Erittäin hölmöä on lisätä ostovoimaa velkarahalla hyvinä aikoina. Näinhän periaatteessa tehtiin 2000-luvun alkupuolella, kun ei lyhennetty velkaa, vaikka se olisi ollut mahdollista. Kansa oppi elämään leveästi ja nyt on tosi vaikeaa tottua edessä olevaan pudotukseen. Jos velkaa olisi aikoinaan lyhennetty, ei olisi totuttu nykyiseen elintasoon ja pudotuskin olisi pienempi tai ehkä jopa olematon, kun kilpailykyky ei olisi rapautunut.

Arvoisa Tamperelainen. Tartuin viestissäsi viittaukseen, että politiikka oli silloin sairasta, kun kotimaiset tahot eivät ostaneet Fortumin sähköverkkoja. Eiväthän poliitikot vastanneet ostopuolesta vaan olivat myyntipuolella mukana. Ostamattomuudesta olivat vastuussa muut tahot (yritykset, instutionaaliset rahoittajat jne.). 8 %:n tuotto ei riittänyt ostoa harkitseville tahoille eikä Fortumillekaan. Fortum havitteli suurempia tuottoja Venäjältä. Kuinkahan käy?

Siinä mielessä politiikka on sairasta, että Valtion salkusta myydään omistuksia, joiden tuotto huomattavasti ylittää Valtion lainoista maksetun koron. Tämä ennestään lisää lapsiemme maksurasituksia. Päinvastoinhan pitäisi toimia. Valtion pitäisi ostaa edullisilla lainoillaan ulkomaisten menestyvien yritysten osakkeita (esim Caruna, jos ovat myynnissä) ja näin saada tulovirtaa ulkomailta Suomeen, kun vientitulot ovat hiipuneet.

Tästä Fortumin sähköverkkokaupastahan keskusteltiin ennen kauppaa pitkään ja yritettiin saada sähköverkolle kotimainen ostaja kissojen ja koirien kanssa. Mm. eläkeyhtiöt olivat tapetilla enemmistöomistajina. Mutta ei onnistunut millään. Fortumilla oli lupa myydä, Ilmeiseti ko. lupa tuli tuolloisen Valtion omistajaohjausministerin Pekka Haavisto ohjauksessa. Eli minulla on sellainen käsitys, että Fortum sai myyntiluvan omistajaohjausministerin kautta. Fortumilla oli siis lupa myydä ja myynnistä vastaava ministeri Jan Vapaavuori laittoi toimeksi, kuten pitikin. Perusperiaatehan ministeriöiden toiminnassa on, ettei toinen ministeri torppaa toisen ministerin toimenpiteitä. Nyt hän saa haukut osakseen. Eräs lohtu tässä sopassa on, että maksajat ovat pääasiassa vihreitä arvoja kannattavien kansalaisten asuinsijoilla. Osittain taustalla varmaankin oli myös Valtion rahantarve ja muhkeat osingot. Kaikki oli ja on ilmeisesti vieläkin kaupan. Huomisesta viis veisataan.

Ehkä Valtion toimet tehdään tarkoituksella epäseviksi, jolloin niistä ei saa pirukaan selvää.

Pitäisi ehkä pohtia, miten Suomi on joutunut tähän tilanteeseen. Vuoteen 2008 asti työsopimusneuvottelut sujuivat kohtuullisen hyvin, kun oli mistä jakaa. Sekä työnantajat ja työntekijät saivat osansa kasvavasta kakusta. Vuoden 2008 jälkeen tilanne muuttui. Vienti tyrehtyi, jolloin yritysten voimavarat eivät enää riittäneet kasvattamaan kakkua siinä määrin, että sekä työnantajat ja -tekijät olisivat tyytyväisiä. Silloin systeemiin otettiin kolmas osapuoli eli Valtio, jonka piikkiin kakun vajaus sysättiin. Eli Valtio alkoi ottamaan velkaa, jotta työmarkkinaosapuolet pysyivät rauhallisina. Näin alettiin siirtää tulevien veronmaksajien voimavaroja nykypolven käyttöön työmarkkinarauhan nimissä. Velkasalkku alkaa olla tapissa, jolloin on ajauduttu tilanteeseen, jossa on valittava kumman tyytyväisyyttä pidetään tärkeämpänä työnantajien vai työntekijöiden. Työnantajat voivat liikkua markinaehtoisesti helpommin maasta toiseen kuin työntekijät muist kansalisista puhumattakaan, joten valinta kai on selvä. Ilman työnantajia ei ole töitäkään.

Osa veronmaksajista hermostui viime keväänä ja esitti äänestyspäätöksessään, että entinen meno ei enää vetele, mutta ei tajunnut, että kyyti alkaa kylmetä. Tähän kylmenevään kyytiin on hermostuttu ja kansaliset ovat lisääntyvästi alkaneet kannattamaan ajatusta, että josko vielä jatkettaisiin entiseen malliin ainakin vähän aikaa. Tämä on tietysti vielä mahdollista. Kyllä Valtio vielä saa laimaa.

Ei onnistu pakottavalla lainsäädännöllä. Metsänomistajia on monenlaisia. Ikä on toisille hidaste. Vammaisuus ja muut vajavaisuudet myös. Ikä- yms rasistiset lait kaatuvat viimeistään EU-tuomioistuimessa.

Myönteist porkkanalait ovat sen sijaan eri juttu. Esim. määräaikainen verohuojennus metsätilojen myyntivoiton verotukseen. Sukupolvenvaihdoskaupathan ova jo nyt hyvin edullisia, joten sinne ei lisäporkkanoita tarvita. Puustakin on ylitarjontaa, joten miksi tämä esitys.

Lasken tämän pakkoasian ns. ”hetuloiden heilutus-sarjaan”. Saahan sitä kaikenlaista lämpimikseen ehdotella. Tylsä esitys. Ei edes huumoria mausteena.