Käyttäjän marttitapio kirjoittamat vastaukset
-
Kondorttasta kokemuksia vuosikymmenien takaa.
Kasvaa sopivalla maalla nuorena aika hyvin. Lumimurroille herkkä, vaihtaa latvustaan. Oksien tautta huonolaatuista tukkipuutuottoa ja tiheämmässä kasvatettuna tautiherkkä. Pääsin yhden kartanon puulajipuistossa seuraamaan kontorttan kehitystä. Kuitupuu koossa uudistivat. Lehtikuusi samoilla mailla, mutta hiukan ravinteikkammalla menestyi hyvin. Yksi taannoinen myrsky pisti Siperian lehtikuuset tantereeseen.
Olin muuan kymmenen vuotta sitten perustamassa kondorttan koealoja, ison puunkorjuu verstaan osakkaan maille. Tuo organisaatio lakkasi olemasta ja nuo kondortta koealat valjastettiin kotimaisen kuusen tuotokseen.
Muistona tuosta kondorttaviljelystä minulla muuan ko. lajin puu kasvamassa metsäni syrjässä. Väljässä tilassa ovat säilyneet terveinä, mutta ovat kasvussaan hävinneet samanikäisille näreilleni.
Järkeviä päätöksiä.
<p>Poika ajoi Dusterilla uudesta saakka jotain 125000 km. Ei ongelmia koko aikana. Pieni riisseli oli aika kesy Busteri perässään, mutta siirtyi, ja aikaahan on. Daatsian neliveto oli lukittava, niin veneen nosto luiskalla toimi pienillä liukkaillakin, mistä kaikki nelivedot ei suoriudu.</p><p>Ajettavuus ei nyt ihan ykkösluokkaa ja tilat aika pienet. Maavara ja maastokelpoisuus hyvä, mutta hintaansa nähden ihan kelpo peli pienempiin ajoihin. Skodan Scouttiin vaihdossa sai daatsiastaan ihan kohtuu hinnan. Tuo viime mainittu on osassa maata hyvinkin suosittu.</p>
Vaahtera.
On niitä, metsääkin. UPM ostanut ja myynyt useampaan kertaan pörssivuosien sisällä tulevista montuista ja aaltoilusta. Harvoin osto osuu ”alakuolokohtaan” ja vastaavasti myynti ennen aallon harjan murtumista, mutta kuitenkin. UPM toiminta on minun maalaisjärkeeni käypää, ehkä siksi, että olen luottanut sen johtoon.
Ostot ja myynnit ovat ikääntyessä jääneet vähemmälle ja seurantaankin on laiskuus iskenyt. Hiukan olen antanut possan elää omaa elämäänsä ja ottanut osinkoa maksavien tuloutukset eläkkeen lisukkeeksi.
Minäkin entinen metsuri, pääsin terveenä eläkkeelle, ikään suhteutettuna. Olisko nuo ”herran” hommat avittaneet hengissä pysymistä. Pari vuotta sitten avarrettiin, putkitettiin yhtä valtimoa, niin sen jälkeen lepopulssini painui lähelle neljääkymmentä. Huolestuin hiukan ja kysyin lääkäriltä, mutta ei aihetta huoleen, peruskunto oli silloin joskus hankittu ja säilynyt.
Olikos tämä joku viherpoliittinen ketju, mutta sehän sopii, ruokavalioni on punaisesta vihreään ja viime mainitulla painotettu.
Koivun, männyn ja kuusen taimet ovat meillä kelvanneet myyrille pahempina myyrävuosina. Pari hehtaaria kuusen istukkaita oli kerran syötynä jo loppusyksystä ja alkutalvi viimeisteli loput. Surkea näky, kun keväällä taimista pelkät parin sentin tyngät jäljellä.
Kyllä hirvikin nyppii männyntaimien latvoja, kun meidän korkeuksilla lumen tulo viivästyy ja elukka on virittänyt ruuansulatuksensa talvikauteen. Yhtenä syksynä jäi karkotteet levittämättä ja vasaton lehmä hyödynsi aluetta.
Hesarin mielipideosioon on tullut sitä selkärankaakin, ja asiatekstiä. Anneli, Timppa ja joku muukin on saanut asiapitoista tekstiä menemään läpi, tuonne betonierämaan muokkaamaan ”viisauteen”.
Omakohtaisesti tyydyn lukaisemaan asialliset kannanotot, vastakkaisetkin. Eräällä muulla palstalla yritän puolestani oikoa kielteisiä käsityksiä metsistä ja metsätaloudesta parhaan kykyni mukaan.
Kieltämättä, aika syvältä on monienkin käsitys toimistamme metsien hyväksi.
Keskimäärin olemme aika hyvin tasapäistetty. Pienemmillä kyvyillä, tai haluillakin pystyy elämään. Ennen paperitehtailla oli hommia joka tasolle. Varamiehen varamieskin pääsi kohtuullisille ansioille, ja kyvykkyyden mukaan saattoi edetä paperikoneen hoitajaksi.
Mutta noihin keskimääräistä suurempiin ansioihin, niin on hyvä että näissä juorukalentereissa kerrotaan myös tulosta maksettava vero, eli millä yhteiskunta pyörii.
^
Niinpä. Monia vuosia sitten ostin vaimolle käypäisen äitienpäivälahjan, halkomakoneen. Toki sai jotain muutakin, mutta joka kevät olen saanut hänet kaveriksi poltinpuu laanille. Investointi oli luokkaa kolmesataa silloin. Nyt on kymmenkunta vuotta sitä kuoletettu. Moottorisahaa tarvitsen muutenkin, kuin polttopuiden teossa. Fiskarsseja on montaa kokoa ja tykkäänkin väliin pilkkoa puita kirveellä. Ai että selkä tykkää ja käsivarret saa liikettä. Eläkeläisellä on aina parin vuoden tinki puita varastossa, eihä sitä koskaan tiedä.
Kannattavuutta en ole koskaan laskenut, mutta kuluja siinäkin syntyy, jos käyt salilla hikeä ottamassa. Sitä kun on lapsesta saakka puuhastellut erilaisissa puusavotoissa, niin minkäs siitä pääset. Tekee mikä tuntuu hyvältä ja järkevältä, ja ulkoilmassa.