Nyt ”suorittavan” mielestä pitäisi odotella kaikessa rauhassa ja suu supussa laskentojen tuloksia. Sitten pitäisi uskoa tulos hiljaisuudessa selittelyineen. Yleensä kerrotaan hirvikannan tasoittuneen.

Sitten pitäisi odotella vuoden 2012 hirvieläinkolaritilastot vahinkoarvioineen, joista puuttuvat vakuutuslaitosten korvaukset autoromuista ja sairaalakuluista. Vielä metsäkeskuksen arvioimat hirvivahinkokorvaustilastot edellisen talven (2011-2012) jäljiltä selittelyineen, jos uutisoijana MMM.

Myöhemmin kaavailut syksyn hirvenmetsästyksen raameiksi selittelyineen. Sitten myönnetyt hirvien pyyntiluvat. Senjälkeen ehkä ennakkotieto talven 2012-2013 hirvivahinkoilmoituksista kappaleina ja hehtaareina. Sitten syksyn 2013 hirvenmetsästys selittelyineen mieluiten ilman vahingonkärsijöiden kommentointeja.

Yleensä näin se menee. Sitten vähintäin 10 vuoden välen tulee erittäin tiheän hirvikannan huippu, jolloin vahingot tuplaantuvat ja päättäjät luimistelevat.

Jos pyyntiluvista luovuttaisiin, loppuisi joutava selittäminen ja vahingonkorvauksistakin voitaisiin luopua. Loppuisivat myös joutavat vahinkojen arvioinnit ja hirvilaskennat. Vaikuttavuus olisi myönteistä ja suuresti talouselämää piristävää.

Valtaosa ei tykkää siitä, että susia, karhuja tai hirviä annetaan olla haitaksi asti. Vihaaminen kohdistuu lakien ja säädösten tekijiin.

”Suorittavan” tarinat nyt ovat luontaista jatketta Metsälehden julkaiseman hirvitiedottajan uutisointiin. Nyt tuntuu olevan tarpeen vaikka tiedotuksen avulla selittää suurelle yleisölle hyvin onnistuneesta hirvijahdista ja myös myönteisistä tuloksista. Todellinen tilanne voi olla vaikka 40 % toisenlainen, siis sen verran enemmän tuholaisia.

Hirvenmetsästäjien hallinnassa ovat lähes kaikki yksityisten omistamat maat metsineen ja peltoineen. He määräävät, minkä verran syksyksi haetaan hirvenpyyntilupia, kaadetaanko niistä kuinka paljon, sekä miten ja mitä jahdin jälkeen tiedotetaan kuluneesta jahtikaudesta. Vuokralainen on kaapannut vuokran antajalta vallan, kuten moni venäläinen tyttö tekee suomalaispojan osalta vihkimistoimituksen jälkeen.

Kyseenalainen tiedotus hirvestyksen hyödyistä jatkuu pitkin vuotta. Kun esim. uutisoidaan metsäkeskuksen arvioimista ja korvattaviksi tulevista metsätaimikkovahingoista, kerrotaan vahinkojen vähentyneen (yleensä), ja että vahingot korvataan metsästäjien maksamista pyyntilupamaksuista. Ei kerrota, että suuri osa metsänomistajista on säädöksin rajattu korvauskäytännön ulkopuolelle ja että vain pieni osa metsänomistajista viitsii tehdä vahinkoilmoitusta hirvien vaurioittamasta taimikoistaan. Myös korvauskynnyksen olemassaoloa ei yleensä mainita.

Jos metsänomistaja uhkaa vuokrasopimuksen irtisanomista jatkuvien hirvivahinkojen vuoksi, nouseekin yhtenä selityksenä monesti esiin esim. uhkailu hirvestyksen lopettamisesta tai aseiden pistämisestä naftaliiniin. Myös avohakkuita tai taimikoiden hoitamattomuutta selitetään hirvikannan lisääntymisen syiksi.

Veikkaan lähivuosina tapahtuvaa hirvipoliittista selittelyä: miksi olisi aiheellista luopua kokonaan hirvivahinkojen korvaamisesta?

Ko. uutisessa kerrotaan hirvikannan olleen suurimmillaan 2000-luvun taitteessa 140 000 ja kantaa on sen jälkeen pyritty tehokkaasti vähentämään. Viime talvena hirviä olisi ollut 80 000.

Viime syksynä hirvenpyyntilupia leikattiin 1/3 (33%), joten kaiken järjen mukaan hirvisaaliissa näkyi leikattu pyyntilupien määrä, ei suinkaan kannan kutistuminen. Ainahan on laumaeläimillä pyrkimystä kerääntyä melko suppeille alueille, jolloin syntyy tilapäisiä harventumia.

Selvästi harhaanjohtavalla tiedotuksella pyritään kasvattamaan hirvikantaa kuten 2000-luvun vaihteessakin. Silloin kerrottiin hirvikannan olevan vähän yli 100 000. Niitä olikin ollut 140 000 eli lähes 40 % enemmän.

Aika näyttää, miten metsästysvuokrasopimukset pätevät hirvenmetsästyksen kaupallistuessa. En ole tarkistanut omastani. Kuitenkin jo hirvenlihan vapauttaminen tarkastuspakosta ja marketteihin markkinointiin ovat esityötä kaupalliseen hirvenmetsästykseen hivuttamisesta.