Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Jesse ja 6tukki kirjoittavat painavaa asiaa Mtk:n sopivuudesta metsänomistajan etujärjestöksi. Ehkäpä soveltumattomuus syntyy siitä, kun Mtk:hon valitut edusmiehet eivät metsäasioissa oman tai läheisten tovereittensa harrastuksen vuoksi aja jäsenistönsä etuja. Ajetaan lähinnä harrastuksen etuja.
Tämä johtuu johtokunnan jäsenten valintakäytännöstä, joka asettaa ehdolle lähinnä hirvimiehiä. Edusmiehet kaikille tahoille kun valitaan jo hirviporukoiden makkaratulilla. Oma mies pitää aina saada päättämään. Näin toimii valtakunnan tasolta johdettu hirvimafia.
Riistapäällikkö on jo vuosikymmeniä sitten tuonut kentälle soluttautumisen merkityksen. Se on toiminut muuten hyvin, mutta lopputulos on ollut yhteiskunnan ja metsänomistajan etujen vastainen.
Teollisuudella on Venäjällä valmis ja tomiva korjuuorganisaatio. Luonnollisesti se halutaan pitää kaiken varalta iskukunnossa. suomalainen puu ei ole aina liikkunut tarpeeksi sutjakasti kannolta tehtaisiin. Tuotantoseisokit kun tulisivat liian kalliiksi Suomen teollisuudelle.
On kokonaan suomalaisten metsänomistajien ja heidän järjestöjensä päätettävissä, kuinka suureksi Venäläisen havupuun tuonti vuosittain muodostuu. Nykyinen alle 10 %:n tuonti ei olisi vielä suuri uhka suomalaisten kasvattamalle raaka-aineelle.
Myös Stora Enson nykyiset vaikeudet johtunevat EU:sta, erityisesti sen rahaliitosta, mikä pitää korot sekä tuotteiden ja raaka-aineiden hinnat alhaalla, mutta sallii muiden kustannusten (palkat, energia) nousun.
Puutavarayhtiöt olivat tukemassa EU:n liittymistä ja valuuttojen vapauttamista. Suomalaisista metsäyhtiöistä tuli lähempänä tuotteiden kulutuspaikkoja sijaitsevien tehtaiden ostojen kautta nopeasti monikansallisia. Ostoilla pyrittiin kasvattamaan oman telollisuuden markkinaosuuksia. Ongelmia syntyi lähinnä päästöjen, energian ja työvoimakustannusten heikentäessä kilpailykykyä.
Ruotsi ei kuulu EU:n rahaliittoon, joten ehkä juuri siitä johtuen Stora Enson tuotanto Ruotsissa on ollut kannattavampaa kuin Suomessa. Nykyisin Enso siirtää tuotantoaan tiheästi kansoittuville alueille halvan työvoiman ja puuraaka-aineen maihin. Kuitenkin 20-30 vuoden kuluttua voivat tuotantokustannukset olla tasoittuneet.
Meillä Suomessa on metsänomistajien omaa puunjalostusta, mutta sekin on hajonnut ja sirpaloitunut suureen osaan EU:ta ja ulkopuolellekkin. Myös nämä tuotantolaitokset ehkä jo kilpailevat keskenään samoista markkinoista. EU:n markkinat tuskin lähitulevaisuudessa ovat suuremmin kasvavia. Siitä pitänee matala ja vakaa korkotaso sekä kiihtyvä velkaantuminen huolen. Näillä lienee syntynyt riippuvaisuus. Stora Enso ei voine sille mitään.
Hauskaa Juhannusta kaikille, sekä ihmisille että metsän eläville!
Hirvieläimet jo pelkällä olemassaolollaan aiheuttavat melko nopeasti etenevää kuusettumista ja siten riistan eliympäristön heikkenemistä.
Esityksessä Suomen hirvikannan hoitosuunnitelmaksi en huomannut mainintaa hirvieläinten loisesta, hirvikärpäsestä, eikä sen aiheuttamista epävirkistyksellisyydestä ja muista vaaroista. Kertokaa, kuka huomasi! Haittoina oli mainittu hirvistä maantieliikenteelle pelloille ja metsätaimikoille aiheutuvat haitat.
Hyötyinä oli mainittu mm. hirvestyksen lisäävän metsien virkistyksellisyyttä. Hirvestyksen arvo kertyisi jahdeissa saadun hirvenlihan laskennallisesta arvosta ja metsästäjien kokemasta virkistyksellisyydestä. Virkistysarvo olisi 60% ja lihan arvo 40%metsästyksen kokonaisarvosta.
Näin laskien saadaan aika näyttäviä lukuja, mutta muille metsien käyttäjille hirvikärpäsistä aiheutuneet haitat oli ilmeisesti tarkoituksella jätetty arvottamatta ja siten vaille huomiota.
Jos käytetään samoja arvottamismenetelmiä kuin hirvien metsästyksessä käytetään, pitäisi omatoimisissa metsien hoitotöissä laskea yli toinen puoli työtuloksesta metsänhoidon virkistysarvoksi, mikä olisi korvattava, jos hirvi turmelee taimikon. Tällöin hirvikanta voisi asettua siedettäviin mittasuhteisiin ja hirvikärpäset sen mukana.
Kyllä ”jesse” ihmettelee samaa asiaa kuin minäkin. Miksi riistan vaatimukset täytyisi aina ottaa huomioon metsien käsittetyssä? Täytyy vain ihmetellä!
Joskus takavuosina metsästäjäorganisaatiot saivat Tapion metsänhoito-ohjeissa läpi ajatuksensa, että riista metsän yhtenä tuotteena kuuluu metsätalouteen kuten puuraaka-aineenkin tuottaminen. Avuksi otettiin marjat, sienet ja jäkälä, kaikki metsien sivutuotteita kuten riistakin.
Sitten ajateltiin harrastusten ymppääminen metsänhoidon rinnalle tasavertaisiksi toiminnoiksi. Jokamiehenoikeus sallii marjastuksen, sienestyksen sekä kulkemisen toisen maalla kunhan ei aiheuta vahinkoa tai haittaa. Voipi olla melko lähellä sellainen ajankohta, että metsästystäkin vaaditaan jokamiehenoikeuden piiriin kuuluvaksi.
Näin voisi asiat hyvinkin olla, jos metsästykseltä purettaisiin kaikenlainen riistaeläinkantojen säätely, ja purettaisiin myös kaikenlaisen kaupallisen toiminnan kuuluminen jokamiehenoikeuksiin.
Metsänomistajien oman päätäntävallan lisääntymisestä uudessa metsälaissa on toitotettu lain valmistelijoiden toimesta vähän liikaakin. Selvästi 26 § halutaan pitää keskusteluissa taka-alalla tai peräti pimennossa. Jos kansanedustajille selviäisi ko. pykälän merkitys käytännössä, olisi vaarassa koko lain valmistelu uudelleen alusta alkaen. Tässä 26 § metsälakiesityksessä:
”KANSALLINEN JA ALUEELLINEN METSÄOHJELMA
Maa- ja metsätalousministeriö laatii kansallisen metsäohjelman yhteistyössä muiden ministeriöiden, metsäalaa edustavien ja muiden tarpeellisten tahojen kanssa. Ohjelman päämääränä on lisätä metsien monipuolista käyttöä ja niistä kertyvää hyvinvointia kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Ministeriö seuraa ohjelman toteutumista ja tarkistaa ohjelmaa tavittaessa.
Alueyksikkö laatii toiminta-alueelleen alueellisen metsäohjelman ja seuraa sen toteutumista. Ohjelmaa tarkistetaan tarpeen vaatiessa. Ohjelmaa laadittaessa alueyksikön tulee olla yhteistyössä metsäalaa edustavien ja muiden tarpeellisten tahojen kanssa. Ohjelma sisältää metsien kestävän hoidon ja käytön yleiset tavoitteet, kestävän metsätalouden rahoitusta koskevassa lainsäädännössä tarkoitetuille toimenpiteille ja niiden rahoittamiselle asetettavat tavoitteet sekä alueen metsätalouden kehittämiselle asetettavat yleiset tavoitteet. Ohjelmaan ei oteta tietoja, jotka ovat yksilöitävissä yksittäisen metsäkiinteistön osalta.
Alueellisen metsäohjelman sisällöstä, laadinnasta, määräajoista ja tarkistamisesta sekä vaikutusten arvioinnista säädetään tarvittaessa tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan tarvittaessa säätää alueellisen metsäohjelman seurannasta.”Nyt on tarpeen tutustua kansalliseen ja alueelliseen metsäohjelmaan.
– Esimerkiksi KMO:n sivun 14 alahelman heitto:
” Metsien virkistyskäytön arvoksi on kansalaisten metsiin suuntautuvia ulkoilukäyntikertoja hinnoittelemalla laskettu noin miljardi euroa (metla 2006).”Nimimerkille ”Puun takaa”:
Uuden metsälakiesityksen 5 luku, VALVONTA JA SEURAAMUKSET -otsikon alla 14 §, Metsänkäyttöilmoitus -alaotsikko, jossa kerrotaan mm. määräajat. Metsäkeskusta ei mainita, vaan puhutaan ”alueyksiköstä”.”Ilmoitus on toimitettava vähintään seitsemän päivää ja enintään kolme vuotta ennen hakkuun tai muun toimenpiteen aloittamista.”
Ehkäpä metsäkeskusten pääasiallisin toiminta olisi tulevaisuudessa sama kuten ennenkin, mutta metsänomistajien henkilökohtainen neuvonta voisi painottua enemmän alueellisen metsäohjelman toteuttamisessa keskeisten metsien eri käyttömuotojen yhteensovittamisen neuvontaan ja ohjaamiseen. Lukeehan metsäohjelmassa selvästi, että Tapio laatii metsänhoito-ohjeet hirvirikkaiden alueiden metsien uudistamiseksi. Käsikassarana voisi olla sekä metsäkeskus että metsänhoitoyhdistys.
Ohjeet ovat jo valmiina ja sovellettu käytäntöön monta vuotta, mutta hirvikantahan voi lisääntyä nykyisestä esimerkiksi kaksinkertaiseksi. Jahtaajathan ovat ikääntyneet vanhoiksi ukoiksi. Vakuusongelma voi paheta tulevaisuudessa myös tätä kautta.
Jos metsälaki hyväksytään esitetyssä muodossa, tullee vakuusongelmia myös huolella ja taidolla metsiään käyttäville. Uudistamisen läpimitta- tai ikävaatimukset muuttanevat metsien uudistamista liian hyväkasvuisille kohteille vain ehkä 10-15 prosentilla metsänomistajilta. Ajatteleehan valtaosa metsiään taloudellisesti pitkällä tähtäyksellä eli ylisukupolvisesti.
Pidän pahimpana kaikkia metsänomistajia koskevana kohtana metsälakiesityksen 6 luvun (Erinäiset säädökset) 26 §:ää, ”Kansallinen ja alueellinen metsäohjelma”, mikä entisessä metsälaissa sisältyi 4 §:ään. Nyt metsäohjelmien tueksi on MMM:n ohjaamana tehty hyvin paljon yhteistyötä metlan, PTT:n, Sitran, ELY:n YM:n ja monien muiden tahojen kanssa. On vaarassa, että metsät oikein lain vaatimuksin asetetaan hirvenmetsästyssafareja järjestävien matkailuyritysten temmellyskentiksi.
Kirjoitan joskus tämän metsälakiesityksen 26 §:n kokonaisuudessaan, koska se voi olla vaikea nyt tiedostoista löytää.