Käyttäjän MaalaisSeppo kirjoittamat vastaukset
-
Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta on kuusien istutus kuiville maille marginaalista. Oleellisinta on hyödyntää rehevien maiden kasvupotentiaali täysimääräisesti.
Lehtipuusekoituksen merkityksen arviointi perustuu vanhoihin tutkimuksiin. En ole niihin paremmin perehtynyt, mutta ilmeisesti kysymyksessä ovat olleet enemmän tai vähemmän luontaisesti syntyneet metsät. Istutuskuusikoissa lehtipuustosta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kuusikon kasvattaminen useiden puusukupolvien ajan samalla paikalla voi tietysti johtaa kasvun taantumiseen (huom maannousema), jolloin eräänlainen vuoroviljely voi olla paikallaan. Tällä vuosisadalla ei tällä ehdi olemaan juurikaan vaikutusta. Kuusia vaan kaikkiin hyväkasvuisiin paikkoihin kasvamaan. Näin minä olen menetellyt jo pitkään.
Kuusien oksistoon pidättyy tosiaan osa sateesta, joka haihtuu sateen jälkeen suoraan ilmaan. Mutta kun sadanta lisääntyy, lisääntyy myös maahan tulevan veden määrä.
A.Jalkanen aloituksessaan totesi mm sadannan ja tuulituhojen kasvavan ilmastonmuutoksen seurauksena. Suositteli mm. sekametsien kasvatusta.
Itse olen eri mieltä. Sekametsät kasvavat parhaiten rehevillä mailla, eli siellä missä kuusi. Kuusen kasvua rajoittaa mm veden saatavuus. Kasvatuskokeissa on todettu kastelun lisäävän kuusien kasvua voimakkaasti. Siispä kuusien kasvattaminen olisi ehkä tehokkain tapa hyödyntää lisääntyvää sadantaa. Lisäksi on huomattava, että kuusen kyky sitoa (varastoida) hiiltä/ha on selvästi korkeampi kuin lehtipuilla. Varttuneessa kuusikossa on huomattavasti enemmän puuta kuin sekametsässä ja lisäksi maahankin sitoutuu kuusikossa enemmän hiiltä kuin sekametsässä, koska kuusen neulaset lahoavat hitaasti.
Mitä tulee tähän Vihreidenkin kritisoimaan metsien hakkuiden lisäämiseen, niin ovat pahasti metsässä. On otettava huomioon, että metsien kasvun ja hakkuiden lisäysten on kuljettava käsi kädessä. Hakkuita voidaan tietysti lisätä, jos myös metsien kasvu lisääntyy. Metsien kasvuhan on jo lisääntynyt, mutta hakkuut vain vähän verrattuna kasvuun. Eli nykyinen kasvu antaa jo mahdollisuuden lisätä hakkuita puhumattakaan siitä, mille tasolle kasvu voidaan nostaa, jos lisääntyvästä kasvusta merkittävä osa voidaan myös käyttää. Ellei lisääntyvää kasvua voida käyttää, niin miksipä metsänomistajat sitten sitä lisäisivät? Vihreiltä voisi tiedustella, millä porkkanalla tai kepillä he aikovat painostaa metsänomistajia parantamaan metsien kasvua (hiilivarantoa).
Saapasvalintaan vaikuttanee myös jalkahien määrä. Mekäläisellä jalat eivät juurikaan hikoile, joten moottorisahahommissa toimivat hyvin normaalit metsurin turvasaappaat.
Raivauksilla käytän kevyempiä kärkisuojattuja neopreenisaappaita, joka ovat kylläkin kuluneina liian liukkaat. Kärkisuoja on tarpeen, kun raivauspuu putoaa alas korkeammalta kannolta varpaiden lähelle.
Minä vahingossa jätin muutama vuosi sitten alv-ilmoituksen omaan mappiini. Tilitin kyllä alvit oikein. Verottaja kyseli kuukauden päästä imoitustani. Arkistoni kätköistähän se ilmoitus löytyi. Toimitin selvityksen (mm kopion tiliotteestani ja alv-ilmoituksen), että maksu on hoidettu, mutta ilmoitus oli epähuomiossa (tai alkava dementia) jäänyt lähettämättä. Selvitykseni riitti eikä seuraamuksia tullut.
Pitkin hampain vakiostaja osti juuri hintaan 27 €/m3 tien varteen ajettuna.
Entisetkin vielä ovat kyllä kasalla, mutta onneksi peitettynä. Kunnon pakkastalvi olisi ollut poikaa. Onneksi energiapuut on nyt metsästäni lähes loppu.
Ilmastointilaite kannattaa huoltaa jo ennenkuin teho hiipuu. Kylmäainekierto huolehtii kompressorin voitelusta. Huoltoväliin vaikuttaa myös ilmastoinnin käyttöaika. Suomessa lyhyempi kuin etelässä.
Huolto maksaa n. 60 – 70. Kompressorin vaihto kylmäaineineen n. 500. Kokemusta on molemmista.
Meikäläisen hankintapuut ajaa tienvarteen metsänomistaja-urakoitsija, jonka ajokone on välillä motovarustuksella kaatourakoinnissa. Uskoisin, että hakkaa myös oman metsänsä puut ko. koneella. Eli normaalikäytäntöä, eikä kukaan ole kieltänyt kuten Jovain väittää.
Siis puuhuollon sääntelyyn on keinonsa. Ilmeisesti ko. keinot ovat salaisia, kun Jovankaan ei pysty esittämään mitään konkreettista nykyisen mallin tilalle. Hokee samaa mantraa, että homma on pielessä. Tällainen hokeminen ei johda mihinkään.
Reiman ajatuksena on ilmeisesti se, ettei sillä ole oikeastaan mitään merkitystä, miten metsänsä on hankkinut, kun tarkastellaan metsänomistuksen kannattavuutta.
Näinhän se on, kun tarkastelun aika lähtee juoksemaan tästä hetkestä ja otetaan metsään sitoutuneeksi pääomaksi nykyinen markkina-arvo. Jos oletetaan, ettei metsän markkina-arvo enää nouse reaalisesti, niin voi olla tiukassa päästä puun myynnillä yli 3% tuottoon. Joka arvostaa rahaa ja osaa hankkia muualta parempaa tuottoa, niin kannattanee myydä metsänsä.