Paikalliset yrittäjät ovat ”tuoneet” ulkomaalaisia töihin jo useamman vuoden, taimen istutusta, raivausta ja marjanpoimintaa marjatiloilla. Ovat itsenäisiä ja osaavat hommat, tulevat asenteella muutama kuukausi töitä ja takaisin, eikä tarvitse katsoa perään. Palkka on Suomen mittakaavassa huono, mutta ei varmaan siellä mistä he tulevat.

Yleisesti ottaen metsien suojelulle on Euroopassa jonkinlaiset mahdollisuudet, on kiinteistörekisterit, viranomaiset ja muut tietokannat josta hakkuita yms. metsänkasvatukseen liittyviä toimenpiteitä voidaan seurata ja mahdollisesti jopa sanktioida. Siis poliittinen vaikutusmahdollisuus asioihin.

Vastakohtana Brasilian tyyppinen aika pahoin korruptoitunut maa jossa isot toleranssit. Ei siellä kukaan ole vahtimassa kaadatko yhden vai tuhat hehtaaria ilmaista puuta jostain perähikiältä, ei kenenkään maalta. On siinä vihreilläkin toimikenttää ja  petäjiä mihin kiinnittää itsensä kettingeillä hakkuiden estämiseksi, ja moskiitotkin jahtaa. Ja jos kiinnittää tulee paikallinen savottamestari nälkäisenä paikalle ja vetää puun poikki, oli siinä jalat välissä tai ei.

Kyllä kait täällä ainakin tulee koko ajan uutta suota kun on metsistä ja nevoilta laskettu humuspitoista vettä vuosikymmenet järviin, kasvavat nimittäin umpeen. Kestää vaan niin pirun kauan.

Kyllä se ainakin pikkutilhissä kiristyy, ei paljon mutta vähän.

Ei kyllä tulisi itsellä mieleenkään raivaustyöt ilman kypärää, pienenkin risun kaatuminen paljaaseen päänuppiin sattuu todella paljon.