Käyttäjän Marjametsä kirjoittamat vastaukset
-
Onkohan tässä mennyt kaksi asiaa sekaisin, määrärahat vs. viiveet hakemusten käsittelyssä.
Muuan vuosi sitten huomasin hakkuun tapahtuneen omilla mailla, maaston kohta oli sellainen ettei oikein voinut motomiestäkään syyttää. ”Rajaoja” oli 10 m irti rajasta, kun toisessa päässä se yhtyi pyykkiin. Arvioin puitten hinnan ja sovittiin yhtiön kanssa, ilman sen kummempia väittelyitä. Yksi – kaksi kertaa itsekin tehnyt rajaloukkauksen, tosin erittäin pieniä. Näistä viisastuneena pyrin toimimaan erittäin maltillisesti, virheitä sattuu ja rajat on välillä todella epäselviä. Pitemmän päälle paljon parempi toimia kun välit kunnossa joka suuntaan.
Molemmilla on tullut sahattua, peukalokaasu on ittelleni aiheuttanut enemmän ongelmia. Joskus on pitänyt käyttää vähän aikaa kämmenpohjaa. Johtunee kait siitä, että etusormikaasussa käsi on täysin rentona silloin kun ei paina kaasua, ja kaasun painaminen tuntuu luonnolliselta liikkeeltä, normaali tartuntaote. Peukaloa pitää nostaa ylöspäin, ja ainakin minulla se on ihan eri asennossa kuin normaalisti. Liekkö käden koolla tai muulla merkitystä.
Minä käytän paljon paikkatietoikkunaa, siellä on todella runsaasti eri karttatasoja, erityisesti pohjapinta-ala ja m3/ha näkymät ovat hyvät.
<p>Tekniikan kehittyminen tuo ihan uuden näkökulman säätelyyn ja metsien tilan seuraamiseen. Metsistä saatava tieto tarkentuu koko ajan, ilmakuvat, laserkeilaus ja jopa se kuinka paljon moton kouran läpi puuta menee, tallennetaan sähköisesti. Sinänsä ihan ymmärrettävää kehityksenkulkua, mutta toisaalta mennään jo vahvasti lain harmaalle alueelle, ainakin moraalisesti. Metsät ovat jonkun omistamaa varallisuutta, ja tätä varallisuuden määrää mitataan, eikö tämä ole jollain tavalla rinnastettavissa pankkisalaisuuteen, en osaa sanoa.</p>
Sitä on aivan mahdoton laskea, sekun tuo lämpöä tuhansia kalorioita, vai mitä ne on. Ensin kun kaadat puun ja pinoat mettään, toisen kerran kun ähellät hikihatussa venttiilipöytää traktoriin, kolmannen kerran kun revit samaa vekotinta suonsilmästä pois tai muuten noidut ja kiroat ja kampeat jostain syystä rautaa toiseen asentoon. Neljännen kerran kun teet pilkkeeksi, viidennen kerran kun siirrät pilkkeet varastoon. Kuudennen kerran sisälle vietäessä. Ja seitsemännen kerran uunissa varsinaisena lämpönä.
Eipä tuossa kerrota, onko sitä edes sulatettu. Vai siellä metässäkö käydään välillä nykimässä ja tullaan kotia kun ei toimi, ja saha jää mettään. Kaasuläppä on kuiten koko ajan auki.
Huskulla on jo ammattisahojen kuninkuus kyseisen teholuokan painavimpana sahana, joten painonnousua tuskin on tulossa, jos eivät kilpailijat pistä paremmaksi.
Hieman epäilen onko sahavalmistajilla kiinnostusta 50 kuutioisten kehittämiseen, maailma on muuttunut. Nykyään ei juuri tehdä kuin energia- ja kuitupuuta, siihen käy pienemmät sahat paremmin. Tietysti muualla maailmassa voi olla isotkin markkinat, en osaa sanoa. Tonttimiehet käyttää reilusti isompia pitkällä laipalla, sivuhuomiona laipan mitta taitaa olla jonkinlainen fallossymboli.
Mielestäni kannattaisi keskittyä noin 2.2-2.5 kw keveään sahaan. Hieman päälle 2kw on omien kokemusten mukaan jonkinlainen rajapyykki ison puun sahaamiseen.
<p>2-tahtikoneet on jo lähtökohtaisesti korkeaviritteisiä, ettei osissa pitäisi olla kovin paljoa toleranssia. Samin kuvaama kaasari oli kuin vanhasta sahasta romulavalle heitetty ja uudelleen käytteen otettu. Jos laadunvalvonta on samanlaista kaikkien osien kohdalta, onhan se varma että joutuu tekemään omatoimisia säätöjä, ja saako sittenkään pelaamaan. Olen joutunut itsekkin kiristelemään sahojen ruuveja ja säätämään sieltä täältä että on saanut toimimaan. Kivijalkaliikkeisiin ei jaksa enää viedä, samaa valohoitoa saa kotonakin.</p>
Tutkimustyö ei kuulu, neuvonta kuuluu..