Käyttäjän MaalaisSeppo kirjoittamat vastaukset
-
Naapuripalsta on noiden sadan joukossa. Riskinä on, että ko. kohteessa majailevat tikat, liito-oravat ja muut eläväiset aiheuttavat harmeja meikäläiselle. Toisaalta rauhoitus vähentäisi meikäläisen palstan tuulituhoriskiä.
Harvemmin ulkoilmassa on enemmän kosteutta kuin sisäilmassa. Itse olen vanhaa koulukuntaa, jolle opetettiin, että rakennukset pidetään alipaineisina, jottei sisäilman kosteus pääse pilaamaan seinärakenteita.
Käytännössä rakennuksia ei ole mahdollisia pitää jatkuvasti yli- tai alipaineina, kun esim tuulee reppaasti. Jos yrittää, voi ulko-ovien avaus olla vaikeaa.
Pakkokonstit ovat mahdollisia vasta, kun demarit pääsevät valtaan.
Nyt mennään nykykonstein. Eli nostetaan hieman puun hintaa.
Kahden viikon toimituaika ei koske talvihakkuita.
Voihan jäsemaksun maksaa rahallakin. Korkokin on hyvä. Näin minä olen tehnyt. Myynyt puut muille ja hintaerolla maksanut jäsenyyden. Groupille olen myynyt vain pienen hankintapuuerän.
Metsiin on sitoutunut hiiltä jo kymmeniä vuosia poistumaa enemmän. Tämä voi edelleen jatkua kymmeniä vuosia, ellei pidempään, kun metsät uudistetaan nopeammin kasvavilla jalostetuilla taimilla ja pidetään muutoinkin hyvässä kasvussa. Helppoa kuin heinänteko.
Energiapuusavotoita olen harrastanut. Karsittua rankaa 70 – 150 mottia vuodessa. Paikallinen yrittäjä ajaa puut.
Eihän siitä paljoa jää viivan alle, mutta seuraavassa pystyyn myydyssä harvennuksessa saa paremman tilin. Sohvalla makoilusta tienaa vähemmän.
Eihän mitään hiilidioksidimittauksia tarvita. Metsien puuston määrä mitataan säännöllisesti. Siitähän jo selviää mitä metsiin on hiiltä sitoutunut.
Metsien hiilitaseen määrittämiseen ei tarvita edes tietoa poistuneesta puumäärästä. Miksiköhän tämä on tehty näin vaikeaksi?
Suot ovat eri juttu. Olettaisin, että soihin sitoutuu hiiltä enemmän, kuin niistä turpeen mukana kulkeutuu pois. Toisaalta soista vapautuu muita kasvihuonekaasuja, joiden määrää tutkitaan. Ehkä lopputulemana voi olla, että turpeen nosto onkin hyvä juttu, jos suo turpeen noston jälkeen metsitetään esim hieskoivulla. Tämä tietoa eivät ympäristöjärjestöt (ja poliitikot) ottaisi luonnollisestikaan kuuleviin korviinsa.
Suomen metsien kasvu oli vuonna 2000 72.5 miljm3 ja on nyt n. 105. Suomen metsien puun käyttö on myös hieman noussut, ja ottaen huomioon myös luonnollinen poistuma, kasvaa metsiemme puuvaranto joka vuosi n. 20miljm3. Eli metsämme ei voi millään olla hiilidioksidin päästölähde käytettiin hakatut puut miten tahansa.
Metsiemme puuston kasvu lisääntyy edelleen automaattisesti, kun vanhoja metsiä uudistetaan jalostetuilla taimilla sekä hoidetaan taimikot sekä nuoret metsät ajoissa. Mitään ihmetemppuja ei tarvita, jotta vuonna 2050 metsiemme kasvu on vähintään 150 miljm3/a.
Ainoa konsti usean muunkin maan kohdalla lisätä metsien hiilinieluja on lisätä metsien kasvua. Pinta-alan kasvattaminen tulee kysymykseen maissa, jossa metsät ovat aavikoituneet.
Hiilinielujen ohella metsien puun käytön kautta voidaan korvata fossiilisia raaka-aineita. Greanpeacen Sini Harkkikin oli sitä mieltä, että sellu on huono tapa käyttää puuta, kun sellun hiili vapautuu nopeasti ilmakehään. Ei tunnu tietävän esim. että liukosellun avulla voidaan korvata puuvillaa, joka nyt ainakin on selluun verrattuna huomattavasti ympäristön kannalta haitallisempi. Kemijärvellehän suunnitellaan mm. liukosellun tuotantoa.
Kun saisi nämä kaavoihinsa kangistuneet poliitikot ja ympäristöaktivistit ajattelemaan asioita hieman laajemmista näkökulmista.
Durban sopimuksen lähtökohtahan oli määrittää metsien hiilen sidonta pinta-alaan eikä puuston määrän mukaan. Suomen metsien puuston määrä kasvaa koko ajan, mutta pinta-ala supistuu.
Tämän luonnonvastaisen laskutavan VN hyväksyi, kun muutoin muka sopimusta ei olisi syntynyt. EU lupasi kompensaatiokorvauksia, mutta eipä ole kuulunut.
Suomi on siis sitonut kätensä poliittisin perustein luonnonvastaiseen sopimukseen. Valtaapitävien on vaikea muuttaa katsantokantojaan vaikka ne olisivatkin luonnon- ja järjenvastaisia. Elämme Kopernikuksen aikaa.