Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Tarkastamattoman riistanlihan myynnin salliminen kauppaliikkeisiin on ilmeiseti heti alkanut vaikuttaa hirvipolitiikkaan hirvikantoja lisäävään suuntaan. Viimesyksyn hirvenpyyntilupien leikkaaminen kolmasosalla, sekä paikoin jahdin lopettaminen kesken metsästyskauden, antavat siihen viitteitä.
80 000 hirven talvikannassa olisi ollut edelleen selkeä leikkaamisen tarve. Eivät hirvenmetsästyskiimaiset metsästyspoliitikot näytä paljon ajattelevan hirvikolareissa menehtyneitä ja loukkaantuneita tai metsätaimikoita.
Ilmeisesti metsästysmaan antaminen kaupallisen metsästyksen käyttöön siten, että vuokrasopimuksessa ei ole sovittu kohtuullista korvausta ja hirvikantaa ohjaavaa vaatimusta, olisi otettava välittömästi uuteen käsittelyyn.
Hirvikannan hoitosuunnitelmassakaan ei tädätä hirvien määrän vähentämiseen, vaikka se olisi ainut keino saada hirvivahinkojen määrä kohtuullisemmalle tasolle. Kaupallisuus toisten turvallisuuden ja elinkeinon vaikeuttamisen kustannuksella viehättää enemmän.
Autoilijoiden, puuntuottajien, maatalousyrittäjien, metsäteollisuuden, yhteiskunnan, kuntien ja työllisyyden kannalta ajatellen haluttaisiin kieltää sorkkaeläinten laidunnus lihantuotantoa varten.
Asia ilmeiseti hoituisi, kun kiellettäisiin hirvien pyyntilupien käyttö hirvikannan säätelyssä eli siirryttäisiin pyyntiluvista vapaaseen hirvien metsästykseen.
Antonin mainitsemasta metsokannan pudottamisesta ovat vastuussa metsästäjät itse organisaatioineen.
Muistan hyvin, kun kanalintukantoja ryhdyttiin kohottamaan neuvomalla, että talviruokinta auttaa teeret ja metsot lisääntymiskykyisinä talven yli. Toisin kävi. Ruokintapaikoille tulivat pienpedot ja salmonella. Näistä vitsauksista selvinneet lihoivat niin, että suvunjatkamisen vietti heikkeni. Soidinkäyttäytyminen laimeni ja vastakkainen sukupuoli ei enää enemmälti kiinnostanut.
Toiminta lopetettiin liian myöhään. Heikot geenit omaavat pääsivät jatkamaan sukua. Siitä toipuminen voi kestää vuosisatoja.
Jos hirvestyksestä perittäisiin maksu, eivät nämä metsien, peltojen ja maanteiden tuholaiset kuitenkaan vähenisi. Pitäisi muuttaa myös metsästyskäytäntöä. Hirvien pyyntiluvista luopuminen voisi vähentää myös hirvikantaa, ja tuhot saisi vähenemään.
Nykyistä hirvipolitiikkaa hirvikannan säätelyineen pidetään yllä perusteettomilla hyötylaskelmilla saadun lihan arvosta ja metsästäjien kokemasta virkistysarvosta. Molemmat ovat tuulesta temmattuja hakemalla haettuja laskelmia.
Hirvenlihan hankintakustannukset ovat huomattavasti saadun lihan arvoa suuremmat. Metsästyksen virkistysarvo voisi olla pienemmillä hirvikannoilla jopa suurempi. Pienentäähän runsaan hirvikannan mukanaan tuoma hirvikärpänen muiden luonnonkäyttäjien virkistyksellisyyttä.
Koska hyötylasakelmilla ei ole tukevaa pohjaa, tulisi koko hirvipolitiikka ottaa uuteen käsittelyyn, hirvikannan hoitosuunnitelma mukaan lukien.