Käyttäjän MaalaisSeppo kirjoittamat vastaukset
-
Lahjoituksista ei saa metsävähennystä. Eli veroja maksetaan pitkässä juoksussa enemmän kuin sukupolvenvaihdoskaupoissa. Sukupolvenvaihdoskaupat tulevat kaikkein edullisimmiksi, kun ei hypitä sukopolvien yli. Näin saadaan maksimivähennykset mukaan sukupolvien ketjuun.
Hallinta-oikeus ym. monimutkaiset kikkailut ovat kai perintönä ajalta ennen myyntivoitonveroon siirtymistä. Voidaan tietysti käyttää, jos myyntivaihtoehtoa ei voida tai haluta käyttää.
Aloittajan viimeisestä vastauksesta ilmenee, että hänellä on vielä aikaa miettiä hommaa vuoden päivät. Lisäksi intoakin jatkaa metsähommia. Hakkuukypsää metsääkin löytyy.
Omalta kohdaltani olen pohtinut, että, jos tarkastellaan sukupolvien ketjun kokonaisuutta, niin kaikkein edullisin tapa luovuttaa puustoinen metsäkiinteistö eteenpäin on myydä se seuraavalle sukupolvelle ennen hakkuita sukupolvenvaihdoskaupalla hintaan vähintään 76 % käyvästä arvosta. Näin myyjälle ei tule veroseuraamuksia ja ostajalle vain 4 % varainsiirtovero.
Esim, jos on hakkuukypsää metsää 7 ha, puukaupalla siitä saa 100.000 € (ehkä enemmänkin). Tästä summasta sitten maksaa veroa 31.000 € ja käteen jää (omaan/suvun käyttöön) 69.000 €. Jos saman palstan myy seuraavalle sukupolvelle hintaan 76.000 €, ja seuraava sukupolvi myy puut hintaan 100 000 €, verottaja vie siitä 12.000 € (metsävähennys). Lisäksi varainsiirtoveroa n 3.000 €. Silkkaa säästöä siis tulee n. 16.000 €. Jos kauppahintana onkin 100.000 €, säästöä tulee vieläkin enemmän. Lahjoituksessa nämä säästöt jäävät saamatta. Lisäksi tulee lahjoitukseen liittyvät veroseuraamukset. Sukupolvenvaihdoskaupassa siis sekä myyjä, että ostaja voittavat. Em. esimerkissä myyjä saa 69.000 €:n sijasta 76.000 € ja ostaja kuittaa puukaupasta tilan ostohinnan ja verojen lälkeen vielä jää rahaa 9.000 €, joka riittää hyvin verotuksessa vähennettäviin uudistuskuluihin.
Itsekin ostin aikoinaan metsäni sukupolvenvaihdoskaupalla. Vielä on hieman metsävähennystä jäljellä. Muutamassa vuodessa se on käytetty loppuun ja harkittavaksi tulee sen myynti seuraavalle sukupolvelle. Metsähommia tietysti jatkan voimieni mukaan kaupan jälkeenkin.
Kyllähän näitä erehdyksiä sattuu. Vaimoni on rakentamattoman rantatontin osakkaana. Muutama vuosi sitten siitä tuli ensin kiiteistöverolappu ilman rakennuksia. Kuukauden päästä uusi, jossa sinne oli tullut kesämökki ja sauna. Soitin verovirastoon ja ilmoitin, että vero maksetaan mielellään, jos verovirasto hommaa sinne ne rakennukset. Kohta tuli korjattu maksulappu.
Ostin vuoden 2009 alussa uuden diesel Skodan hintaan 22700 €. Olen pitänyt tarkkaa kirjanpitoa. Tulopulella metsäomistajan saaman kilometrikulujen mukainen tulo (24 -25 c/km) ja menopuolella kaikki kulut sekä pääoman korko (2 % sain tosi halvan lainan). Autolla on nyt ajettu lähes 150000 km (rauhallista ajoa, ei mitään vikoja ole ollut). Sen jäännösarvo on nyt ko. laskelmassa n. 7200 € (vaihdossa saisi selvästi enemmän). Eli jo 25 c/km korvauksella saa käypäsen sokolootan kuoletettua. Tietysti huippumersuun vaaditaan vähintään 45 c/km.
Ompa älytön tapaus. Metsänomistaja hakkaa puut ja jättää lapsenlapselleen uudistamisvelvoitteen ilman, että lapsenlapsi pystyy edes vähentämään kuluja verotuksessaan. Varsinainen kusetus.
Vastuuntuntoinen metsäomistaja kyllä hoitaisi ensin aukon kasvukuntoon, hyödyntäsi kulut verotuksessaan ja myisi sen jälkeen sen seuraavalle sukupolvelle tai lapsenlapselle sukupolvenvaihdoskaupalla ja lahjoittaisi myöhemmin kaupparahat takaisin (verottomana saa lahjoittaa n. 3400 € kolmen vuoden välein). Näin seuraava omistaja saisi hyödykseen metsävähennyksen ja rahansakin viipeellä takaisin.
Jotkut näköjään pelkäävät, että metsänomistajat ovat keskimääräsitä tyhmempiä. Pelätään, että hakaavat suurella joukolla metsänsä paljaaksi keskenkasvuisina.
Pankkitallettajat ehkä ovat viisaampia. En pidä todennäköisenä, että jos pakkitallettajan tili kasvaa korkoa vaikka 7 %, niin hän mieluummin nostaa tilin tyhjäksi, kuin ottaa vastaavan määrän lainaa 2 % korolla.
On tietysti niitäkin metsänomistajia, jotka ovat pelinsä pelanneet ja viimeinen keino on tyhjentää keskenkasvuinenkin metsä. Uskoisin, että tallaisia ”puliveivareita” on metsänomistajissa keskimääräistä vähemmän.
Itse haluaisin, että metsänomistuksen holhousta helpotettaisiin vieläkin enemmän. Meikäläisen metsänhoitoon muutos ei vaikuttaisi mitenkään, mutta vähentäisi turhaa byrokratiaa. Parempi olisi sekin aika käyttää metsänhoitoon.
Perussyyhän Suomen kilpailukyvyn menetykseen on se, että vekarahalla on pönkitetty liikaa julkista taloutta. Velan avulla on pidetty yllä hyvää palkkakehitystä. Velan otto on lisäksi pitänyt Valtion kassaa niin hyvässä jamassa, että Valtion edustajat ovat hövelösti ottaneet kansalaisten ja yritysten masettavaksi monenlaisia, suurimmalta osin täysin turhia kustannuksia, kuten haja-asutuksen jätevesiasetus, rikkidirektiivi, Durban-sopimus, rakennusten energiatodistukset, tuulivoiman tuet, ajokorttien jumalaton kallistuminen jne. Arvioisin, että em. jutut vaativat yhteensä vähintään 10 miljardin investoinnit ja miljardin vuotuiset käyttökulut. Monella kilpailijamaillahan näitä kuluja ei ole.
Erityisen turmiolinen on ollut Valtion velanoton paisuminen. Sen avulla on pidetty yllä korkeampaa elintasoa, mitä oikeasti ansaitsemme. Seurauksena on ollut osaamistasomme heikkeneminen suhteessa kustannuksiimme. Maailmanmarkkinoilla pärjätään vain, jos osaamisen suhde kustannustasoon on oikea. Edessä tulee olemaan todella kivulias prosessi ennenkuin tilanne saadaan korjattua.
Puun hintatasohan riippuu markkinatilanteesta. Veikkaisin, että Valtion velanoton (toivottavasti) tyrehtyessä rakentaminen hiipuu ja sen myötä havutukin hinta putoaa 10 %.
Jessen mielestä lyhyt tiliväli, vaikka pienempikin, on parempi kuin harva, mutta suurempi. Taidampa harkita alan vaihtoa. Olen seurannut poikani ansioita. Tili tulee hänelle kahden viikon välein. Itselleni kerran kuussa. Kuukausiansioni on tuplaten pokaani verrattuna, mutta kannattaisi kai sitten vaihtaa Jessen matematiikan mukaan alaa, niin saisi tilin usein, vaikkakin kuukausiansiot putosivat roimasti. Sama se on lehtipuun kasvatuksessa. Tili tulee kyllä useimmin, mutta pienenä (nimimerkillä kokemusta on).
Pitkässä juoksussa metsien merkitys hiilivarastona hiipuu, eli sen merkitys on hyvin pieni verrattuna metsien kykyyn sitoa hiiltä puustoon, jota sitten käytetään muiden, hiilipäästöjä aiheuttavien tuotteiden sijasta. Eli paras hyöty metsistä saadaan hiilitasemielessä silloin, kun metsien vuotuinen kasvu on maksimoitu, eli tehokkaalla metsän hoidolla.
Tämä voi tarkoittaa mm. lyhyempää kiertoaikaa. Mm. EteläAmerikassa ovatkin eukametsät hyvin tehokkaita hiilinieluja. Lyhyt kiertoaika ja voimakas kasvu. Kun vielä liikennepolttoaineiden tuotanto puusta lähtee vauhtiin, niin lyhytkiertoviljelykin tulee arvoon arvaamattomaan. Unohtakaa metsät hiilivaratona. Niiden tehtävä on toimia hiilineluna, josta hiili sitten lähtee tuotekiertoon korvaamaan usiiutumattomia luonnonvaroja.
Tamperelainen edellä esitti hyvä ajatuksia haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen osalta. Yksi virheellinen käsitys jutussa oli. Paula Lehtomäki, ei ollut edes hallituksessa, kun alkuperäinen jätevesiasetus junailtiin Enestamin johdolla.
Myöhemmin Lehtomäellä olisi ollut ehkä mahdollisuus pyrkiä kuomoamaan koko asetus, mutta kantti riitti vain pieneen viilaukseen.
Kielloista puheenollen pitäisi välillä ajatella myönteisesti, eli miettiä mitä sallittaisiin. Vihreiden viikonlopun puoluekokouksesta ylitti uutiskynnyksen aloite sallia viinin myynti ravintoloista noutoasiakkaille.
Taisi tulla idea mieleen valomerkin jälkeen. On Vihreillä pallo pahasti hukassa, kun heidän muut, kansakunnan tilaan paremmin vaikuttavat ajatukset eivät ylitä uutiskynnystä. Voi tietysti olla niinkin, ettei heillä ole parempiakaan ajatuksia.