Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Hirvikantojen vähentäminen ilman petoja toteutuisi ehkä parhaiten luopumalla hirvieläinten pyyntiluvista.
Nykyinen ”hirvikannan säätely” pyrkii maksimoimaan hirvenlihan tuoton. Metsästyksen eettisyydelle on ummistettu silmät pyyntilupien myöntämisessä ja metsästysohjeissa.
Harrastelija: ”Jos vasat jätetään kaatamatta, niin hirvikanta nousisi välittömästi.”
– Onkohan tuo loppuun ajateltua?
– Jos esim. 5 metsästyskautta sitten olisi alettu toteuttamaan vasat säästävää hirvestystä muuten aivan nykykäytännön mukaisesti jo toteutetuilla pyyntiluvilla, olisi meillä ilmeisesti vähemmän vasoja tuottava hirvikanta.
Yhdellä luvalla olisi saanut kaataa vain yhden aikuisen tai emästään vierottuneen nuoren hirven. Pyynnin kohteina olisivat silloin olleet uroshirvet ja ilman vasaa liikkuvat muut hirvet. Näin vasat olisivat säästyneet tappamiselta ennen emon karkoitusta, eli hirvestys olisi siltä osin eettistä.
Tietysti olisi helppo puolustella nykykäytäntöä emästään vierottuneiden nuorien hirvien hirvikolarialttiudella. Tähän helpotuksena olisi toimva pyyntiluvista vapaa hirvieläinten metsästyskäytäntö, jossa emä vasoineen olisivat aina rauhoitettuja.
Jos urokset ja vasatuotto saataisiin metsästyksellä vähenemään, vähenisivät ennenpitkää myös metsätaimikkotuhot. Näin hirvestyskin olisi kansalaisten silmissä hyväksyttävämpää.
Nykyisten petomäärien vaikutus hirvikantaan on mielestäni minimaalinen. Petokantoihin on lisäksi kohdistumassa kovat vähentämispaineet, joten hirvikantojen vähentäminen tulee hoitaa muulla keinoilla.
Luonnonvaraisten eläimien poikaset ja pennut ovat normaalisti eläinsuojelullisesti rauhoitettuja. Siihen pitäisi päästä myös hirvikannan säätelyssä. Koska hirvenvasan ”pentuvaihe” jatkuu vielä metsästyskaudelle, tulisi hirvikolarien ja taimikkovahinkojen minimoiminen hoitaa muuten kuin vasoja tappamalla.
Vasojen tappaminen emiltä ei pitäisi kuulua sivistysvaltion menetelmiin metsästysharrastuksessakaan. Pyritäänhän myös sodassa lapset säästämään.
Jos luottamus on mennyt, niin sitä on vaikea saada tällaisessa asiassa takaisin. Minulla on muuten omakohtaisia ja täysin päinvastaisia havaintoja tämänhetkisestä hirvitilanteesta taimikkoalueillani. Jälkiä on niin tiuhaan että todella hirvittää.
Aiheettomiin perkauksiin hirvien vuoksi ei nykyisen kustannustason vallitessa olisi varaa. Taimikoiden hoidossa pitäisi päästä kahdella-kolmella perkaus-harvennuskerralla.
Metsästäjä voi ihan hyvin. Heillä lienee ihan puhdas omatunto, koska ovat tunnustavat ikiomaa hirvitulilla terästettyä uskontoaan. Sen mukaan heille riittää mielenrauhan saavuttamiseksi se, että joka syksy toteutetaan hirvijahdit näennäisesti säädösten mukaisesti, ja muu aika käytetään samoin ajattelevien seurassa tai omaa raamattua (Metsästäjä-lehteä) lukien.
Nykyisin erätulille pitää saada piispa tai vähintäänkin pappi julistamaan Joulurauhaa riistalle. Silloin pitäisi kaikkien epäilijöidenkin ruveta uskomaan, että metsästäjät ovat yhteiskunnalle välttämätön ja hyödyllinen Jumalaa pelkäävä ryhmä, jonka toteuttamassa hirvikannan säätelyssä ei ole arvosteluun aihetta. Esimerkiksi vasojen tappamisen etiikasta ei edes keskustella.
Eihän sattumoisin tapahtuvissa hirvikuolemissa pitäisi olla mitään kummasteltavaa. Nykyisin ko. eläimiä kuolee vuosittain hirvikolareissakin 1000 – 2000 kappaletta. Lisäksi karhut ja sudet käyttävät niitä ravinnokseen niin paljon, että se on alkanut vaikuttaa pienentävästi syksyisiä hirvien pyyntilupamääriä.
Salametsästyksen tuloksena hirviä kuolee vuosittain muutamia kymmeniä. Jokasyksyisessä hirvenmetsästyksessä kuolee hirviä keskimäärin ehkä 60 000 – 70 000 kpl, joista lähes toinen puoli on hirviemon mukanaan kuljettamia vasoja. Tässä olisi todellinen paikka eettisesti ajattelevien ihmisten kummasteluun. Miksi tällaista raakuutta annetaan ihmisten ihan laillisesti tehdä vuosikymmenestä toiseen?
Esimerkiksi turkistarhausta vastustava kansanliike perustelee kantaansa siten, että ”eläinten tulisi saada toteuttaa lajille tyypillistä käyttääntymistä”. Sitä ei kansanliikkeen mielestä petoeläin pysty pienehkössä häkissä toteuttamaan. Mitähän ennen aikuistumistaan ammuttu hirvenvasa on ehtinyt toteuttaa? Mitähän ennen vasojensa karkoitusta vasansa jahdissa menettänyt hirviemo toteuttaa? Ei ainakaan äidinrakkautta.
Presidentti Omaba lausui kouluammuskelussa menehtyneiden omaisille lohdutukseksi: ”heillä oli koko elämä edessään”. Näin voisi ajatella myös lohtuna hirviemoille. Hirvenvasoja tosin ammutaan joka vuosi paljon enemmän, ehkä 30 000 kpl.
Ensin hirvikanta saatetaan mahdollisimman tuottavaksi. Se mahdollistaa joka vuosi runsaasti kaatolupia. Niistä lähes toinen puoli pitää olla vasoja. Kaikki tämä tietää kovasti surua hirviemoille sekä vasoille toteutumattomia unelmia. Tuhansille koituu surua ja murhetta hirvikolareista ja metsätaimikkotuhoista sekä taluodelliset tappiot monelle sektorille. Tällaisen touhun jatkuminen vuodesta toiseen kummastuttaa yksittäisen hirven kuolemiseen verrattuna paljon enemmän.
Suorittava porras: ”Taimikoiden hoitamattomuus on aikoinaan tuonut alueelle myös hirvet. Pääsyynä metsän vaatimattomaan tilaan on kuitenkin puutteet udistamisessa ja taimikon alkuhoidossa.”
– Eiköhän sovita suosiolla, että taimikoiden hoitamattomuudella ei ole mitään yhteyttä hirvien pyyntilupien myöntämiseen ja niiden määrään. Vain pyyntilupien määrällä ja aktiivisellä metsästyksellä on nykyisen metsästyslain voimassaoloaikana pystytty vaikuttamaan hirvivahinkojen määrään.
– Liika hoitaminen on voinut viedä monessa tapauksessa hirville kelvollisen ravinnon liian vähäiseksi, jolloin hirvien tekemä lisäharvennus on vienyt taimikot vikaiseksi ja ohjetiheyttä harvemmaksi. On siinä sitten koneellisen korjuuketjun motokuskilla ihmettelemistä. Jos kuski sattuu olemaan hirvimiehiä, nähdään helposti syntipukki muualta kuin oman harrastuksen edustajasta sukupolven takaa.
– Esimerkiksi mielestäni on mahdotonta metsikön ensiharvennuksen aikaan, eli 25-30 vuotta perusmetsityksen jälkeen, sanoa taimikoiden hoitamattomuuden tuoneen alueelle hirvet. Samoin myös muut ”puutteet” metsityksessä ja sen jälkeen tehdyissä töissä ovat täysin näkymättömissä. Tarinat niistä ovatkin älyllistä epärehellisyyttä parhaimmillaan.
Ehkäpä suorittavan portaankin olisi ryhdyttävä käyttämään energiaansa hirvenmetsästyksen muuttamiseksi vapaaksi pyyntiluvista. Sitten ehkä 25-30 vuoden kuluttua hän ei olisi törmäämässä motollaan näin surkeaan kohteeseen.
Sanoithan sinulla olevan ”tietyt epäilyt palstan historiassa”, joita et kuitenkaan tohdi kaikille lukijoille ilmoitella. Sieltä edesvastuuton hirvipolitiikka on kolahtanut jo hirvestäjä-motokuskin palkkapussiinkin.
Kuvauksesta päätellen harvennuskuvio on jostain syystä epäonnistunut vanha männynistutusala, joka oli ottanut pohjaan tiheän kuusialikasvoksen.
Ei mikään kiellä pystykarsimaan huonolaatuisten mäntyjen tyviä, mutta kemera-tuen saannin se voi tyssätä, vaikka hyväksyttävästi pystykarsittuja runkoja olisikin riittävä vähimmäismäärä. Ehkä pystykarsintaa on tehty myös huonolaatuisten puiden osalta siksi, kun ”räkämäntyjen” leveät latvukset haittaisivat aliskasvoskuusikon kehitystä.
Ehkä kuusialikasvosta on ajateltu harventaa lopulliseen tiheyteen vasta männikön koneellisen harvennuksen jälkeen, jolloin selviävät palstatieurat sekä mitä taimikosta jää kehiteltäväksi. Ehkäpä alikasvokseen puuttumista ei leimikon suunnittelussa ole edes ajateltu, vaikka joku kuusi kuitupuupöllin mitat täyttäisikin. Ehkä kohde sopisi paremmin hankintahakkuuna ja metsurityönä tehtäväksi.
Ko. kohteella pitää suorittavan portaankin käyttää entistä enemmän mielikuvitustaan.