Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä Suomen metsäteollisuudelle on liikahirvien aiheuttamana muodostunut raakapuun laji- ja laatuongelmia.
Esimerkiksi hyvälaatuisen vanerikoivun saaminen teollisuuden käyttöön on yli 30 vuotta ollut senverran epävarmaa ja vaikeaa, että vaneritehtaita on useita jouduttu jopa sulkemaan. Se on liian kova hinta hirvikannan runsaana pitämisestä.
Toinen laji-ongelma hirvien aiheuttamana on viljavilla mailla meidän nopeimmin kasvavan sellu- ja paperipuulajin, haavan, kasvatuksen näivettyminen pikkumetsiköiksi, jolloin varjelulle hirviltä sekä korjuulle tulee ylimääräisiä kustannuksia. Samalla estyy kuusenjuurikäävän luontainen torjunta pelkällä kovalla yrittämisellä kuusikkoa uudistettaessa.
Hirvien aiheuttamat laatuongelmat kohdistuvat koivun ja männyn osalta taimistovaiheen hirvivahinkoihin. Tyvivikuutukset paljastuvat vasta tehtailla. Hirvien liikaa harventamat taimikot kehittyvät monesti niin oksikkaiksi ja hyötykasvuisiksi, että nykyisin parasta vientilaatua ei monesti raakapuusta saa. Laajat hirvivahingot ovat saaneet jatkua jo yli 40 vuotta. Lapissa tuhot laajenivat vähän myöhemmin.
Kuusen osalta laatuongelmia syntyy hirvien hampaissa runkojen tyviosiin. Näyttäisi, että kuoren syönti on talvella männyntaimikoiden puutteen vuoksi yleistymässä. Suurin piiloon jäävä laatuongelma syntyy hirvien vuoksi juurikäävän saastuttaneille alueille, mitkä hirvituhojen pelossa istutetaan uudelleen kuusikoiksi. Näin joudutaan hirvien vuoksi tekemään ikäänkuin hullun hommaa.
Kyllä metsästyskin oli ennen vanhaan hyvin tärkeä metsäkäyttömuoto metsänomistajille, vaan eipä ole enää. Vielä nytkin moni pitää mestästystä tärkeänä, mutta vähänkin järkeä omaavat ovat huomanneet, että hirven- ja karhunmetsästyksen luvanvaraisuus on muuttanut monen puuntuottajan käsityksiä vaikka metsästystä harrastaisikin. Pelkkää vahinkoa aiheuttavia metsäneläviä kun halutaan nykyisin pitää aivan liikaa.
Silloin jos metsänomistaja ei myy metsästään puuta vaan käyttää metsiään vain metsästelyyn, on hänen oma asiansa. Tyhmyyttä se kuitenkin on jos rahaa tarvitsee ja hakattavaakin olisi. Yhteiskunnan kannalta tällaiset metsätilkut toimivat vapaaehtoisina suojelukohteina.
Nykyisin teollisuus saa helpolla raakapuuta, koska hakkuumahdollisuudet ovat suurentuneet. Raakapuun laatu tai laji vain ovat hirvienkin vuoksi muodostuneet ongelmaksi. Tätäkään yhteiskuntamme ei ole tiedostanut.
Kyllä metsästyskin oli ennen vanhaan hyvin tärkeä metsäkäyttömuoto metsänomistajille, vaan eipä ole enää. Vielä nytkin moni pitää mestästystä tärkeänä, mutta vähänkin järkeä omaavat ovat huomanneet, että hirven- ja karhunmetsästyksen luvanvaraisuus on muuttanut monen puuntuottajan käsityksiä vaikka metsästystä harrastaisikin. Pelkkää vahinkoa aiheuttavia metsäneläviä kun halutaan nykyisin pitää aivan liikaa.
Silloin jos metsänomistaja ei myy metsästään puuta vaan käyttää metsiään vain metsästelyyn, on hänen oma asiansa. Tyhmyyttä se kuitenkin on jos rahaa tarvitsee ja hakattavaakin olisi. Yhteiskunnan kannalta tällaiset metsätilkut toimivat vapaaehtoisina suojelukohteina.
Nykyisin teollisuus saa helpolla raakapuuta, koska hakkuumahdollisuudet ovat suurentuneet. Raakapuun laatu tai laji vain ovat hirvienkin vuoksi muodostuneet ongelmaksi. Tätäkään yhteiskuntamme ei ole tiedostanut.
Ei metsästys (varsinkaan hirvestys) ole milloinkaan metsänomistajalle tai puuntuottajalle mitään hyötyjä tuottava ekosysteemipalvelu. Sitävastoin ylisuurista riistakannoista vapaa puuntuotanto antaisi hoitajalleen hyvän mielen ja sopivissa suhdanteissa myös puisevaa hirvenlihaa maukkaampaa särvintä leivän päälle. Silloin voitaisiin puhua metsänhoidon virkistyksellisyydestä, jonka säädelty hirvenmetsästys nykyisellään on vienyt.
Metsästyksestä ”riistakantojen säätelyineen” on nykyisin pelkkää haittaa ja ylimääräisiä kustannuksia. Vapaasti metsästettävissä olevasta riistasta voisi joskus olla iloakin, koska kannat pysyisivät silloin kohtuullisina. Metsän ekosysteemipalveluiden hyötyjä tuottavien luettelosta metsästys pitäisi poistaa välittömästi. Esimerkiksi hirvi syö metsistä sinne kasvamaan tarkoitettuja metsäpuiden taimia eli tekee pelkkää vahinkoa.
Halutaan kieltää metsän tietoinen hävitys liian runsaan hirvikannan (peitellysti metsästäjien) aiheuttamana, koska sen voisi lähes kokonaan ehkäistä esimerkiksi säätämällä hirvieläinten metsästys pyyntiluvista vapaaksi. Silti vielä tulevaisuudessa riittäisi ainakin muuta metsästettävää jatkuvasti harvenevalle metsästystä harrastavalle joukolle.
Perustelut: Taloudellisia etuja hävityskiellosta koituisi metsänomistajille, metsäteollisuudelle, yhteiskunnalle, kansantaloudelle sekä myös metsästäjille itselleen. Tämä aiheuttaa työttömyyttä alkutuotantoon, mikä aiheuttaa työttömyyttä muille sektoreille kerrannaisesti.
Ainakin kovasti tappioita ja kustannuksia vaativat hirvijahdit vähenisivät ehkä jo muutamassa vuodessa siedettävälle tasolle. Säästöä kustannuksissa ja parempaa palkanmaksukykyä syntyisi jokaisessa portaassa aina metsurin palkkaan asti.
Kesällä hakattaville avohakkuualoille ei ilmeisesti saa Kemera-tukea kantojen käsittelyyn. Lähes kaikki kannothan voidaan korjata energiakäyttöön. Tuskin juurikääpä leviäisi lahoavista kannoista viljeltyihin taimiin.
Ohutläpimittaisten harvennusaloilta poistettujen runkojen osalta ainetta on mennyt aina myös muualle kuin kantoon, mutta hakkuun yhteydessä tehtynä kantokäsittely on kuitenkin ylivoimainen kustannustehokkuuden kannalta. Kesällä hakattavilla harvennuskohteilla kantokäsittely on riskialueilla välttämätöntä, koska juurten yhteenkasvattumaa ja siten leviämisvaaraa on runsaasti.
Tänään Metsäradiossa metsänomistaja/professori Matti Kärkkäinen ja professori Erkki Lähde arvostelivat uutta metsälakiehdotusta. Kannattaa katsoa Areenasta (yle.fi/areena). Näkynee ainakin huomenna.
Arvostelun kärki kohdistui metsien vapaampaan käsittelyyn, josta metsänomistaja ei saisi tarpeeksi oikeudellista tukea silloin, kun hakkuun toteuttajana on ulkopuolinen taho. Hyötyjinä uudesta metsälaista olisivat lähinnä lakifirmat ja juristit.