetty tässä asiassa jo yli 40 vuotta. Ainakaan vanhempi polvi ei usko tuollaisiin tarinoihin. Luottamus hirviporukoiden ja hirvestyksestä kertovien tiedottajien lupauksiin on perusteellisesti mennyt. Onhan esimerkiksi vuosituhannen vaihteen hirvikannan kohoaminen lähes 1,5 kertaiseksi virallisesti ilmoitetusta selvä todiste nykysysteemin huonosta toimivuudesta.
Rauduskoivujen ja männyntainten säilymiseen hirvivahingoilta eivät tällä hetkellä usko vanhemmat mhy:n neuvojatkaan. Heillä on riittävän pitkäaikainen kokemus, ja he huomaavat nytkin liian runsaan hirvikannan jättämät merkit, mitkä näkyvät jo syksyisissä taimikoissa. Nyt tarvitaan välttämättä metsästyskäytäntöön selvä muutos. Pyyntiluvista vapaa hirvien metsästys olisi ratkaisu ylitiheistä hirvikannoista pääsemiseen ja ehkä samalla myös hirvivahinkojen korvausjärjestelmän lopettamiseen.
Tämänsyksyinen hirvien pyyntilupien leikkaaminen 1/3 edellisestä vuodesta merkitsee hirvikantojen selvää lisäystä. Näistäkin luvista riistanhoitoyhdistykset pyrkivät aktiivisesti ainakin osan jättämään käyttämättä. Näin toimien hirvien pyyntilupajärjestelmä kulkee omalla painollaan selvästi kohti lakkautusta.
Ensin pitäisi ymmärtää, miksi energiapuukohteita syntyy kuusentaimikoiden päälle. Minun mielestä ainakin huomattava osa sellaisesta tilanteesta johtuu liian tiheänä pidetyn hirvikannan aiheuttamasta hirvivahinkoriskistä. Joudutaankin käyttämään jopa keväthalloille arkoja kuusentaimia, joita hirvi ei niin mielellään syö vielä taimikkovaiheessa. Jos olisi käytetty vesakon kanssa kilpaa kasvavia rauduskoivun taimia, ei päällyspuustoa olisi kehittynyt.
Kun heinettyvä alue on ehditty istuttaa kuusentaimilla, joutuu nopeampikasvuista lepän ja hieskoivun vesakkoa kasvattamaan reikäperkaamalla tai verhopuuston harvennusten avulla niin kauan, että kuusentainten latvat ohittavat ensin vatukon korkeuden ja sitten hallariskirajan, ehkä 1-4 metrin pituuteen saakka. Siinä ajassa päällä oleva lehtipuusto saavuttaa korjuukelpoisen hakerankakohteen puumäärän.
Päällyspuuston kaato kuusentaimien väliin tulisi metsänomistajalle niin kalliiksi, että on kannattavampaa antaa kohde metsähakkeen ostajan korjattavaksi. Siitä tulee hieman vahinkoa vaikka korjuu tehtäisiin huolella. Kuitenkin joku euro kantohintaa tulopuolelle ja hieman korjuuvauriota on parempi kuin suuri taimikonhoitotyökustannus ja osa taimista kuitenkin peittoon rankojen alle.
Verhopuiden poisto kuusentaikoiden päältä korjuuvaurioineen vähenisi tuntuvasti, jos metsien uudistamisessa pystyttäisiin riskivapaasti käyttämään myös rauduskoivun ja männyn taimia. Silloin vähempiarvoiset lehtipuut joutuu metsänomistaja pitämään kurissa jo alusta lähtien.
Kun hirvenmetsästysharrastus ei ole sanojesi mukaan ”läheskään niin kiinnostava, kuin jotkut kuvittelevat”, niin miksi niitä hirviä pitää säilyttää metsässä niin paljon, että niistä on riesaa sekä metsissä että maanteillä?
Kiertelemätön vastaus jahtipäälliköltä! Kiitos!
Miksi tsaarin aikaista pyyntilupajärjestelmää ei vieläkään saisi purkaa?
Nykyinen puunmyyntituloon perustuva metsäverojärjestelmä toimii hyvin sellaisilla metsänomistajilla, joilla on suurehkot tai suuret ansiotulot ja tietoa sekä taitoa pysyä mukana metsäverotukseen liittyvien asioiden ja ohjeiden soveltamisessa käytäntöön oman metsäomaisuutensa hyödyntämisessä.
Kaikkein helpommalla pääsee, jos ei tee metsälleen mitään. Silloin ei esim. tule metsänhoitoon kohdistuvia arvonlisäverollisia ostoja eikä puukaupan yhteydessä ostajan maksamia arvonlisäverosuorituksia, jotka ovat aika kiusallisia palauttaa takaisin vuosittain aina helmikuun loppuun mennessä.
Myös puunmyyntiverotukseen vähennyksinä vaikuttavavia metsänhoitokustannuksia ei silloin pääse syntymään, ja verolomakkeenkin (2C) pystyisi laatimaan jopa omatoimisesti. Tietysti näin vältytään kokonaan puunmyyntituloilta. Silloin metsätalouteen kohdistuvia vähäisiä kuluja, kuten vuotuiset tarkastusmatkat palstalle, metsänhoitomaksu, metsävakuutusmaksu tai Metsälehden kustannus, ei jaksa kirjata verolomakkeen täytön vaivalloisuuden vuoksi.
Näin ajattelee varmasti moni huonomuistisuutta poteva vielä työkykyinenkin eläkeläinen. Silti omasta metsäpalstasta on vaikea luopua sivulliselle. Eläkkeellä tulee toimeen ja tunnearvot metsään säilyvät eliniän. Omat jälkeläisetkin voivat olla niin raskaasti velkaisia, että heitä ei vastikkeella saatu metsänomistus kiinnosta. Verotuksen byrograattisuuskin voi olla pelkona nuorilla jo etukäteen. Metsänomistuksen kannattavuuden hiipuminenkin voivat olla syynä nuoremman polven haluttomuuteen metsänomistajaksi.
Tällaisia kerran vuodessa tehtäviä vaivalloisia kirjanpitoon perustuvia metsäveroilmoituksia ei tarvinnut entisen verojärjestelmän vallitessa huonomuistisenkaan sorhata veroilmoitukseensa. Ei tarvittu sivullisten apua ja metsäveroennakoidenkin maksuun oli monella jo varattu metsärahaa, joten kaikenlainen joutava ja vaivalloinen paperityö ei ollut tressaamassa vuodenvaihteessa. Täytyy vain huokaillen haikailla entisiä hyviä metsäverojärjestelmiä.