Käyttäjän MaalaisSeppo kirjoittamat vastaukset
-
Aika hyvin diesel on pitänyt pintansa viimeisimmässä rekisteröintitilastossa.
Kyllä hyvilläkin maapohjilla voi esim. uudistusinvestointi mennä pieleen, jos jälkihoidosta ei huolehdita. Tyypillisesti metsän kasvatuksen kannattavuuslaskelmissa oletetaan kaiken menevän putkeen.
Omakohtaisia kokemuksia näistä kannattavuuslaskelmista on teollisuuden energian talteenottopuolelta. Analysoimme jo tehtyjen systeemien kannattavuutta mm sisäinen korko). Puolet oli kannattamattomia. Osa epäkunnossa heti alkuunsa ja osaa ei pidetty kunnossa vaikka olisi kannattanut.
Metsäpuolella voisi myös tehdä jälkianalyysiä eri toimenpiteiden kannattavuudesta. Tässä ketjussa suometsän osalta. Kuinka on onnistuttu tai epäonnistuttu.
Uskon kyllä näihin maapohjan ja nykyarvon laskentatapoihin. Niistä on eniten hyötyä huonon kasvun alueilla, mutta ei juurikaan hyväkasvuisilla paikoilla, ellei ole myymässä tai ostamassa metsämaata.
Puun reaalihintahan koko ajan hiipuu, mutta hoitokulut kasvaa. Näin myös sellaisten metsien osuus, joissa ko. laskentaa tarvitaan kasvaa koko ajan. Suometsän tapauksessa etenkin tarpeen.
Kyllä minäkin taloudelliset seikat otan huomioon. Uudistaminen heti aukkohakkuun jälkeen ja hoitotoimenpiteet ajallaan. Päätehakkuu, kun arvokasvu alenee haarukkaan 3 – 4 %. Riippuu rahantarpeesta ja lainankoroista. Nyt raha on pankissa halvempaa kuin metsästä otettuna. Tilan myynti n. 10 vuoden kuluttua hyvällä voitolla.
Mielestäni maapohjan arvon pähkäilyä kannattaa harrastaa vain, jos harkitsee maan ostoa tai myyntiä.
Nykyarvolaskelmaa myös ko. tilanteissa sekä, kun miettii heikompien maapohjien uudistamis- yms toimenpiteitä.
Meikäläisen metsän hoitoon tai omistukseen maan arvon tai nykyarvolaskelmapähkäilyt eivät vaikuta mitään.
Suometsän tapaus on hankalampi, kun puustoa tarvitaan pitämään vesitilanne kunnossa. Siinä joutuu miettimään, kannattaako hakata koko suo sileäksi ja sijoittaa rahat tuottavammin muualle sekä jättää suo silleen tai ojituksen kautta uudistaa. Ehkä jatkuva kasvatus tai kaistalehakkuu olisi hyvä (menojen minimointi).
Tulkitsenko oikein, että kivennäismaalla (jaksollinen vs. jatkuva keskustelu) maapohjan arvo pitää ottaa huomioon, mutta turvemaalla ei.
Mihinkä unohtui maapohjan arvo?
Metsämmattilaisille lienee opetettu jaksollisen kasvatuksen kannattavuuslaskelmia. Jatkuvan kasvatuksen osalta jokut peräänkuuluttavat mm. Mhy:n osalta parempaa ammattitaitoa. Ko kasvatusmenetelmän kannattavuuden tietoa mhy:llä ei voi olla, kun sitä ei ole edes niillä, jotka metsäasiantuntijoita kouluttavat. Vielä ei ole ko. aiheen tutkimustietoa riittävästi olemassa. On pitkän sitkeää ja vaatii paljon tutkimusrahaa. Nykyään tutkimusrahojen jaossa otetaan huomioon tutkimusaiheen taloudelliset tulosnäkymät. Helppo on löytää aiheita, joissa tuotos/panos on selvemmin nähtävissä lähitulevaisuudessa. Eli jatkuva kasvatus jäänee juupas-eipäs keskustelujen loputtomaksi aiheeksi ja hyvä niin.