Voihan ne taimikot jättää hoitamatta, ennen jätkät sahasivat ja hevosella ajoivat mettää pikkupuuna polttopuuksi ja samalla tuli metsää harvennettua.  Tai sitten moottorikelkalla ajoivat ja harvensivat talvisin ryteikköjään.  Motomiehen painajainen on se, kun pääsee – ryskään – ensiharvennusta – pikkutukkivaiheessa olevaan metsälöön. Missä, mitään taimikonhoitoa ei ole tehty. Mitkään taksat eivät kanna.  Ja aina kourassa on ylimääräset vieripuut harmina.  Tällaset kohteet jäävät kyllä hoitamatta myös. Nämä on sellaisia ”taimikohoidottomia” museo kohteita.  Metsän arvo, on kaikilla mittareilla alhainen.

16.000 – 40.000 r/ha oli lähtötiheys.  Vaihdellen 1,5 – 4,5 cm kantomitassa ja pituus heiluu 4 – 8 metrin välillä.  Pystyyn jätettiin n 2.000 r/ha.  Ei pääse 6 tankilla hehtaaria vaikka kuinka haluaisi. Niitolla pääsee paikoin vaa välillä joutuu sitten oikeasti sahaamaan.   Eikä mene hehtaaria päivässä.

Vaa, 4 päivää pusken ja siinä oo hehtaari.   Se oo kato – hinnottelu kysymys.

Sitten jos yhtälöä säädetään siten, että nopeus on todellinen, m2/tankki on todellinen, yrittämisen ja palkkauksen rakenne on todellinen ja työn jälki on kunnollinen.  285 €/ha 0 % ja tekijälle 0,8 km/h raivausnopeudella bruttopalkaksi jää -> 8,96 €/h, kuukausi brutto 1.236 €/kk, sahatunteja kuukauteen sen 150 tuntia ja 96 ha vuosiraivuu ala.  Sanomattakin lienee selvää, että ”kokelas” jättää 3 viikon sisällä työt sikseen ja alkaa katella muita hommia.  On hyvä olla tavotteita, mutta alihinnoitellut kohteet vie kannattavuuden ja johtaa tilanteeseen, missä ei vain ole tekijöitä. Ja kun ei ole tekijöitä, taimikot jäävät hoitamatta ja rästitaimikoita löytyy ”joka maanomistajalta”.  285 – 330 €/ha on perkuu hintoja helpossa kohteessa. Sitä kun maanomistaja tarjoaa hoitamatonta 5-6 metristä kohdetta on taksat tasan jotain muuta. Lisähinta ei ole kymppejä vaan satasia. Taimikonhoito kannattaa tehdä 4 metrin pituudessa, silloin se on tekijälle vielä helppo ja saadaan tuottavuutta m2. Sekä hinta kohteesta ja työmatkasta riippuen pysyy edullisena maanomistajalle noin 400 – 420 €/ha 0 %. Myös 4 metrisiin kohteisiin saa kemeran. Hoitamattomat taimikot keskipituudessa 8-10 metriä maksaa maanomistajalle 800 – 1000 €/ha 0 %.  Maanomistajan on vaikea löytää ammattilaista tekemään kohdetta, varsinkin jos työmatkaa tulee kohteelle yli 10 km.  Minusta maanomistaja ottaa turhaa riskiä siinä, että kasvattaa taimikon 6-7 metriseksi ja kuvittelee löytävänsä tekijän siihen 350 €/ha hinnalla. Ammatikseen, tai elääkseen raivaamisella eivät lähde. Alottelijatkin oppivat kyllä palasen tehtyään tarkistaan hintoja. Mitä tulee sitten MHY, niin taksojen polokeminen ei johda kestävään yhteistyöhön. Taksojen polokeminen raivaussahaajaa kohtaan. MHY tietty ottaa oman katteen, kun laskuttaa maanomistajaa. Raivaaminen ja kunnollisen jäljen teko on kuitenkin sen verta fyysistä työtä ja merkittävää työtä metsän hoidollisesti maanomistajalle, että kokemukseen pohjautuen alihinnoitteluun en lähde. Polokuhintaan olevat kohteet on vara jättää tekemättä, ottaa vaan sellaisia kohteita, mistä halutaan maksaa, käypä ja kunnollinen hinta. Jälki tulee luonnollisesti olla metsänhoidollisesti hyvää ja tehty siten, että metsä tuottaa parasta arvoa maanomistajalle, niistä taimista mitä kyseisessä kohteessa on.  Kohdetta voi kääntää parempaan tuottoon viljelykierron aikana, kun vain tämän osaa tehdä ja jättää ohjeet maanomistajalle, seuraavaan harvennukseen liittyen.  Raivaaja joka tekee kohteen jääräpäisesti 2.000 r/ha tiheyteen, ei välttämättä saa metsästä parasta tuottoa irti. Metsä on kokonaisvaltaisesti ymmärrettävä ja nähtävä myös lievä ylitiheys maanomistajan etuna.

Ajoissa tehdyt metsänhoidon työt tuottavat kahdella tapaa, ensinnäkin perkuu ja taimikonhoito on edullisempaa. Taimikonhoito 3-4 metrin pituudessa. Ei mitään järkeä singuttaa taimikkoa 8-10 metriseksi. Riukuuntunut männikkö ei ole maanomistajan etu.

Kun taimikon hoito tehdään n 4 metrin pituudessa, pääsee puusto järeytyyn ja ”turhat” taimet ei syö maapohjan ravinnetasetta ja köyhdytä maan kasvukykyä.  Usein näkee 6-8 metrisissä taimikoissa kasvuhäiriöitä, boorin, molybdeenin, sinkin vähyydestä johtuen.  Sitä kun näkee raivatessa, kuusikossa tuplalatvasia noin 20 % kaikista kuusista, tulee miettineeksi, että kannattiko maanomistajan päästää taimikko 7 metriseksi ja hukuttaa lehtipuulla kuusentaimet?

Metsän tuotto syntyy yksinomaan siitä, että hoitotoimenpiteet ja harvennukset tehdään – etupainotteisesti – eikä, takakenossa. Etupainotteisesti toimittaessa, saavutetaan pienemmällä rahalla maapohjan puusto hyvään kasvuun. Sekä maapohjan ravinnetase säilyy paremmassa kunnossa. Taksoista tinkiminen, kuuluu tietty alan toimintaan. Mutta on turha maanomistajan (tai MHYn) kuvitella, että ”teetätän nyt tuon 8 metrisen” kohteen 350 €/ha 0 % hintaan. Kohteen lopullinen hinta voi olla jopa 1000 €/ha 0 %.

Raivaajalle tällainen kohde on ”pommi”, kun sitoutuu kiinteään hehtaarihintaan. Vaa, kyllä sitä oppii neuvottelemaan, kun muutaman ”pommin” tekee ja kattelee pientä korvausta, käytetyyn työaikaan nähden. Luonnollisesti raivaajan kalustolla tehtynä ja vielä kun kompastu risuihin ja puolikaasusta kaatu terän päälle ja meni niin terä, kuin kulumavaihde. Metsä opettaa ja se on luja vastus, meneepä sinne millä työkalulla vaan.

Metsään sopii muutama kunnon käkkyräkin. Varsinkin jos sen ympärillä on vaikka pihlajaa tai katajaa.  Pikkulintujen pesimäpuuksi usein kuusi myös käy.  Pikkupuska luonnon monimuotoisuuden niimiin.