Hirvenruokaa, eli taimitarhoilla kasvatettuja männyn- sekä koivuntaimia, on viimevuosikymmeninä viety suhteellisen vähän uudistusaloille. Liikahirvistä johtuen melkein poikkeuksetta on jo vuosikymmenien ajan jouduttu uudistettavaksi puulajiksi valitsemaan kuusi. Tästä johtuen myös hirvien luonnollinen talviajan ruoka on ollut hupenemassa.

Metsänomistajat ovat jo pitkään olleet täysin turtuneita hirvien talvisiin männyntaimikoiden tuhoihin, eivätkä jaksa enää valittaa. Tästä johtuen hirvikantojen koosta vastaavat tahot ovat nostamassa hirvitiheystavoitteita.

Hirvien talviravinnon jatkuva väheneminenkään ei vaikuta heidän suunnitelmiinsa. Hirvikolaritilastot tahtovat unohtuvan, vaikka tiedetään, että hirvikolareiden määrä korreloi hirvien määrän kanssa.

<p>Tämän keskustelun aihe, ”hirvet hotkivat hiilinielua”, perustuu Norjassa julkaistuun tutkimukseen. Samanlaisia tutkimuksia on tehty Suomessakin, mutta tutkimustuloksia en ole nähnyt. Tutkimustulokset ovat jääneet pelkiksi uutisoinneiksi.</p><p>Hirvet siis ravintokäyttäytymisellään heikentävät metsien hiilensidontaa, koska hirvi on metsää uudistamisessa ollut ohjaamassa puulajia kuuselle. Kuitupuumittaisena hirvien aiheuttamat kuusien tyviosien kuorivauriot ovat olleet melko yleisiä jo pitkään ensiharvennetuissa kuusikoissa. Vain taimiasteella kuusi on säästynyt suhteellisen hyvin hirvien talviruokailusta. T</p><p>änään klo 20.00 suorassa TV1:n ohjelmassa, ”Viimeinen sana”, Suomen pitkäaikainen ilmastopaneelin puheenjohtaja, Markku Ollikainen, ohjeisti Suomessa pohdittaviksi: ”miten hiilineutraalisuus saavutetaan, nieluun katse”.</p><p>En huomannut hänen mainitsevan mitään fossiilisista polttoaineista ja niiden käytöstä luopumisesta. Joku uudempi vähäpäästöinen energiamuoto oli ohjelmassa esillä. Ilmastotieteilijä Kerttu Kotakorpi ja HS-toimittaja Jussi Pulliainen ihmettelivät Ollikaisen ohella sitä, että Suomen hallitusohjelmassa ilmastomuutoksen hillitsemisen tarvetta ei oltu huomioitu.</p>

Enhän minä pysty näihin asioihin vaikuttamaan, mutta toivottavasti monet lukijat saavat ajattelemisen aihetta. Jolla kulla voi olla tuttavapiirissään esim. kansanedustajia, jotka ajattelevat omilla aivoillaan. Eduskunnastahan tuntuu kaikki olevan kiinni.

Nykyisen metsästyslain käsittely oli silloisen eduskunnan viimeiseksi tahallaan jätetty asia. Ehkä tarkoituksella näin, koska hirvenmetsästyksestä vapaat edustajat eivät enää jaksaneet keskittyä hirven pyyntilupiin perustuviin ongelmiin. Se oli voitto hirvimiehille, mutta menetys yhteiskunnalle.

Olen pannut merkille, etteivät metsänomistajat useinkaan tilaa ”hirven ruokaa”, männyn tai koivun taimia,  keväällä istutettaville kohteilleen. Valinta kohdistuu valtaosin kuuseen. Ehkä hirvituhon pelon lisäksi päätökseen vaikuttaa myös se, että onpahan lain kirjain täytetty ja alue metsitetty. Ajatellaan, että kuusentaimikon myöhempi kehitys onkin jo toisten murheita.

Ehkäpä saman kaavan mukaan ajattelevat tälle palstalle kirjoittelevat hirvimiehet. Hyvin kylläkin tietävät, mihin nykyinen mielettömyys johtaa Suomen metsätalouden ja kansantalouden. Kuitenkin elinkaaren loppupäässä metsästysharrastus runsaine hirvisaaliineen on elämisen ehto.  Sen puolustaminen on painajaisena mielessä, kuten suorittavalla ja monella muulla on. ”Kuusentaimikon myöhempi kehitys onkin jo toisten murheita”.

Minä olen aina ajatellut koko yhteiskunnan parasta. Näin pitäisi ajatella myös kaikkien niiden, jotka ottavat kantaa hirvien määrään ja hirvikannan säätelyyn.

En ole huomannut metsuri motokuskin maininneen ainuttakaan hirvien aiheuttamaa haittaa. En tietysti ole kaikkia viestejä lukenut.