Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Jos mhy:n metsuri hoitaa taimikon kelvottomaan kuntoon, on vastuussa ilmeisesti mhy:n ammattimies, jolloin metsänomistaja voisi vaatia vaikka vahingonkorvausta. Häntä ei voitaisi syyttää. Tällaista tuskin sattuu vain teoriassa.
Jos taimikonhoidon tekee metsänomistaja omatoimisesti siten, että taimikosta tulee vajaatuottoinen, voi silloin metsänomistaja joutua vastuuseen metsän saattamisesta sellaiseen tilaan, että metsän uudistaminen on vaarantunut tai estetty. Tässä tapauksessa koivut olisi ehkä tarvittu kuusien lisäksi lisäämään taimikon tiheyttä. Korjuuvaurioitakin on voinut tapahtua. En tiedä. Tällaiset tapaukset ovat hirveän harvinaisia. Hoidon laiminlyöntiä kehoituksista välittämättä voi joskus tapahtua.
Sitä vastoin on hyvinkin yleistä, että hirviporukat liian pieniksi mitoitelluilla hirvien pyyntiluvillaan aiheuttavat hirvien tekemän liiallisen taimikon harvennuksen, eli hirvivahingon, koska hirvivahinko on tiukan väännön jälkeen luokiteltu virheellisesti luonnontuhoksi. Silloin ei kukaan joudu raastupaan tai välttämättä edes korvauksiin. Tällöin metsälaki on täysin hampaaton suurelta osin tahallisista taimikoiden tärvelyttämisistä. Ennen vanhaan taimikko velvoitettiin aitaamaan karjalta.
Taas väärä johtopäätös hankintahakkaajalta.
Avaaja kertoo selkeästi, että hirvien talvikantaa on nostettava susien käyttämisen verran, eli hirvestäjille pitää jäädä saman verran pyyntilupia, kuin ennen susireviirien muodostumista. Mielestäni aika kierosti ajateltua hirvipolitiikkaa!
Ei siinä hirvieläinten aiheuttamia vahinkoja juurikaan ajatella. Tulkoon hirvikolareita tai syökööt taimikoita, kunhan hirvenlihaa tulee pakastimiin entiset määrät.
Tältä pohjalta ajateltuna en ollenkaan ihmettele hirvestäjien susiin kohdistuvaa vihaa. Näyttääkin siltä, että saalis on sittenkin tärkeintä hirvestyksessä! Yhdessä olo ja yhteisöllisyys ovat loppujen lopuksi taka-alalla.
Harrastelijalle:
Höpö, höpö, höpö….
Joku järki pitää olla hirvilaskennoissa sekä pyyntilupien anomisissa!
Kyllä hirvet ovat olleet hirviporukoiden karjaa, sanoipa mitä kuka hyvänsä.!6 m3:lle:
Höpö, höpö, höpö…
Liika on liikaa porotaloudessakin!Vuoden 1968 jälkeen (45 vuoden aikana) on Suomen maanteillä tapahtunut ehkä 90 000 hirvikolaria, joissa on loukkaantunut noin 9000 henkilöä ja menehtynyt noin 400. Nykyisen kustannustason mukaisesti laskettuna menetykset yksin liikenteessä lähentelevät yhden vuoden valtion butjetin suuruusluokkaa.
Kaikki nämä voidaan perustellusti panna hirviporukoiden piikkiin liian pienien pyyntilupien anomisesta. Korreloituuhan hirvikolareiden määrä melko tarkkaan hirvikannan määrän kanssa.
– Aika pienistä asioista keskustellaan nykyisen hirvikannan järkevyyden osalta, kun väitetään esim. hirvien hoitavan ilmaiseksi laiskojen metsänomistajien taimikoita. Tällaiset puheet vain pakkaavat ärsyttämään metsänomistajia.
Lapissa on ylitiheät hirvikannat ollet riesana vasta ehkä noin 10-15 vuotta. Siis sitä ennen taimikot pääsivät varttumaan paremmin sulkeutuneina ohi riukupuuvaiheen. Nyt ne ovat kehittyneet ensiharvennusasteelle, mutta ehkä hinnan, kysynnän tai muun syyn vuoksi vielä harventamatta. Näissä ei ole enemmälti hirvituhoja, mutta osalla hirvien aiheuttaman aukkoisuuden pienentämä kertymä on syynä harventamattomuuteen.
Noin 20-30 vuotta sitten Lappiin perustetut taimikot ovat toistuvasti joutuneet hirvien aiheuttaman harvennuksen kohteeksi. Monesta niistä ei kunnollista metsää enää kehity. Ne näkyvät tilastoissa välittömän hoidon tarpeessa olevina. Yleensä täydennys olisi pitänyt tehdä heti hirvituhojen tapahduttua. Jos ympäröivä taimikko ehtii kasvaa ”karkuun”, menee täydennys hukkaan ja metsästä tulee aukkoinen ja harva. Siis tilastoissa näkyvä hoitamattomuus tai välittömän hoidon tarve on selkeästi liikahirvien aiheuttamaa.
Tykkyvauriot ovat Lapissa aina olleet ainakin ylävillä alueilla yleisiä ja selkeitä LUONNONTUHOJA. Hirvivahingot ovat reilun 10 vuotta olleet siellä erittäin yleisiä ja selkeästi IHMISTEN AIHEUTTAMIA, eivätkä ne ole missään tapauksessa hoidon laiminlyönneistä johtuvia. Niihin on hirvi aiheuttanut välittömän hoidon (täydennys) tarpeen.
Uutisoijat tekevät omia otsikoitaan ja selityksiään, joten katsele sinäkin suorittava enemmän valtakunnallisia VMI:n tulosteita, jotka eivät selityksiä kaipaa.
”Puun takaa”:sta on ”suorittava” onnistunut harhauttamaan Suomen metsien huonolla metsien hoidon tilalla. Suorittava on lukenut ”kuin piru raamattua” Tapion metsänhoitotilastoa ja Lapin metsien tilasta tehtä uutista. Ko. tilastoista hän oli pannut ainakin 2 kpl tiedostoja 8.10.2012 kahden vastauksensa liitteeksi.
Tänään katsoin tilastot ja uutiset ja sain niistä sellaisen kuvan, että nykyinen runsas hirvikanta aiheuttaa VMI:n tilstointiin suuren määrän ”heti tehtäviä metsänhoitotöitä” (täydennystarvetta), jota asiantuntematon tilastonlukija voi selitellä johtuvan metsänomistajien vähäisestä halusta hoitaa taimikoitaa. Täydennystarvetta kun ei näissä ole tilastoitu erikseen.
Kun ottaa huomioonVMI:n tilaston hirvivahinkojen kokonaismääristä, joka viimeksi oli noussut jo yli miljoonaan (1 000 000) hehtaariin, ja vertaa sitä heti tehtävän (rästissä olevat) taimikonhoidon määrään (700 000 ha), voivat muista kuin hirvien aiheuttamien syiden vuoksi välitöntä hoitoa olevat taimikot melko vähäisiä.
Mielestäni suorittava ei saa mistään tilastosta apua väitteelleen, että taimikoiden hoitamattomuus olisi hirvivahinkojen syy. Syynä on pelkästään liian tiheä hirvikanta, mikä jo pitkään jatkuessaan on aiheuttanut männylle uudistamisen jatkuvaa vähentymistä, mikä puolestaan on vähentänyt hirvien TALVILAITUMIEN vähentymistä. Onhan hirven pääravintoa talvella männyn havu, silmut ja kuori. Mausteeksi kelpaa hieman pihlajan-, haavan-, koivun- ja pajunvesaa.
Nykyisin taidetaan perustaa yhteismetsiä jopa melko etäällä toisistaan olevista metsäpalstoista. Palstat voivat sijaita eri kylissä tai jopa eri kuntien alueella. Tällöin hyödyt voivat jäädä melko vähiin, sillä hoitokunta, vai mikä elin se nykyisin on, voi tehdä asioiden hoitamisesta joillekkin osakkaalle epämieluisia. Esim. hyvin usein jo pelkkä hirvenmetsästysoikeuden vuokraaminen aiheuttaa turpakäräjiä.
Eräs asia askarruttaa ennen yhteismetsään liittymistä. Voisiko työkykyinen osakas korjata itselleen yhteismetsään liitetyiltä tiloilta vaikkapa polttopuita. Onnistuuko verottajan kanssa kuten oman tilan kanssa onnistuu.
Omatoimisen metsänhoitotyön tekeminen ainakin loppuu siihen. Se on melko iso miinus puntaroitaessa yhteismetsään liittymistä.
Esitän himohirvestäjä ”suorittavalle” ryhtymistä aitaamaan sähköyhtiöiden voimalinjojen aluksia hirvenlihan tuotantoon ympäri Suomea. ”Harrastelija” tai joku toinen suorittavan kokoinen voisi siirtää lihakarjan aitauksiin ruokailemaan.
Sähköyhtiöiden johtokatujen raivauskulut saataisiin näin hyvin pieneksi. Toivottavasti myös hirvikanta!
Suorittavan portaan selittelyt, että ”tehokas metsitys ja oikea-aikainen taimikonhoito” olisivat vaikuttaneet hirvikannan putoamiseen 1/1000 ha tasolle on selvää huu-haa puhetta. Lähteehän jo ylhäältä ohjattu hirvipolitiikkakin siitä, että hirvikannan suuruutta ohjataan metsästyksellä vuosittain myönnetyin hirvenpyyntiluvin.
Ei hirvimääriin taimikonhoitotaso tai avohakkuut vaikuta ollenkaan. Kaadettujen hirvien paino voi tosin nousta suuremmaksi, jos hirvet saavat ruokailla rauhassa pelloilla.
Joku palstalainen taisi jo kertoa mielipiteensä sopivasta ajankohdasta ko. asiaa koskevan kansalaisaloitteen laatimiseksi. Sen mukaan ajankohta olisi sopiva, kun adrealiini metsänomistajilla olisi korkeimmillaan. Keväällä ovat tiedossa hirvieläinkolaritilastot sekä omien metsien hirvivahingot.
Kansalaisaloitteen vaatiman 50 allekirjoituksen keräämisen sekä aloitteen siitä eteenpäin toimittamisen voisi parhaiten hoitaa suuri mhy tai sen liitto. Myös Mtk:lle valmistelut sopisivat. Joku avainhenkilöitä tunteva voisi tehdä tunnustelut vaikka lähiaikoina.