Kuten Visakallo edellä totesi, Itämeri on pelastunut juuri ravinnepäästöjen ansiosta. Laskeumat on toki laskennallisesti suuria, mutta luonto tekeekin arvaamattomia temppuja. Mitä enemmän ravinteita Itämereen lasketaan, sen kirkkaampaa vesi onkin! On kyse veden osmoosijännityksestä ja vielä vähän tutkimuksen alaisesta ratiosiirtymästä.

Kyseessä on ilmiö, missä kasviplanktonit syövätkin toisiaan.  Lopulta niillä ei ole mitä syödä ja vesi on kristallin kirkasta. Tutkimusten mukaan ilmiö toistuu kahden vuoden välein, ja se Itämerellekin riittää. Muutamina vuosina ilmiö häiriintyy Tanskan salmien kautta tulevan Atlantin suolapulssin takia. Ilman niitä Itämeri olisi koko ajan kirkas.

Olemme samaa mieltä.

Petkeles,

Talvitiet soiden yli ja sivuitsekin vaatii kunnon pakkastalven.

Otson miehet eivät osaa tehdä kunnon talvitietä, siksi konkurssi.

Vihdoinkin alamme päästä tästä asiasta yksimielisyyteen. Vastakommentit kun ei hyödytä ketään.

Ojitetuilla soilla eläinlajisto on monimuotoisin. Olen bongannut noilta kohteilta monia haukkalajeja ja kurpankin. Miksiköhän karhujen kuvauskojutkin on usein ympäriltään juuri ojitettujen suolampien reunoilla?

Suon ja metsän rajassa oli kerran koppelopoikuekin, sain onneksi ammuttua niistä suurimman osan. Pari päivää siihen meni, mutta pakastimessa ovat nyt sykysn lihapatoja odottamassa. Pekonin ja runsaan sipulin kanssa niistä tulee kelvollinen juhla-ateria!

Ojittamaton suo on kuin navettapolku ilman emäntää, ämpäriä kantamassa. Pilvipoutainen sää ja tuuli vilvoittaa yläselkää. Se on maalla asumisessa etuna, siitä ei kaupunkilaiset tiedäkään.

Noin voi ajatella, mutta ei liity nyt kuitenkaan tähän.

Voisitko kertoa jotain itsestäsi? Olemmehan kaikki osa suurta ja yhtenäistä perhettä.