Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Jatkuvalle kasvatukselle on myös professoritasoisia tukijoita. Siinä kiertoaika on teoriassa ikuinen. Yleensä jk-metsissä puuston tiheys on alhaisempi kuin alaharvennetuissa.
Siinä on aika iso ristiriita hiilensidontaa ajatellen. Tosin taimikkovaihe jää osittain pois, mutta tuhoaltis kuusi saa lisäämään alaa. Hirvi kun syö muut varjoon syntyneet taimet.
”suorittava porras” käyttää metsästäjävetoisen MMM:n ääntä tällä keskustelupalstalla. Ilmeisesti ko. ministeriön joku henkilö suoltaa ajatuksiaan suorittavalle, ja hän panee ne eteenpäin vastauksina palstalaisille.
”Hirvikannan romahtaminen” uutisena on valheeksi luokiteltavaa. Siitä pitäisi tehdä totta vapaalla hirvien metsästyksellä.
Nykyinen vuotuisiin pyyntilupiin perustuva hirvieläinten metsästys on suurin metsien hiilinielun sekä monimuotoisuuden vähentäjä koko EU:n alueella. Hiilinielua ei pienennä niinkään tilapäinen hoitamattomuus tai liikahakkuut, vaan liikahirvistä johtuva metsien kuusettuminen ja siitä johtuvat luonnontuhot. Suomen naapurivaltiossa on sama ongelma, mutta sitä ei rohjeta ääneen sanoa. Kirjoitellaan kylläkin.
Eikö Glaata yhtään harmita metsiemme jatkuva kuusettuminen ja hirvien luontaisen ravinnon väheneminen, varttuneista kuusentaimikoista vanhempiin ja hakkuukypsiin kuusikoihin asti?
Hirvikantoja pitäisi jo tästäkin syystä leikata tai jopa hävittää, kuten Anton ja minä olemme aiemmin esittäneet. Puuntuotantoalue kattaa lähes kaikki Suomen metsät.
Hirviluvat pitäisi panna uusiksi tai vapauttaa tuhoeläinten, kuten hirvi takuulla on, metsästys kaikista pyyntirajoitteista, luvista ym.
Anton puhuu asiaa hirvielämistä, siis sorkkaelämistä. Niiden hävittäminen poistaisi monta valtavaa ongelmaa maailmasta. Suomen hirvielänten poisto ei ratkaise kaikkea, mutta olisi hyvä esimerkki muille metsäisille maille.
Suomen kansantaloudelle hirvieläinten poistolla olisi valtava nettohyöty. Metsätuhot jäisivät tulevaisuudessa pienemmiksi ja hiilensidonta paranisi. Suurin hyöty ehkä olisi siitä, kun metsätalouden kannattavuus paranisi merkittävästi.
Jo useita vuosikymmeniä jatkunut metsiemme kuusettuminen on heikentänyt myös hirvien ruokamaita. Kuusikoiden varjossa ei kasva enemmälti heinää eikä hirville muutakaan ruokaa, esim. mustikan kasvustoa tai haavanvesaa. Siksi uudistusaloilla eivät luontaiset koivun- tai männyntaimet ole monestikaan säästyneet hirviltä. Tämä jo tapahtunut kehitys olisi pitänyt ottaa huomioon hirvien ohjetiheyttä selkeästi pienentämällä. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut.
Nyt ollaan tilanteessa, että Antonin esittämä vaatimus sorkkaeläinten poistamiseksi puuntuotantoalueelta on metsien kuusettumisen sekä seurannaistuhojen, monimuotoisuuden heikkenemisen ja ilmastomuutokseen sopeutumisen vuoksi enemmän kuin perusteltua.
Kirjanpainajatuhot ovat pitkälti meillä pitkään harjoitetun hirvipolitiikan tulosta.
Hirvestä onkin tullut varsinainen tuhoelän.
Painetta MMM:n ylimpään johtoon pitää lisätä, sillä jatkuvan kuusettumisen seurauksena myös metsien monimuotoisuus ja hiilensitominen heikkenee.
Hirvi syö uudistusaloille istutettuja männyn ja koivun taimia. Siksi tuntuu hullulta puuhalta istuttaa niitä. Kylvökset tai luonnon taimetkin hupenevat muutamissa vuosissa hirvien hampaissa.
Metsät jatkavat kuusettumista. Siinä kärsii metsien monimuotoisuus ja monenlaiset kuusikoiden tuhot ovat alkaneet lisääntyä. Hirvipolitiikan toteutus on ollut vaikuttamassa hiilensidonnan vähenemiseen ja siten ilmastomuutoksen nopeutumiseen.
Tarvittaisiin muutosta hirvieläinpolitiikkaan. Ensimmäiseksi tulisi luopua vuosittain anottavista hirvien pyyntiluvista ja metsästystä muutenkin vapauttaa metsänomistajien toiveiden mukaiseksi.
Hirvipolitiikan aiheuttama hirville vähemmän kelpaavien kuusentaimien istutus pitäisi saada vähenemään. Ilmastosyyt ovat tulleet hyvin painaviksi metsänomistajan tappioiden lisäksi.
Jo 1960-luvulta lähtien on moni metsä siirtynyt virkistyskäytön nimissä hirvenlihan tuotantoon. Tätä on tapahtunut ja edelleen tapahtumassa kiihtyvällä vauhdilla.
Käytännössä noin 200 000 hehtaaria on nykyisin jatkuvasti puuttomana hirvilaitumena ja vielä suuremmat alueet hirvien raiskaamina epämääräisinä ja huonoina ”talousmetsinä”.
Luulisi meillä harjoitetun hirvipolitiikan aiheuttavan monta kertaa enemmän luontokatoa kuin rakennusmaaksi tai viljelykäyttöön oton.
Holtiton sorkkaeläinlaidunnus heikentää metsien monimuotoisuutta ratkaisevasti. Uudistusalueet joudutaan istuttamaan melkein aina kuuselle, koska metsänomistajat eivät aiemmin kokemansa muistaen luota muokkausjälkeen syntyviin koivun- ta männyn taimien selviytymiseen hirvituhoilta seuraavien 10 vuoden aikana.
Tällainen noin 50 vuotta jatkunut holtiton hirvipolitiikka on vuodesta toiseen jatkuessaan ollut selvä metsiemme kuusettumista lisäävä tekijä. Tämä on heikentänyt metsien monimuotoisuutta. Ilmastomuutoksen edetessä kuusi on erityisen altis monille yllätyksille, kuten hyönteis- tai sienituhoille. Esim. laajat metsäpalotkin voivat yleistyä laajojen kuusikoiden runsaudesta johtuen.
Kyllä metsiemme monimuotoisuus olisi kunnossa, jos hirvet olisi luokiteltu vahinkoeläimeksi jo 50 vuotta sitten kannan ollessa pieni. Nyt lähes 2 sukupolvea menisi korjatessa metsien monimuotoisuutta, vaikka hirvieläimet säädettäisiin vapaaksi metsästysrajoitteista.