Suorittava porras: ”Hirvikanta ei olisi kasvanut niin voimakkaasti, mikäli elinolosuhteiden kehitys ei olisi suosinut tapahtunutta.”
”Heinää ja vesakkoa on ollut tarjolla 70-luvulta lähtien vuosi vuodelta enemmän hirvien vatsan täytteeksi. Tosin samaan aikaan metsän kasvukin on lisääntynyt huimasti.”

– Nimimerkki pyrkii taas ohjaamaan mielipiteellään kansalaisia harhaan. Säännöstelty hirvien pyyntilupapolitiikka on syynä hirvikannan voimakkaaseen kohoamiseen 60-luvun lopulta alkaen, ei hirvien elinolosuhteet. Hirvien vasatuotto on otettu huomioon jo pyyntiluvissa. Parantuneet elinolosuhteet näkyivät enemmän hirvien ruhojen painossa.

Kesällä on hirville ollut ravintoa aina yllin kyllin. Jos metsistä aukot ovat vähissä, löytyy hyvää syötävää pellon puolelta. Viljellyt rauduskoivun ja haavan taimet tosin menevät hirville, jos hirvikanta on nykyisenlainen.

Talvisen hirvikannan koko on kuitenkin ratkaiseva tekijä taimikoiden hirvivahinkojen syntymisen kannalta. 70-luvulla istutetut männyntaimikot maistuivat talvella hyvin hirville ja ravintoa riitti. Nyt mäntyä ei ole enemmälti istuteltu.

Kun nyt istutetaan lähinnä kuusern taimia, on talvinen hirvien ravinto, männyn havu, niukkuusartikkeli, koska nuorista männiköistä on alaoksat jo syöty ja runkojakin kaluttu. Tämä pitäisi huomioida huomattavasti enemmän ja leikata pikaisesti hirvikanta vuoden 1968 tasolle.

Nykyiseen hirvipolitiikkaan kuuluu oleellisesti suuret hirvieläinten kannmanvaihtelut. Hirvikannan tasoa on jo yli 40 vuotta pidetty kaikilla mittareilla mitattuna kohtuuttoman korkealla. Silti sen on annettu tietoisesti ryöpsähdellä järjettömän korkealle tasolle.

Nyt on menossa tällaisen tolkuttoman hirvikannan kehittäminen pyyntilupien leikkaamisen avulla. Sitä on ollut tukemassa osaltaan myös ”suorittavan portaan” tiedotus. Esim. hänen mukaan hirvistä ei ole haittaa metsätaimikoille, kunhan taimikot pidetään vesakoista vapaan eli perkaukset tehdään aina hyvissä ajoin.

Hän on jatkuvasti pyrkinyt selittämään hirvien aiheuttamat metsätaimikkotuhot metsänomistajien itsensä aiheuttamiksi, koska eivät ole huolehtineet riittävästi taimikoittensa hoidosta. – Mikä muuten ei pidä alkuunkaan paikkaansa!

Suomen riistakeskuksen johtaja Reijo Oravan tiedottaminen Metsästäjälehden 4/2013 pääkirjoituksessa ei mielestäni monelta osin kestä päivänvaloa. Kirjoituksen viimeinen lause, ”riista luo hyvinvointia”, on hyvin yksisilmäistä tiedottamista. Siitä tarkemmin avauksessa.

Toinen yhtä älytön Oravan johtopäätös ko. tutkimuksen tuloksesta on, että metsästyksen ”yhteiskunnallinen hyväksyttävyys on lisääntynyt”, vaikka tutkimus koski vain suomalaisten suhtautumista metsästykseen, ei yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Viimeksi mainittua ei ilmeisesti metsästäjien toimesta rohjeta edes kysyä.

Ensin metsästäjien myötävaikutuksella on kasvatettu hirvi- ja karhukannat metsänomistajien, metsäluonnossa liikkujien ja autoilijoiden kannalta sietämättömän suuriksi. MMM:n metsästyksestä vastaavat metsästäjät (jääviys unohdettu) myöntävät pyynti- ja poikkeuslupia niukkuusperiaatteella. Sitten tehdään metsästäjätutkimus eli kysyttiin suomalaisten suhtautumisesta metsästykseen.

Voiko tällaiseen tutkimukseen kuka vastata kielteisesti? Selvä metsästystarve oli tarkoituksella järjestetty. Siis lopputulos oli jo kysyttäessä metsästäjien tiedossa.