Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Korjuuta tekevän yhtiön motokuski tekee ensiharvennusta jätettävän puuston runkolukuohjetta soveltaen. Relaskoopilla tehdyssä hakkuun tarkastuksessa voi tulla ketjun otsikon mukaisia tuloksia, jos kohde on harvennettu korjuun saannon kannalta muutamia vuosia liian aikaisin. Tehty latvuston hoidon kannalta kuitenkin sopivaan ajankohtaan.
Ehkä siksi ensiharvennusten korjuun tarkastuksia pitäisi välttää, koska hakkuun jälkeen ei enää esim. pysty näkemään sitä, oliko hakkuu tehty liian aikaisin vai liian myöhään. Myös taimikkovaiheessa esim. hirvien jälttämät tai tyvimukaiset sekä haaroittuneet rungot on korjattu pois, joten liian voimakkaan harvennuksen syyt eivät ole enää hakkuun jälkeen nähtävissä.
Taimikosta muodostunut metsä on voinut metsätuhon johdosta olla myös aukkoinen ja ryhmittäinen. Systemaattinen otanta tällaisissa kohteessa voi olla vääristynyt. Jatkuvan kasvatuksen kohteissa ensiharvennus on voinut kohdistua liikaa paksuoksaisimpiin ja suurempiin runkoihin. Siksi hakkuiden tarkastukset nykyisten metsänhoito-ohjeiden mukaisesti hakatuissa kohteissa ovat monesti turhia. Pelkästään tarkastusohjeet voisivat olla nyt kritiikin kohteina.
Syyttäjän sormi osoittaa metsänomistajaa myös Luken tekemän tutkimuksen johdosta, missä metsien kasvu olisi kääntynyt laskuun, ja metsät olisivat osin sen johdosta muuttuneet päästölähteeksi. Tutkimusta tukemassa olisi metsäkeskuksen selvitys ensiharvennusten laadusta, jonka mukaan 60 % ko. kohteista olisivat hakattu niin harvoiksi, että harvennukset olisivat metsälain vastaisia.
Normaalisti alle lakirajan tehty harvennus voisi jossain tapauksessa tarkoittaa kohteen uudistamista. Velvoittavan päätöksen voisi antaa ministeriön ruokavirasto. Siis ruokavirasto meillä nykyisin valvoo metsänhoitotöiden ohjeiden noudattamista lainmukaisuutta. Ilmeisesti hirvenlihantuotanto katsotaan paremmin ruokaviraston vastuualueeseen, ja tulokset ovat sen mukaiset.
Minä en ole ainakaan metsästysvastainen. Metsästystä pitää lisätä ja paljon. Tarkoitan hirvimiehille tiedoksi.
Kyllä luonnon huomioon ottaminen on viime vuosikymmeninä ollut vähän vaikeaa, kun on pitänyt uudistaa vanhoja reheväpohjaisia metsiä hirvimiesten ehdoilla. Ensin on pitänyt avohakata, kun tiheys ei ole riittänyt harventamiseen. Sitten on pitänyt teettää älyttömän voimakas muokkaus, että nousisi edes luontaisia koivun taimia siltä varalta, jos niistä säästyisi kasvatettavaksi ns. verhopuustoa istutettaville kuusen taimille.
Jos ei heti muokkauksen jälkeen tee istutusta, niin pintakasvillisuuden räjähtäminen kasvuun voi myöhemmin lisätä ratkaisevasti taimien heinäämistyön kustannuksia.
Yleensä luontaista koivuntainta tulee runsaastikkin, mutta kehityskelpoisina niitä on harvoin säästynyt kuusien väliin sekapuustoksi.
Kyllä metsäomaisuudesta on välttämättä päätävä eroon!
Tomperi: ” Se on jännä juttu että ns firmojen metsien vahingoista on vähemmän juttua.”
Mielestäni tämä on ihan luonnollista:
Firmojen metsien todelliset omistajat eivät tiedä mitään, mitä hirvet tekevät vuosittain metsäomaisuudelle. Hirvituhoalueet on täydennysistuteltu firmojen palkkarenkien toimesta muiden uudistusistutusten yhteydessä vähin äänin. Samoin tuhoalueiden taimikoiden hoidot.
Tärkeintä näiden palkkarenkien osalta on se, että firmojen mailla heillä riittää hirviä myös eläkepäivien ajaksi. Eläketulo ja harrastukset katsotaan hakkuumääriä ja metsänhoitokustannuksia tärkeämmiksi.
Hirvivahinkoja ei toimihenkilöiden taholta uutisoida. Syksyiset hirvijahdit uutisoidaan mieluummin vuotuisiin metsänhoitokuluihin kuuluviksi. Tähän asti ovat yksityismetsistä firmat saaneet riittävästi raakapuuta edulliseen hintaan.
Nykymuotoinen metsätalous, jota on jouduttu toteuttamaan hirvimiesten ehdoilla, aiheuttaa kasvavia ongelmia luonnolle, monimuotoisuudelle ja puuntuotannolle. Hyvälaatuisten koivikoiden ja sekametsien aikaansaaminen on ollut vaikeaa jo pitkään. Koivun ja männyn jalostushyöty on pääosin jo menetetty.
Metsät kuusettuvat edelleen, metsätuhot lisääntyvät jo lähitulevaisuudessa, lisäkasvu ja hiilinielut hiipuu, sekä lajikato lisääntyy entisestään. Uhkakuvia olisi hyvin paljon.
Harrastuksen etua ajava ministeriö (MMM) on jo ajanut Suomen metsätalouden ja kansantalouden tuhon tielle.
Viime vuosikymmeninä harjoitettu hirvenlihan tuotanto metsissä on aiheuttanut paljon ongelmia metsäluonnolle ja sitä tietä myös metsätaloudelle.
Metsätalous ilman hirvieläimiä lisäisi luonnon monimuotoisuutta jo muutamien vuosikymmenten aikana merkittävästi. Myös lisäkasvu ja hiilensidonta lisääntyisivät, lukuunottamatta kivennäismaan metsiä, joita on ehditty pilata jatkuvan kasvatuksen hakkuilla. Metsätalous ei ongelmia aiheuta!
Ihmisten toimesta ojia tukkimattakin ne ajan kanssa mataloituvat ja pohjavesi alkaa nousta. Kaikessa rauhassa voitaisiin valita metsän kasvatukseen sopivat suot, joiden ojia kannattaa jatkossa perata. Tämä ei maksaisi metsänomistajille tai yhteiskunnalle mitään ylimääräistä.
Monimuotoisuuden parantamiseksi ja ilmastomuutoksen hillitsemiseksi riittäisi pelkkä kuusettumisen loppumisen mahdollistaminen. Sekin tapahtuisi hyvin vähin kustannuksin, velvoittamalla menneen aikakauden hirvieläinkantojen paisuttajat hoitamaan lihaeläimiensä määrät sellaisiksi, että koivun- ja männyntaimien käyttö metsien uudistamisessa olisi riskivapaata.
Hirvieläinten riittävä vähentyminen mahdollistaisi monessa kohteessa huomattavasti kevyemmän muokkauksen, mistä voisi liikkumisen helpottumisen lisäksi koitua hyötyjä myös lajikadon hillinnässä sekä monimuotoisuudelle. Se takaisi myös kohentuvan lisäkasvun ja hiilinielun, mikä mahdollistaisi metsien käytön kuten ennenkin, sekä parantuvan metsien terveyden ja metsänhoidon kannattavuuden.
Ihmisten toimesta ojia tukkimattakin ne ajan kanssa mataloituvat ja pohjavesi alkaa nousta. Kaikessa rauhassa voitaisiin valita metsän kasvatukseen sopivat suot, joiden ojia kannattaa jatkossa perata. Tämä ei maksaisi metsänomistajille tai yhteiskunnalle mitään ylimääräistä.
Monimuotoisuuden parantamiseksi ja ilmastomuutoksen hillitsemiseksi riittäisi pelkkä kuusettumisen loppumisen mahdollistaminen. Sekin tapahtuisi hyvin vähin kustannuksin, velvoittamalla menneen aikakauden hirvieläinkantojen paisuttajat hoitamaan lihaeläimiensä määrät sellaisiksi, että koivun- ja männyntaimien käyttö metsien uudistamisessa olisi riskivapaata.
Hirvieläinten riittävä vähentyminen mahdollistaisi monessa kohteessa huomattavasti kevyemmän muokkauksen, mistä voisi liikkumisen helpottumisen lisäksi koitua hyötyjä myös lajikadon hillinnässä sekä monimuotoisuudelle. Se takaisi myös kohentuvan lisäkasvun ja hiilinielun, mikä mahdollistaisi metsien käytön kuten ennenkin, sekä parantuvan metsien terveyden ja metsänhoidon kannattavuuden.
Tavoite pysyy tavoitteena. Metsät vain kuusettuvat ja monimuotoisuus sekä hiilensidonta heikkenee. Hirviä metsästetään jos on pyyntilupia, mutta kun niitä ei myönnetä milloinkaan riittävästi.