Käyttäjän MaalaisSeppo kirjoittamat vastaukset
-
Jos puu kulkee tehtaille ja metsäteollisuuden tuotteet markkinoille häiriöittä, niin se on varmuudella myös metsänomistajien etu.
Häiriötilanteista on näyttöä, eikä niistä koitunut mitään hyvää metsänomistajille.
Maantiekuljetusten vapauttaminen kansainväliselle kilpailulle on peitelty osa KIKY-prosessia. Jos AKT-olisi lähtenyt mukaan sopimukseen tilanne voisi olla toinen.
Seuraavia portaita AKT:n vallan murentamisessa ovat Tornion ratapätkän sähköistys ja Tallinna-Helsinki-tunnelin kannattavuuden selvittäminen.
Suomen kilpailykyvyn kannalta kuljetusalan vapauttaminen on tietysti hyvä asia. Se on myös metsänomistajien etu.
Tässäkin viestiketjussa, kuten usein muissakin yhteydessä esitetään, että työajan pidennys lisää työttömyyttä. Taustalla on ajatus, että on olemassa pysyviä työpaikkoja, joiden määrä vähenee työajan pitenemisen seurauksena.
Ajatus pysyvistä työpaikosta on harhakuvitelmaa. Esim. teollisuuden tilauskanta riittää suunnilleen 4 kuukaudeksi. Siis työnantaja myy yrityksensä työpaikat eteenpäin asiakkailleen noin kolme kertaa vuodessa. Ellei tämä onnistu, niin kilometritehdas kutsuu. Toivottavaa on, että kilpailukykysopimus parantaa mahdollisuuksia myydä mm. teollisuuden työtä eteenpäin.
Tämän aamun YLE1:sessäkin tuotiin ajatus, että kilpailykykysopimuksesta on hyötyä, jos on, vasta ensi vuonna. Tämä ei pidä paikkaansa. Ensi vuoden tuotteita myydän jo nyt. Kilpailukykysopimus lisännee siis kauppoja jo tänä vuonna ensi vuoden toimituksiin.
KEMERA-farssi kyllä vähentää metsäalan työpaikkoja reippaasti kahta kautta. Jo tehtyjen hakemusten työt seisovat epäselvässä tilanteessa. Toinen syy on, että osa metsänhoitotöistä ei etene, kun odotetaan päätöstä siitä, mikä on KEMERA:n tulevaisuus. Tämä KEMERA-sotku vähentää nimenomaan yrittäjä- ja palkkametsureiden työtä. Omatoimiset metsänomistajat jatkanevat suurimmalta osin hoitohommiaan ilman KEMERAakin. Itse ajattelin syksyllä aloittaa energiapuusavotan ilman näitä KEMERA:n byrokratioita.
Jätkällä taitaa laskutaito olla hakusessa. En ymmärrä, miksi arvonlisävelvollinen metsänomistaja käyttäsi kotitalousvähennystä, vaikka se olisikin mahdollista. Nykysäännöillä metsänomistaja saa verottajalta takaisin mm. metsäpalveluyrittäjän laskuttamasta työstä (sis alv) vähintään 43.5 %. Kotitalousvähennyksen kautta vähennys olisi korkeintaan 43.2 %.
Metsän hoitokuluihin (kuten uudistamiskulut) käytettävien panosten vertaaminen sijoituksiin voi olla hieman hankalaa, koska verottaja kohtelee ko. kuluja eri lailla.
Uudistamiskulut saa vähentää heti verotuksessa. Osakkeiden myyntihinnan vasta myytäessä (vero maksetaan vain myyntivoitosta). Osinkotulojen ja puun myyntitulojen verotus on vertailukelpoista.
En tiedä, tarkoittiko Reima, että osakkeet tuottavat 5 %:n nettotulon, mutta oletetaan niiin ja tehdään pieni vertailulaskelma.
Ostetaan tila, joka on pelkkää aukkoa hintaan 500 €/ha ja uudistetaan männylle. Verovähennysten jälkeen on siis panostettu 1500 €/ha. Myydään tila 11 vuoden jälkeen, jolloin hankintameno-olettamus on 40 % myyntihinnasta. Tällöin tilasta tulisi saada reaalisesti 3000 €/ha, jotta sijoituksen reaalituotto olisi ollut n. 5 %/a verojen jälkeen. Voi olla vaikea saada ko. hintaa.
Näyttäsi siis siltä, että metsän uudistaminen ei ole kovin kannattavaa, mutta lyönee joten kuten leiville. Tästä syystä Valtiovaltakin on säätänyt, että metsiä ei pidä hävittää. Jos siis lähdet metsätalouden harjoittajaksi, samalla hyväksyt uudistamisehdot. Ellet hyväksy, alä edes harkitse metsätalouden harjoittamista. Ketään ei pakoteta tähän bisnekseen.
Työajan lyhentämisen vaikutuksiahan on jo kokeiltu pitkään. Työaika on lyhentynyt ja työttömyys lisääntynyt. Kun myös lauantaisin tehtiin töitä, niin eipä juuri ollut työttömiä. Tuskin olisi suurikaan riski lisätä hieman työaikaa.
Laatukoivujen kasvatuksessa riskinä ovat hirvet, ruskotäpläkärpäset ja oksikkuus. Pelkkä koivu aurinkoisella etelärinteellä, kuten minun tapauksessani edistänee ruskotäpläkärpästen invaasiota. Ajatuksenani alikasvustokuusten hyödyntämisellä on vähentää em. riskejä. Hirvituhojen varalta kuusiakin on riittävästi päätehakkuuseen asti. Veikkaisin, että laadukkaat koivuntaimet kirivät aurinkoisella etelärinteellä alikasvustokuuset kiinni parin metrin takamatkalta.
Sanotaan, että parhaat laatutyvet saadaan kuusien seassa kasvaneista koivuista. Tämä edellyttänee, että koivut eivät ole päässeet missään vaiheessa liian pitkiksi kuusiin verrattuna. Muutaman metrin etumatka on ehkä sopiva, kunnes kuuset kirivät rinnalle.
Karsiminen on hyvä konsti vähentää oksikkuutta. Puhtaassa koivikossa työ voi mennä hukkaan, jos ruskotäpläkärpäset pilaavat laadun. Tällöin karsinta on kai turhaa. Vaneritukeiksi kyllä kelpaavat karsimattomatkin puut eikä karsituista vaneritukeista kai saa paljoakaan parempaa hintaa kuin karsimattomista.
Jos tavoiteena on koivun laatukasvatus, niin metsän hoitovaihe ja uudistaminenkin on tehtävä koivun ehdoilla. Tällöin on syytä unohtaa siemensyntyiset ja vesasyntyiset koivut jo heti alussa.
Itse ajattelin hyödyntää nykyisen koivikon alle syntynyttä hyvää kuusitaimikkoa niin, että nykyiset koivut kaadetaan ja alue istutetaan koivulla niin, että suunnilleen alueella on puolet koivua ja kuusta. Kuuset ovat istutusvaiheessa koivuja suurempia, mutta istutuskoivujenhan kasvu on nykytaimilla kovaa, joten kirivät kuuset kiini ehkä n. 5 – 10 vuodessa. Kuuset varmistavat, että koivuistaa ei tule oksikkaita. Veikkaisin, että näin saadaan paras tuotto.
Mietinnässä on myös koivun laatukasvatus siinä mielessä, että kuinka järeäksi koivuja kannattaa kasvattaa.
Itselläni on n. 6 ha:n alue, jolla kasvaa pääosin luontaisesti syntynyttä koivua. Harvennettu kesällä 2009. Ikä n. 53 v. Etelärinne, jolla etenkin alaosassa on järeämpää ja karsiutunutta koivua. Mittailin lepotilassa olevista muutaman (11 kpl) koivun läpimittaa joka oli keskimäärin 31.7 cm. Ajattelin vielä toistaa mittauksen viikon päästä ja elokuussa, jotta saan paremman käsityksen kasvusta.
Lähivuosina kai pitäisi päättää, koska kannataisi tehdä päätehakkuu.
Puustovaratietoon perustuva veromalli olisi järjetön. Puut eivät kuulu kiinteistöön. Sama jos varastorakennuksen kiinteistövero määrättäisiin varastossa olevien tavaroiden perusteella.
Puuston määrähän pitäsi joka vuosi räknätä vuoden lopussa. Mahdoton tehtävä riittävällä tarkkuudella. Mitenkä meneteltäisiin vielä pystyssä olevien, mutta myytyjen puiden suhteen? Kenen vastulla olisi niistä maksettava vero? Hoh Hoijaa.