Käyttäjän MaalaisSeppo kirjoittamat vastaukset
-
Ilmalämpöpumpun testituloksia löytyy netistä. Ilmlämpöpumppujen lämpöteho on suurimmillaan ulkolämpötilan ollessa – 5.. -10 C. Lämpötilan laskiessa lämpöteho lähestyy pumpun sähkötehoa. Käytännössä -30 C ulkolämpötilassa pumpun lämpöteho on sama kuin sähköteho. Eli vastaa suoraa sähkölämmitystä.
Ilmalämpöpumpun ottoteho alenee ulkolämpötilan laskiessa. Mutta vielä voimakkaammin alenee sen antama lämpöteho. Jos mitataan vain ottotehoa, voi syntyä jätkän esittämä käsitys pumpun käyttöominaisuuksien paranemisesta ulkolämpötilan laskiessa.
Kustannussyistä ilmalämpöpumppua ei kannata mitoittaa niin, että sen teho riittäisi kovillakin pakkasilla, jolloin se toimii kuten suora sähkölämmitys. Sähköpatterit tulevat halvemmiksi ja ovat kestävämpiä.
Minä olen tähän asti uskonut termodynamiikan kursseista saamaani opetukseen kylmäkoneista, eli mitä suuremmalla lämpötilaerolla toimitaan, niin sitä enemmän tehoa tarvitaan yhden energiayksikön siirtoon. Jätkä oli todistamassa päinvastaista ilmiötä. Tämä on todella mullistavaa. Jos ilmiö on tosi, se antaa mahdollisuuden kehittää ikiliikkuja. Vilpittömät onnittelut mullistavasta havainnosta.
Oikeudenmukaista olisi, jos sähkön siirtohinta perustuisi tilaustehoon (pääsulake) ja tilaustehon mukaiseen huipun käyttöaikaan. Nykyisillä sähkön mittaustavoilla olisi kai helppo toteuttaa.
Ilmalämpöpumpu ja maalämpöpumput kuormittavat sähköverkkoa eri tavalla. Maalämpöpumppujen, kuten myös suoran sähkölämmityksen ottama teho kasvaa lineaarisesti ulkolämpötilan laskiessa. Ilmalämpöpumpun lämpökerroin sen sijaan pienenee ulkolämpötilan laskiessa. Tällöin pumpun tehontarve nousee lämpötilan laskiessa jyrkemmin kuin muilla lämmitystavoilla.
Lämmitystapojen aiheuttamaa sähköverkon kustannuksia voidaan arvioida eri lämmitytapojen huipun käyttöajoilla. Jos esim suoran sähkölämmityksen huipun käyttöaika on 2500 h/a, tarkoittaa se, että se täydellä teholla kuluttaisi vuotuisen energiansa ko aikana.
Ilmalämpöpumpulla huipun käyttöaika on lyhempi. Esim 2300 h/a. Oikeudenmukaista olisi, jos ilmalämpöpumpun sähkön siirtohinta olisi 2500/2300 kertaa kallimpaa kuin muiden sähkölämmitysmuotojen.
Porakaivotyyppisten lämpöpumppujärjestelmien suhteen kannattaa olla varovainen. Niiden teho voi hiipua vuosien saatossa.
Jovain ei ilmeisesti ole perehtynyt metsänomistajien verotukseen.
Jos puun korjuun ja kuljetuksen tehtaalle on x €/m3 ja puun pystyhinta y €/m3, saisi puun myyjä jovainin mallissa x+y € tililleen. Tästä puun myyjä maksaisi korjuusta ja kuljetuksesta x€/m3, jonka hän saisi vähentää verotuksessaan. Loppupelissä hän maksaisi veron summasta y, joka on sama kuin tyypillisessä pystykaupassa.
Puun hankintakulujen vaikutuksesta puun hintaan jovainilla on pureksittavaa. Puun ostaja katsoo ensisijaisesti tehdashintaa. Tehdashinnasta vähennetään puun korjuun ja kuljetuksen kulut ja loppu maksetaan puun myyjälle, jos kauppa syntyy. Tällä menettelyllä eri puukaupat saadaa keskenää tasapuoliseen asemaan. Hyvän palstan myyjälle tarjotaan korkampaa hintaa kuin huonon palstan myyjälle.
Toinen kysymys on, millaisella katteella puun korjuun ja kuljetuksen kulut otetaan huomioon. Jos yritys ostaa tuotteen hinnalla z, ei se suinkaan myy sitä eteenpäin samalla hinnalla, vaan lisää siihen oman katteensa. Voi tietysti olla, että näin syntynyt hinta on liikaa seuraavalle asiakkaalle ja hän tekee kaupat jonkun muun kanssa. Tätä kutsutaan kilpailuksi.
Kun tuotteen ostaja tekee ostopäätöksen, häntä ei pätkääkään kiinnosta, mistä osatekijöistä hinta on muodostunut. Minua taas ei puun myyjänä kiinnosta yhtään puun ostajan kulurakenne.
En tyrmäisi Pohjolan ajatuksia suoralta kädeltä. Ilmakehään vapautuvan lisähiilidioksidin rajoittamiseksi on tehtävää vielä paljon jäljellä. Näitä toimenpiteitä tulee suunnata kunkin maan mahdollisuudet huomioiden. Ylikansoitetuissa maissa päästöjen vähentäminen on oleellisinta.
Suomessa oleellisinta on käyttää mahdollisimman paljon biomassaa korvaamaan fossiilista energiaa. Lisäksi tulisi sitoa hiiltä johonkin. Biomassan tehotuotanto voi Suomessa perustua vain puuhun. Tällöin puuston vuotuinen kasvu pitää maksimoida. Koska vanhan metsän kasvu on vähäistä, vanhaa metsää ei pidä ihannoida. Metsien voimakas kasvu edellyttää, että puuston määrä/ha on suuri. Eli hyvin kasvavissa metsissä on puustoon todennäköisesti sitoutunut enemmän hiiltä kuin huonosti kasvaviin vanhoihin metsiin.
Maaperään sitoutuvan hiilen määrää tulisi pyrkiä lisäämään. Keinot taitavat olla vähissä. Eräs keino olisi esim pajun lyhytkiertoviljely. Nykytilanteessa siinä ei kuitnkaan ole järkeä. Edellytyksenä olisi, että pajulle olisi markkinoilla kysyntää. Pelkkien juurien kasvattaminen ei ketään elätä.
Mitähän sääntelyä jovain tarkoittaa? Metsänkasvatuksen, hakkuun, puun kuljetuksen vai kaikkien mainittujen? Olisi hyvä tietää tarkemmin.
Nykyisen kemeran suurin typeryys on aloitusimoituksen käsittelytapa. Hommaa ei saa aloittaa ilman lupaa ja lupaa ei saa, ellei budjetissa ole rahat siihen varattuna.
Yksinkertaisinta olisi aloitusluvan myötäminen kaikille, jotka täyttävät ehdot. Edellytyksenä olisi, että tuki maksetaan, jos kemerarahaa on jäljellä. Ellei rahaa ole, niin maksetaan seuraavana vuonna, jos tulee uutta rahaa. Näinhän ennen tehtiin ja työt sujuivat.
Edellisen kemeran aikaan tein useampia kemera hankkeita. Nyt tukiehdot ovat muuttuneet niin, että empä enää taida tarvita kemeraa.
Jos esitetty korruptio on tosiaan laajaa ja metsänomistajat menettävät merkittäviä summia rahaa ja myös uskovat siihen, niin eikös olisi järkevää, että metsänomistajat itse ryhtyvät perustamaan ”korruptiovapaita” puunjalostusyrityksiä.
Nyt olisi nykymeininkiin pettyneillä metsänomistajilla tuhannen taalan paikka ryhtyä osakkaiksi vireillä oleviin biojalostamohankkeisiin. Osakasmetsänomistajat hoitaisivat tehtaiden puuhuollon kannolta tehtaalle suurimmaksi osin omilla traktoreillaan. Korruption saama siivu jäisi olemattomaksi. Ehkä metsänomistajankin siivu penenisi, mutta pääasiahan olisi saada korruptio kitkettyä juurineen.
Reiman kysymystä ei ilmeisesti ymmärretty. Pointti on siinä, että alkuvuoden hakemuksia hyväksytään ja otetaan käsittelyyn. Loppuvuodesta ei edes oteta hakemuksia vastaan.
Jos nykyinen linja jatkuu tasapuolista olisi, jos hakemuksen hyväksyminen tehtäisiin arpomalla. Joka kuukausi voisi ilmoittautua ko arpajaisiin. Jos saa voiton saa jättää työsuunnitelman ja aloittaa työn.
Jos joltakin jää homma tekemättä, näin säästyneet varojen avulla lisättäisiin seuraavan kuukauden voittoarpojen määrää.