Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Yksityisen ihmisen on melko uskaliasta ko. touhuun ryhtyä. Vahingonlaukauksia voi sattua helposti.
Susipolitiikka ja hirvipolitiikka liittyvät toisiinsa. Hirvipolitiikan tekijät käyttävät sutta apuna silloin, kun halutaan ohjata keskustelua pois hirvivahingoista.
Metsästyslain läpiviemisessä käytettiin kissa-pykälää apuna. Naiskansanedustajat valtasivat lähes kaikki puheenvuorot, joten laki aikapulassa luiskahti läpi kaikkine mielettömyyksineen, hirvenkaatolupineen.
A. J:lle: Olet oikeassa! Metsälaissa ei suoraan oteta kantaa riistaan tai metsästykseen. Kuitenkin metsälain 1 luku, yleiset säännökset 1§, lain tarkoitus, sanoo:
”Tämän lain tarkoituksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään.”– Uuteen lakiin ollaan ujuttamassa myös neljäs ”kestävyys”, kulttuurillinen kestävyys. Se ehkä nykyisen lain mukaan sisältyy sosiaaliseen kestävyyteen, ja sisältää biologisen kestävyyden ohella metsien monikäytön turvaamisen. Metsästystä on alettu mainostaa kulttuuriharrastuksena, joten mm. sen turvaamisesta (myös hyvästä hirvikannasta) on kysymys. Muinaisjäännösten säilyttäminen ym. kuuluvat samaan kestävyyteen.
Saman luvun 4§ sisältää kansallisen metsäohjelman. Siinä sanotaan mm: ”Ohjelman päämääränä on lisätä kansalaisten hyvinvointia hyödyntämällä metsiä monipuolisesti kestävän kehityksen periaatteita noudattaen”. Samaan lain pykälään sopii lisäksi muitakin ohjelmia tai strategioita.
– Siis metsätaloutta pitää harjoittaa siten, että kaikki 3-4 kestävyyttä turvataan. Myös biotalousstrategian laatimisen yhteydessä on tarkoitus tarkistaa kansallinen metsästrategia eli ajantasaistaa se.
– Nämä asiat olisivat mielestäni etusijalla metsänomistajien edunvalvonnassa. Mtk tai MMM ei sitä näytä tekevän. Susi-kortti vedetään hirvimafian toimesta välittömästi esiin silloin, kun hirviasioista tehdään kovasti lobattujen virkamiesten toimesta pitkälle tulevaisuuteen suuntautuvia ohjelmia tai strategioita.
Tämä susikannan rajoittamiseen tähtäävä kansalaisaloite ”kansalaisaloite.fi” -palvelussa lienee hirvimafian alullepanema, jonka tarkoituksena on ehkä kääntää keskustelun kärki pois aina akuutista hirvipolitiikasta sekä siitä johtuvista hirvivahingoista metsätaimikoissa ja liikenteessä.
Parhaillaan laaditaan Suomeen biotalousstrategiaa, joka kuuluu Kataisen hallitusohjelmaan, ja on tarkoitus esitellä valtioneuvostolle vielä kevättalven aikaan. Ehkäpä se pyritään kytkemään vielä valmisteilla olevaan metsälakiinkin. Siksi biotalousstrategian valmistelun kannalta olisi eduksi, jos keskustelu velloisi lähikuukaudet susien parissa.
Biotalousstrategian johtavia asioita on sovittaa nykymuotoinen pyyntilupiin perustuva hirvenmetsästys jollain verukkeella luonnollisena osana puuntuotantoon. Sitä mainostetaan jopa tuottoisana ”kulttuuriarvona”, joka antaa harrastajalleen runsaasti terveysvaikutksia ja parantaa kyläyhteisöjen yhteisollisyyttä. Sen on kuviteltu mahdollistavan tulevaisuudessa ulkomaalaisten metsästäjien runsaat metsästyssafarit ja niiden varaan muodostettavan palveluiden tarjonnan. Kuitenkin kaikki tämä tuntuu toiveajattelulta.
Mielestäni Suomen biotalousstrategian valmistelun seuraaminen ja vaikuttaminen olisi paljon tärkeämpää kuin susista keskustelu tai kirjoittaminen. Esim. jo metsälain valmistelussa voitaneen varsinaiseen lakitekstiin sitoa biotalousstrategian loppupäätelmät tai Hemilän työryhmän esitykset, Riistatalous elinkeinona”, metsänomistajia sitovina. Vastahakoiset metsänomistajat voivat muuten jäädä Metso-korvausten ulkopuolelle.
Tiedä häntä, mitä on suunnitteilla. Petovihahölmöydestä ja susien vähentämistä koskevasta kansalaisaloitteesta urputtaminen voivat herpaannuttaa lakivalmistelujen seuraamista liikaa.
Jesse vaan yrittää pysyä linjalleen uskollisena…
Mihin me Suomen kansalaiset vähäisiä susiamme tarvitsemme? Eihän niistä ole edes ylisuureksi paisutetun hirvikantamme kurissapitäjiksi. Sitten voisi onnistua, jos ihmisiä ei olisi hajallaan asumassa maaseudulla. Asuttuja pihoja kun on lähes kaikilla salomaillakin. Metsästäjätkin säästävät vuosittain osan pyyntiluvista susille.
Ainoa keino susien tunkeutumiseen pihapiiriin on sellaisen lopettaminen. Uhanalaisuudesta ei voi puhua, kun itänaapurissa on paikoin hyvinkin tiheä susikanta. Ei susi tiedä juostessaan EU:n rajasta mitään.
Kuinkahan monta kiloa marjoja tai sieniä jää metsiin susipelon vuoksi?Kuinkahan paljon ylimääräistä työtä joudutaan syksypimeällä tekemään laitumilla olevan karjan varjelemiseksi susilta? Mitä maksaa pienten koululaisten kyyditsemiset susipelon vuoksi kouluun? Mitä maksanee susien tutkiminen ja pannoittaminen? Entä turhat oikeudenkäynnit, kun laki on tehty liikaa susien suojelemiseksi?
Lakia pitäisi muuttaa vaikka EU:sta irtaantumisen uhalla. Siinä olisi hyvä veruke, eikä Urpilainenkaan menettäisi kasvojaan kuten joskus myöhemmin on vaarassa käydä.
Aloitteita biotalousstrategian valmisteluun voi kirjoittaa vielä noin 2 viikkoa. Kirjoittamaan pääsee ehkä mukavammin haulla, ”Suomeen biotalousstrategia.fi”. Sieltä valitaan: ”ota kantaa.fi”. Kirjautuminen vaaditaan.
Sitten valitaan: – ”Miten valmis olet tekemään kestäviä valintoa? – ”Miten edistäisit biotaloutta”
Sittenpä aloitteita ehkä pääsee jo selaamaan, tekemään lisää tai kommentoimaan.
Mielipiteesi voi olla tärkeä itsellesi, kun odotellaan biotaloudesta saatavia hyötyjä tai sitten tappioita tulevaisuudessa.Kävinpähän tutustumassa tarkemmin http://www.biotalous.fi -sivustoihin. Siellä olisi myös metsänomistajilla mahdollisuus yrittää vaikuttaa Kataisen hallitusohjelmaan sisältyvän Suomen biotalousstrategian valmisteluun. Panin sinne muutaman aloitteen ja pari kommettia eri alustuksiin.
Nyt olisi palstalaisilla mahdollisuus tutustua hengen tuotteisiini. Erikoisesti hirvimiesten toivon panevan kommenttia ja peukalon merkkiä. Hyvä, että Tarja toi esiin tällaisenkin mahdollisuuden eli ”yrittää vaikuttaa hirvimafiaan”.
Antonille!
Mikä kyseisen lehden uutisoinnissa on ”lietsonut järjestelmällisesti työnantajiensa vastaista propagandaa”? Kerro epätietoisille!Minusta tuntuu, että jokaisessa metsänhoitoyhdistyksessä tehdään vuosittain omalle alueelle soveltuva toimintasuunnitelma. Yleensä pohjana on edellisen vuoden suunnitelma ja sen toteutuminen. Korjauksia tehdään aina tarpeen mukaan. Toisinaan on tarvetta tehostaa metsänomistajien neuvontaa, toisinaan taas taimikoiden varhaishoitoa tai puun liikkeelle saantia, aina tilanteen mukaan.
Tällä hetkellä voisi olla tarpeen metsänomistajien neuvonta omatoimisuuteen puutavaran tarjonnassa tai sitten valtakirjoilla. Jos puukauppa ja puunkorjuu käyvät nihkeästi, ei kesällä toteutettavat metsänhoitotyötkään jaksa paljoa kiinnostaa.
Puun tarjontaa pitäisi lisätä toisessakin mielessä. Runsaampi tarjonta nimittäin voisi vähentää Venäjältä tuotavan puun määrää. Niukan tarjonnan aikaan eivät metsäyhtiöt ole valmiita parempaan hintatasoon, koska heidän kokemuksen mukaan silloin hinnan nosto tyrehdyttäisi puukaupan heti.
Jos metsänomistajilla on käytössään metsäsuunnitelma, olisi melko helppo hoitaa metsänkäyttöilmoitukset ja puukaupat luovutuksineen omatoimisesti. Onhan kahden kauppa hyvin usein kolmannen korvapuusti, eli tyytymättömyyttä valtakirjakaupoilla tapahtuvassa korjuussa voi helposti syntyä. Siis valtakirjakauppoihin ei pitäisi kovin halukkaasti pyrkiä. Valtakirja otetaan kylläkin vastaan, jos sitä tarjotaan.
Metsäsuunnitelman uusimiset voisivat olla yksi painopistealue, varsinkin jos metsänhoitoyhdistyksellä on siihen valmiiksi rutinoituneita neuvojia. Samalla voi toteuttaa henkilökohtaista neuvontaa metsänomistajan omista lähtökohdista ajatellen.
Liian tiheä hirvikanta aiheuttaa kannattavuusongelmia myös energiapuun kasvatuksessa ja korjuussa. Kemera-tukien aikaan kelvollisten kohteiden puute (hirvet syöneet taimikot paikoin liian harvoiksi) ja pienentyneet kertymät (hirvilaitumet) lisäsivät kuluja sekä itse korjuussa että työnjohdossa.
Hirvenlihan kasvatus biotaloutena on ristiriidassa muun vihreän talouden kanssa järkyttäen kestävyyttä.