Käyttäjän Marjametsä kirjoittamat vastaukset
-
Eräs kokenut metsuri tuumasi sahan painoista keskustellesssa että, ” ei sinne mettään kannata mennä jos ei sahaa jaksa kantaa”. Eipä siihen ollut paljon kommentoitavaa. Puhuttiin siis 5-6kg sahoista, jotka oli tässä kohtaa niitä enemmän painavia.
Minkälaisia echon sahat on käsitellä verrattuna Huskuun ja Tilhiin. Itsellä suosikit 201 ja 550xp vanha malli. 261 kaikista varmatoimisin ja muuten erinomainen saha mutta käsittelyssä kuin yrittäisi kääntää ratakiskoa.
Asiasta kymmenenteen, hienoa havaita että Metsälehti uskaltaa kirjoittaa asioista vähän toiselta kantilta kuin nykyinen viherpesu sallii. Muutama juttu lähimenneisyydessä kirjoitettu niin, että varmasti toimituksen palautepostin määrässä havaittavissa.
Vaatii yhden kansallisen esimerkkitapauksen, sen jälkeen käydään varmaankin keskustelua kumpi väistää, ihminen vai susi. Koiraeläin on sellainen että se tulee siihen mihin raja asetetaan.
<p>540xp mark 3 on ilmeisesti ostettavissa, koska huskun sivuilla mainittuna. Mieleenkiinnolla odotan metsälehden vertailua stihlin 201:een ;)</p>
Omistan molemmat 555 ja 545 autotunen. Kyllä isoveli on tuosta vielä pari kolme napsua parempi. Pikkuveliä pitää huudattaa napit kaakossa koko ajan, ensimmäinen syy on tehonpuute ja toiseksi tietyllä kierrosalueella se on melkoinen vibraattori, vibra on yleisesti tunnistettu ominaisuus. Tykkään lisäksi säädettävästä kaasuttimesta, oikeilla säädöillä saa tehot ulos ja kulutuksen todella vähäiseksi. Läpimitan ollessa pientä, riittää 70-80% sahausteho, eikä vibraa.
Ensimmäistä kertaa luonnonjärjestyksessä ihminen väistää susia, tämä luonnoton asetelma johtaa siihen että eläimet tulevat yhä lähemmäksi ja lähemmäksi asutuksia, sinne mistä ruoka on helpointa saada.
Alkaa tässä olemaan ikävä aikoja, jolloin tuhmasti toimineita vedettiin reilusti turpaan, seuraavana päivänä asia oli unohdettu ja hommat jatkui. Olisi sitä eduskunnalla oikeita töitäkin. Ja lopulta, teot ratkaisee enemmän kuin puheet. On sitä ennenkin lähtenyt hyviä miehiä ns. Jerusalemiin.
Muutama vuosi sitten kävin raivurilla parsimassa vajaan hehtaarin alaa, pahasti risuttunut. Jätin pystyyn sen mitä oli jätettävää, paskastahan ei saa hyvää tekemälläkään, ja hyvää ei tahdo saada pilalle tekemälläkään. Mittailin runkolukua, n. 1000/ha ja pituutta n. 10 m, mokoma netti sanoo että pitäisi nopeasti käydä harventamassa. En varmasti käy.
Satelliitteja ja lentokoneita lentää ristiin rastiin mitaten metsää, on vääräväriä, oikeaväriä, mustavalkokuvaa, rasterikuvaa ja mitä lie. Vieläpä motokouran läpi menneen kalikan tiedot viuhahtaa valtakunnallisesti ihmeteltäväksi. Lenteleepä alemmilla ilmakerroksilla vielä dronejakin, joiden tuloksilla saadaan valtakunnallisen häly aikaiseksi, tämä on muuten todistettu jo kerran aikaisemminkin. Kaiken sirkuksen jälkeen, laitan kumpparit jalkaan ja käyn tarkistamassa missä asennossa se mettä oikeasti on.