Käyttäjän Marjametsä kirjoittamat vastaukset
-
Hankintahakkuun kannattavuuteen voi tulla niin monella näkökulmalla. Jos näkökulmana on se että että saa leivän päälle voita ja laskut maksettua ajanhetkessä nyt, niin vaikeaksi menee.
Jos taas ajattelee homman pitkällä aikajänteellä, ettei juuri tässä ajanhetkessä saadut ansiot ole se määrittelevä tekijä, vaan pitkän aikavälin tuotos mm. metsien kasvun paranemisena, mielestäni kannattaa aina. Näissä tapauksissahan se hankintapino tavallaan kasvaa lanssissa ”oheistuotteena”.
Mennäänkö siis lyhyellä vai pitkällä matikalla:)
Oma henk.kohtaisen kokemuksen mukaan 261:ssä on kaikki muu parempaa paitsi käsiteltävyys. Käynnistyy todella varmasti, tunnoton pakkasille ja puuterille, laippa parempi ja ketjut parempia. Valitettavasti se käsiteltävyys on sen verran kovalla painoarvolla että käytän nykyään lähes tulkoon koko ajan huskua. Stiilissä keskipakoisvoimat huomattavasti kovemmat, varsinkin kuusen pyyhkäisykarsinnassa pitää sitä vääntämällä vääntää kyljelleen. Johtunee varmaan sahan painopisteestä. Silloin kun sahailee muutaman tankin, ei mitään merkitystä, mutta kuudennesta tankista eteenpäin korostuu erot jos ja kun kädet väsyy.
Näihän se on ollut iät ja ajat koneiden kanssa, kylmällä säällä varovaisesti käyntiin, kuumalla säällä jäähdytetään tyhjäkäynnillä varsinkin jos konetta rasitettu kovasti.
Melekeenpä voisin vastata tuohon yleisluonteisesti. Asia on nimittäin eri silloin kun jokin uhkaa tai haittaa omaa toimintaa tavalla tai toisella, nirri pois. Silloin sen hirvimullin henki on aika paljon heikommassa asemassa kuin ketun. Hyvänä esimerkkinä voi nostaa tämän elinvoimaiseksi luokitellun suden suojelen, kovin se on aktiivista varsinkin kehäkolmosen kerrostaloasunnosta käsin. Täällä on yleensä ottaen ihan eri henki, varsinkin kun hyppäävät pihoissa ja lapset kulkee vuoden ympäri susikuljetuksella kouluun.
Pääsääntöisesti tyydyttävä kaupan lihoihin, ennen hirvenliha oli keskeisessä osassa ruokapöydässä mutta susien myötä saaliit jääneet todella laihaksi.
Luonnon elukat saalistavat sitä mikä tulee eteen, tai ainakin yrittävät, ja eritoten mitä helpoimmalla saavat (energian kulutus). Jos massu on täynnä jyrsijöitä joita saa suhteellisen vaivatta pellolta, säästyy siinä vaikeammin pyydettävät linnut. Ruokatilanteen mukaan siirrytään helpoimmasta saaliskohteesta vaikeampaa kohti. Kait sen nyt voi päätellä ilman kymmenvuotista tutkimustakin. Petoeläimiä voisi verrata huippu metsuriin, mahdollisimman vähän turhia askeleita. Vai moniko on nähnyt ketun tms. vastaavan eläimen juoksevan siivittävän linnun perässä koirien tapaan.
topdown jutut pitää kyllä paikkansa mutta ei kettujen ja myyrien suhteen
Täällähän on ravintoketju väännetty ylösalaisin, ketut määrittelee myyräkantaa. Kaikkia **skaa sitä kuuleekaan. Ja nillitetään kettujen perään. Paikallinen kettuporukka, kun homma oli vielä aktiivista, pyytivät lähiauleilta 40-60 yksilöä monta vuotta peräkkäin, ei tullut sukupuuttoa.
Olen sahaillut viimeisen puolen vuoden aikana stiilin 261:llä noin 300-400 kiintoa palkkatyön ohessa. Tänään sain sitten ensi kertaa kokeiltavaksi huskun vanhemman mallin 550 xpg:n. Yllättävän pienet erot, tilhi on hieman keveämmän oloinen käteen, tosin pituussuunnan pyörittelyssä vähän kankeampi. Tilhi parempi lähtemään käyntiin ja selvästi tehokkaampi kone. Mietiskelinkin päivän jälkeen että jos uudempi malli on vähän kolsumpi ja painavampi, valitsisin nykyisen 261:n mark 2 sijaan. Jos nyt ostaisin sahan ja olisi saatavilla vanhaa xp mallia, ottaisin sen. Makuasioita.
Soon muuten monelle helpompi vaihtaa emäntää kuin sahamerkkiä. Sama pätee autoihin.
Ei se tuo Mark 2 ole minun mielestä paperillakaan mikään erikoinen. 0.2kw teholisäys tuonut puoli kiloa painoa lisää. Vielä kun saisi vanhempaa mallia jostakin.