Käyttäjän MaalaisSeppo kirjoittamat vastaukset
-
Kovin on mustavalkoinen näkemys Ritvalla. En ainakaan yksittäisen maanviljelijän osalta puhuisi ahneudesta. Kyllä tilanne on monen kohdalla niin, että joko käytät tai laitat pillit pussiin.
Erilaisten kemikaalien, torjunta-aineiden tms. markkinoille tulo ja markkinoilla pysyminenhän edellyttää käytön riskien arviointia. Mahdoliset toimenpiteet kohdistuvat aineiden tuottajiin ja kauppaan. Loppukäyttäjien, kuten maanviljelijöiden tai metsänomistajien syyllistäminen on turhaa, eikä johda mihinkään.
Glyfosaatin osalta riskinarviointi on juuri tehty, eikä sen tuloksena mm. maanviljelykäyttöön tullut rajoituksia.
Itse aion ko. ainetta käyttää, jos on tarvetta vaikka kunka marmattaisitte. Eipä kyllä ole tarvetta tiedossa, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Kuten edellä totesin Glyfosaatti on toistaiseksi syöpävaaralliseksi epäityjen listoilla, eikä ole odotettavissa, että sen käyttöä tullaan vielä vuosikausiin estämään, jos silloinkaan. Jokainen voi tietysti tehdä oman ratkaisunsa, mutta muille ei tule rajoituksia.
Enemmän olisin huolissani syöpävaarallisiksi todettujen aineiden leviämisestä metsiin ja järviin. Esim. normibensiinissä on osajakeena bentseeni, joka on syöpävaarallinen aine. Etenkin 2-tahtivehkeistä sitä kyllä leviää maastoon, vesistöihin ja vaikka sahurin hengitysvyöhykkeelle siinä määrin, että olisin siitä enemmän huolissani kuin glyfosaatista. Itse käytänkin pienkonebensiiniä, jota saa n. hintaan 1.99 €/l.
Antonin poika puhuu asiaa. Myyräkuume on ollut pitkään alidiagnostoitu, joten myyräkuumetapauksista ei voi päätellä mitään myyrien esiintyvyydestä. Anton on tässä suhteessa harhateillä. Poika on viisaampi.
Seurasin mielenkiinnolla tätä keskustelua. Sai välillä hysteerisiä piirteitä. Huvittavinta oli käyttökieltovaatimus syöpävaarallisuusepäilyyn vedoten. Käytössähän on runsaasti epäilyn alaisia ja syöpävaarallisiksi todettuja aineita, ja vain harva on käyttökiellossa edes jossakin maassa. Epäilynalaisista ei kai mikään ole käyttökiellossa eikä kai ole mahdollistakaan tulla.
Ehkä yleisin syöpää aiheuttava aine on kiteinen hienojakoinen kvartsi, jota levitetään etenkin talvisin mm. kävelyteille. Eipä ole kritiikkiä kuulunut.
Antonin vastaus kirkastaa koko homman. Jos max koron vaikutuksia tavoittelee voi pahasti haksahtaa.
Meikäläisen tavoitteena on saada metsästään mahdollisimman paljon eurotuottoja. Ei siis %. Korko tulee eteen, kun pohtii ottaisiko lainaa pankista vai myisikö puita. Lainakorot ovat niin alhaiset, että puita on syytä myydä jo ennenkuin puuston arvokasvu verot huomioiden on lähelläkään pankkikorkoja. Näin siksi, ettei puusto ala ränsistymään.
Raha on siitä hyvä, ettei se pääse ainakaan pankkitilillä homehtumaan. No eiköhän rahalle aina käyttökohteita löydy.
Jos pyrkii korkeaan tuotto%:iin, niin varaston koko ja kierto% on syytä olla korkea. Näin metsässäkin. Puustopääoman kun pitää alhaisena, niin korkojakin tulee mukavasti. Kun puustopääoman pitää korkeana, saa enemmän euroja, mutta vähemmän korkoja.
Reima Ranta toistaa samaa jargonia kuin nimin. Pöllöä aikoinaan. Eli tavoitteena tulee olla hänen mukaansa nettotulojen nykyarvon maksimointi valitulla korkokannalla.
Jo sopivan korkokannan valinta tuottanee vaikeuksia. Jos metsärahalle on muita sijoituskohteita, niin sitten ko. sijoitusten arvioitu tuotto % lienee oikea riskit huomioiden. Ellei metsänomistaja aio sijoittaa muihin kohteisiin, niin sitten lienee pankkilainan korko + myynitivoiton veron osuus. Esim. jos pankkilainan korko on 1 %, niin metsän arvokasvun alittaessa 1.3 % viimeistään puita nurin. Tuhoriskit huomioiden, niin jo aiemmin. Pankkilainan vaihtoehtona lienee n. 2.5 % korkokanta on nyt sopiva.
Ellei metsänomistajalla ole rahantarvetta ja makuuttaa puutuloja käyttötilillä, niin lienee alhaisempikin korko on sopiva. Tuhoriski ja metsän riukuuntuminen tietysti tulee ottaa huomioon.
Verotkin muuttuvat jatkuvasti. Äkillisissä muutoksissa voi laskelmat mennä pieleen ja korkonikkarille harmaita hiuksia. Tuskin pahasti menee pieleen, jos harvennukset tekee harvennusmallien mukaan ja korkoa ihmettelee päätehakkuuvaiheessa.
Kävin juuri kysymässä lainaa pankista mökkitonttiin. Ei tarjotulla korolla kannata vielä puita myydä. Pankissa raha on halvempaa.
Jesse edellä esitti, että taimikot voisi jättää hoitamattomina jälkipolville. Tämä ajatteluhan edustaa sitä kantaa, että sellaisia hoitotoimenpiteitä ei kannata tehdä, joiden tuotoista ei itse ehdi puukauppojen kautta nauttimaan.
Olen kuitenkin saanut käsityksen että Jessekin ahkerasti puljaa haapataimikoiden/nuoren metsän kimpussa. Ehtiiköhän kaikkia itse päätehakkaamaan ja malttaako lopettaa hoitotoimenpiteet ajoissa? Epäilen.
Itse edustan sitä kantaa, että metsät kannattaa pitää kunnossa joka vaiheessa. Kun ei enää itse pysty hoitamaan, niin on sopiva vaihe myydä metsä ja nauttia loppuvuodet myyntihinnasta. Uskoakseni hoidetusta metsästä saa paremman hinnan kuin hoitamattomasta. Sukupolvenvaihdoskaupassakin kauppaa on mukavampi tehdä hoidetusta metsästä.
Metsäklusterin eräs tukijalka on hoidetut metsät. Suomen yksi tukijalka on metsäklusteri ja sitä kautta homma palautuu osaltaan yhteiskunnan kykyyn hoitaa meikäläisiä loppumetreillä.
Reima Rannalle toteaisin, että yleensä metsänomistajat tähtäävät siihen, että pääsevät tekemään päätehakkuita. Metsän uudistaminenhan on kiinteä osa päätehakkuuta. Uudistamiselta välttyy, kun ei tee päätehakkuuta. Itse kyllä pidän päätehakkuuta järkevänä.
Usaan otteeseen pulpahtaa tämä valitusvirsi, ettei metsän uudistaminen kannata. On yleisesti tiedossa, että päätehakkuu edellyttää metsän uudistamisen. Ketään uuttakaan metsänomistajaa ei tässä suhteessa harhauteta. Tämä pitää vain tiedostaa ja ottaa huomioon kannattavuuslaskelmissaan ennenkuin leikkiin ryhtyy. Turha on jälkikäteen kritisoida, ettei kannata. Ainahan voi myydä metsänsä pois.
Anneli tarkoittanee sitå, miten nykyään yleensä toimitaan. Itse halusin sanoa, että jos halutaan parempaa tarkkuutta ennenkuin puut kaadetaan, niin onhan se mahdollista. Hintaa vain tulee liikaa. Ehkä nimim. Jovainilta löytyy maksuhalukkuutta.