Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Jo on aikoihin eletty, kun metsuria ei tarvita enää energiapuun hankinnassakaan, ei edes kun rojupuu korjataan kuusentaimikon päältä hakerankaläjään. Onko todella metsurien työ niin kallista, että motolla tulee hakerankanyyttien järjesteleminen palstatien varteen edullisemmaksi, vaikka taimikkovahinkoa tulee varmuudella enemmän.
Hakerankakasojen ajamisen itsekantavalla tai maataloustraktorilla kylläkin hyväksyn, mutta raskaiden motojen korjuutyö pieniläpimittaisten pystypuiden pomimiseksi nyytteinä palstatien varteen tuntuu ajan, polttoaineen ja rahan haaskaamiselta.
Järkeä hommaan pitäisi saada. Alla oleva taimikko nimittäin kärsii kohtuuttomasti, jos yksinomaan korjuun kannattavuuden vuoksi on pakko kasvatella sen päällä olevan metsän runkokokoa.
MJO:lle
En ajatellut ”omaa napaani” kun kirjoitin, että pinta-alaverotus voisi olla yhteiskunnan kannalta oikeudenmukaisempaa. Lähinnä tarkoitin olevani Wahlroosin kanssa samaa mieltä, ”että verouudistus oli tyhmä”.Avauksen mukaiset Wahlroosin perustelut mielipiteelleen olivat mielestäni hyvät ja painavat. Ilmeisesti hänkään ei ajatellut omaa napaansa moittiessaan Suomessa nykyisin voimassa olevaa metsäverojärjestelmää.
En tarkoittanut vastauksillani, että nykyiseen puunmyyntiverojärjestelmään pitäisi palata. Metsäveropolitiikallekkin olisi eduksi, jos se ei olisi kovin tempoilevaa. Toivottavasti motivaatio taimikoiden hoitoon ja myös hakkuisiin joskus tulevaisuudessa paranee.
Ettei vaan Talvivaaran päästöissä ja myös latvavesien havainnoissa olisi syynä Antonin eräässä toisessa ketjussa mainitsema huippupetojen vähäisyys ja siitä johtuva holtiton sorkkaeläinten laidunnus. Se on vienyt maapohjaa tervehdyttävät lehtipuut, etenkin haavat ja haavanvesat, vähäisiksi. Tästä johtuen myös maapohja happamoituu, kun raskasmetallit liukenevat hiilihappoon ja muihin happoihin. Olihan Talvivaaran kaivoksen lähes piripintaisen saostusaltaan vesi yllättäen kovasti happamoitunutta.
Minäkin olen pannut tänä syksynä merkille purojen ruosteisen vaahdon useissa eri kohteissa. Liekkö kesän ja syksyn runsailla sateilla tähän selitys maapohjan happamoitumisen aiheuttamana?
Ymmärtääksen Antonin motiivina hirvikannan mitoittamisessa noin 10 000 talvehtivaan hirveen on enemmän ihmisten terveempään elämiseen tähtäävä. Siinä haavan kasvatuksen mahdollistuminen olisi keskeisessä asemassa, koska haavasta riippuvia uhanalaisia lajeja on lukuisia. Metsän monimuotoisuuden köyhtyminen olisi saatava pysähtymään. Susi huippupetona olisi tässä korvaamaton.
Minä pyrin ajattelemaan hirvikannan typistämistä perustellen toimenpidettä taloudellisilla ja liikenteessä myös inhimillisilläkin asioilla. Mielestäni Suomessa hirvikanta saadaan riittävän pieneksi vain pyyntiluvista vapaalla ja metsästysalueen pinta-alasta riippumattomalla metsästyksellä.
Epäilen, että jo metsästyskoirien menetykset susien suihin riittää susikannan pysymiseen nykyisellä tasolla.
Viimeinen Antonin vastaus (19.11) antoi ainakin minulle ajattelemisen aihetta, vaikka olin lukenut sen ilmeisesti jo aiemminkin. Luettuani nyt sain sellaisen käsityksen, että liika siisteys ei olisi allergioiden syy täällä Suomen puolella, kun vertailukohteena on Venäjän Karjala, vaan ”holtiton sorkkaeläinlaidunnus”.
Siis pyyntiluvilla säädelty vain tuottoa verottava hirvestys, ja susien vähäinen määrä, on heikentänyt metsäluonnon monimuotoisuuta ja happamoittanut maaperää. Olenko täysin hakoteillä tulkinnassani? Auttaako tilanteeseen edes luomuruoka, Anton?