Käyttäjän MaalaisSeppo kirjoittamat vastaukset
-
Metsän muuttumisvaihe jaksollisen kasvatuksen vaiheesta jatkuvaan kasvatukseen kestänee vähintään 100 vuotta. Sellaisia metsiä, jotka ovat jo saavuttaneet muuttumattoman jatkuvan kasvatuksen vaiheen on todennäköisesti hyvin vähän.
Todenäköisesti suurin osa jatkuvan kasvatuksen kokemuksista liittyy tähän muutosvaiheeseen. Nämä ovat tietysti arvokkaita, kun jatkuvaa kasvatusta harkitsevat ja jo harjoittavat pohtivat, kannattaako koko hommaa aloittaa tai jatkaa.
Hankala yhtälö tämä jatkuva kasvatus. Tietoa ei ole riittävästi, eli hyppy tuntemattomaan. Hyppy sinne ja etenkin paluu jaksoliseen voi tulla hintoihinsa tai sitten ei. Eli niiden tieto, jotka jo ovat ko. tiellä on arvokasta.
Ehkä tukin katkominen kuitupinoon kannattaa myös muille kuin kolmelle suurelle. Voihan olla, että saha maksaa kuidusta esim 20 €/kuutio puun myyjälle, mutta myy samat puut edelleen jollekin kolmelle suuresta hintaan 45 €/kuutio. Rajallahan kuitupuu kai maksaa n. 50 €/kuutio. Eli näin molemmat yhtiöt voittavat. Tämä voisi selittää osittain, miksi hankintakuitupuu on tienvarteen toimiettuna huomattavasti halvempaa kuin samanlainen puu Venäjän rajalla.
Olisi mukava tietää, millä hinnalla yhtiöt myyvät puuta toisilleen ja tapahtuuko ko. kaupoissa metsänomistajien k….ta.
Vai pitäisi siirtyä enemmän yrittäjävetoiseen metsänhoitoon ja kai omistukseenkin. Mitenkähän omistuksen muutos tapahtuisi? Sosialisointi ja metsien uudelleen jako?
Yrittäjävetoisuus lienee mahdollista metsätilojen kasvun myötä vähitellen. Todennäköisesti muutos lähtee liikkeelle, kun suuret ikäluokat poistuvat kuvioista.
Yrittäjävetoisuuden voimistuessa puuntuottajat segmentoituvat selvemmin luomu- ja tehotuottajiksi. Nänhän maataloudessa on tapahtunut. Maatalouspuolella luomutuotantoon kannustaa luomutuotteden parempi hinta. Metsäpuolella tilanne on päin vastoin luomutuotteesta saa huonomman hinnan suurempien korjuukulujen johdosta.
Kyllä siinä puuta luomuperiaatteella tuottavalla on ihmettelemistä. Tehotuottajat yhdessä puunostajien kanssa muodostavat puun hintakaton, josta luomutuotteet jäävät jälkeen. Pelkkä rahahan ei tietysti ole ainoa yrittäjän voimavara. Myös muut tekijät, kuten arvot, uskomukset yms. aineettomat hyödykkeet voivat kannustaa yrittäjää.
Olen vahvasti sitä mieltä, että jaksollinen kasvatus hakkaa mennen tullen jatkuvan kasvatuksen suurimmassa osassa metsiä. Sen osoittaminen tieteellisesti pätevästi voi viedä noin 200 vuotta. Siihen asti on kyllä toimittava maalaisjärjen ja harsintametsätaloudesta saatujen huonojen kokemusten varassa.
Voi olla, että jatkuvan kasvatuksen lanseeraminen on vain ollut joidenkin metsätutkijoiden juoni saada käyntiin tutkimusaihe, joka on erittäin pitkäaikainen ja sopii nykyiseen tehottomuutta palvovaan ”luomu”-ajatteluun. Näin ko. tutkijapiirit ovat varmistaneet rahoituksensa pitkälle tulevaisuuteen. Lopputulemana on todennäköisesti, että jatkuva kasvatus ei kannata juuri missään, mutta ko. tiedon kaivaminen esiin on työllistänyt suuren joukon tutkijoita, jotka ovat samalla saaneet julkisuutta mm. politiikkaan siirtymistä varten.
Tässä keskusteluketjussa on painotettu, että kansantalouden kannalta on sama, miten kansalaiset metsiään hoitavat. Puutakin tulee jo nyt liikaa, kiitos vuosikymmeniä harjoitetun tehometsätalouden, jolloin nyt voidaan siirtyä luomu-metsänhoitoon.
Viime vuosisadan alkupuolella todettiin, että silloinen harsintametsätalous oli siinä määrin vahingollista metsätaloudelle je edelleen koko kansantaloudelle, että se kiellettiin. Nyt metsäteollisuuden merkitys on vähentynyt, jolloin teollisuuden puuntarve voitaneen tyydyttää vähäisemmälläkin puun tuottamisella + tuonnilla. Eli tässä suhteessa erirakenteinen kasvatus on ok.
Jossakin kommenteissa todettiin, että kansantalouden kannalta on sama, vailla metsät kasvaisivat rääseikköinä. Voihan se olla lyhyellä tähäimellä niinkin. Odottakaappas, kun kasvihuoneilmiö etenee ja huomataa, että Durban-sopimuksen perusteena ollut tiedemiestenkin virheeliseksi toteama metsien hiilinielun sitominen pinta-alaan korjataankin puuston määrään ja kasvuun perustuvaksi. Tällöin laskennallinen hiilipäästömaksu, jota Suoni nyt joutuu maksamaan muuttuukin Suomelle tuloksi.
Tämä tulo täytyy tietysti jotenkin kanavoida ainakin osittain metsänomistajille eli lähinnä tehometsätalouden harjoittajille. Voi olla, että 15 vuioden kuluttua havaitaankin, että ns. tehometsätalous onkin luonnon, kansantalouden ja metsänomistajien kannalta kannattavin metsänkasvatuksen muoto. Erirakenteiset metsien puuhatuskasvattajat kiroilevat tällöin lyhytjännitteisyytään.
Aloitustekistäkin ilmenee, että pitäisi tarkastella erikseen puustoon ja maaperään sitoutunutta hiiltä.
En ole sen paremmin tutustunut Simolan aivoituksiin, mutta aloitustekstistä saa käsityksen, että hänen mukaansa metsästä viety puihin sitoutunut hiili on välittömästi pois metsän hiilitaseesta. Näinhän se tietysti on, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ko. hiili olisi ilmakehässä, vaan suurimmalta osin puista tehdyissä tuotteissa. Vaikea sanoa, vapautuuko puutuotteista hiili nopeammin kuin metsään jätetyistä puista, jotka kuitenkin joskus lahoavat tai palavat.
Maaperään sitoutunut hiili osittain vapautuu hakkuun jälkeisessä muokkauksessa, ja kestää todennäköisesti pitkään tilanteen palautuminen ennalleen.
Itse olen kyllä sitä mieltä, että jos tarkastellaan kahta metsäpalstaa ja niistä saatavien tuotteiden hiilitasetta niin tehoviljelty metsäpalstan hiilijalanjälki (puutuotteet, metsäenergia) on selvästi pienempi kuin hakkaamattoman metsän (lahoaminen + puuta korvaavien tuotteiden valmistus + kivihiilienergia).
Yhtenä puutteena näissä metsänhiilitaeasioissa näen metsäpalot. Nythän metsäpalot torjutaan varsin tehokkaasti. Yhtenä syynä varmaankin on taloudellisten menetysten estäminen. Venäjällä torjutaan lähinnä ne palot, jotka uhkaavat asutusta. Kaikaiset metsät saavat palaa. Jos Suomessa jätettäisiin metsät hakkaamatta, niin osa metsäpaloistakin kai kannattaisi jättää sammuttamatta.
Olihan Kreikassakin ennen velkasaneerausta palkat pienemmät kuin Saksassa, mutta noutaja tuli siitä huolimatta. Kreikkalaiset valittivat, etteivät tulot tahdo riittää elämiseen, kun kustannustaso on korkea. Kummallinen yhtälö: maksoivat itselleen niin korkeaa palkkaa, että kustannustaso nousi niin korkealle, ettei palkka tahtonut riittää mihinkään.
Kreikkalaiset jatkoivat touhuaan niin kauan, että rahoittajat laittoivat rahahanoja pienemmälle. Sama se taitaa olla kohtalo Suomessa. Vapaavuori ehkä jotakin yrittää, mutta tuloksena on vain marmatusta, ettei ainakaan meidän palkoissa ole tinkimisvaraa. Eli jatketaan sitten näin, kunnes ulosottomies alkaa kolkuttaa ovella.
Mielestäni ainakin julkisen puolen palkkoja pitäisi alentaa 15 %. Nykyinen, supistuva yksityinen sektori ei millään pysty kattamaan julkisen puolen kuluja. Polittisesti julkisen puolen palkkojen supistaminen ei tietysti vielä onnistu. Kataisen Sari Sairaanhoitaja ei vielä ole siihen kypsä.
Bongasin jostakin MTK:n uutisesta ”Suomen kaltaisessa metsäisessä maassa metsäpinta-ala pienenee hieman vuosittain. Syynä on normaali rakentaminen ja infrastruktuurin kehittyminen, joiden alta metsää raivataan muuhun maankäyttöön n. 20 000 hehtaaria vuodessa. Tästä aiheutuu vuosittain 3,8 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä”.
Nykyhinnoilla päästömaksu olisikin vain hieman yli Jalkasen aiemmin ilmoittaman maksun. Hiilidioksidin päästömaksu on kuitenkin ollut jopa 30 €/tn, joten 100 miljoonaakin voi mennä vielä rikki.
Mielestäni kuitenkin kaikki turhasta maksettava on liikaa ja Ympäristöministeriöstä pitäisi jo porukan vaihtua ja vähän äkkiä.
Olen myös metsittänyt peltojani ja saanut siihen hyvät Kemeratuet. Metsityksestä en kuitenkaan ole ilmoittanut verottajalle. Näin olen säästänyt MHY-maksut.
MHY-maksumuutoksen jälkeen on ehkä järkevää ilmoittaa metsitys. Omalta osaltani metsitettyjen peltojen osuus on 8 % koko metsäalastani. Jos näitä ilmoittamattomia metsiä on muillakin lähes yhtä paljon, niin niistähän karttuu jo niin paljon uutta metsää, että Suomi kai tulee saamaan rahnaa Durban sopimuksesta, eikä menettämään.
Koskelalle tiedoksi, että Durbanissa Suomen ympäristöministeriön edustajat olivat sopimassa metsäkatokorvauksista. Metsäkadon perusteeksi otettiin metsäpinta-alan pieneneminen. Suomen edustajat ensin järkevästi yrittivät saada laskentaperusteeksi puun määrän, mutta hävisivät ja suostuivat laittamaan nimensä pinta-alaperustaiseen paperiin. Typerää käytöstään perustelivat sillä, että muutoin ei olisi tullut koko sopimusta. Perustelivat myös allekirjoitustaan mahdollisella EU:n kompensaatiolla.
Suomen metsäpinta-alahan on suuri ja lähes kaikki rakentaminen kutistaa metsäalaa. Tästä metsäalan pienemisestä sitten Suomi joutuu maksamaan noin 100 M€/vuosi, vaikka puun määrä metsissä kasvaa koko ajan. Suhteutettuna metsien kasvuun maksu on siis 1€/m3. EU:n kompensaatiosta ei vielä ole mitään tietoa.
Puuta myydään Suomessa n 50Mm3/vuosi. Durban maksu on siis n 2€/kiintokuutio. Koskahan Ympäristöministeriöstä tulee esitys, että ko. maksu peritään puun myyjiltä?