Käyttäjän LMP kirjoittamat vastaukset
-
Puhelimellani ei ole älyä. Riittää, että käyttäjällä on.
Hatelon systeemiin ei riitä rutiini.
Mittasaksien kanssa mittailuun ei riitä aika eikä viitseliäisyys.Jos lähden varta vasten koealoja mittailemaan, mukana on 4-metrinen onkivapa, jonka varteen kiinnitin relaskooppihahlon. Jos olen hakkuulla, taskussa tai repussa on ketjumalli.
Takuuajan päättyminen ei päätä myyjän virhevastuuta.
Voihan se olla, että japine tosiaan on vaivaiskoivuja poltellut, mutta kun se harvoin on juurikaan yli sentin paksuinen niin en oikein pysty kuvittelemaankaan tulentekoa vaivaiskoivuista. Yhtä lailla voi sitten käyttää kanervaa, suopursua tms.
Lahot ja/tai jäiset tunturikoivukalikatkin aiheuttavat omat ongelmansa, mutta niistä sentään yleensä lopulta saa jonkinmoisen nuotion aikaan.
Outoa Leeviltä vedota toisaalta siihen, että ”Sini on kova jätkä” ja toisaalta siihen, että suomalainen mies ei saisi toivoa suomalaiselle NAISELLE tuomiota lainvastaisesta toiminnasta.
Mulle on kyllä ihan yks hailee kuuluuko rikollinen Greenpeaceen, Natural Born Killersiin vai Humppasen sukuseuraan. Ja onko kyseessä mies, nainen vai androgyyni. Ja onko teko jollain kummallisella (rikollisella) tavalla miehekäs ja kova vai ei.
Rikos on rikos ja lain pitää olla kaikille sama.
Noh, meillä ovat metsät ja kaupat niin pieniä, että 600 m tietä pitäisi miltei tehdä lenkiksi. Eikä tarjousten hintaeroilla lennetä etelään. Mutta mhy:n ammoin junailemista puukaupoista mieleeni jäi lähinnä se, että keltanokalle väitettiin kahden eri yhdistyksen alueella että pitää tehdä mahdollisimman isot kaupat ja sopia siksi myynnistä samaan aikaan naapurien kanssa. Ja isoin myyjä sitten käytännössä tietysti päätti kenelle myydään. Jälkiviisaana tiedän että vikaan meni.
Uudistamistyössä taas oli selkeästi käytetty paikalle sopimattomia menetelmiä eikä minkäänlaista neuvontaa koskaan perään tarjottu. Pahin moka oli kunnostusojituksen tarpeen ”unohtaminen”. Kosteikkoon jopa upotettiin kuusentaimia. Tapaukset ovat tietysti vanhoja ja yksittäisiä ja johtunevat suuresti henkilöistä. Mutta minusta silloinen touhu teki metsänhoitoyhdistysten vastustajan eikä päätäni enää kukaan käännä.
Hyvää koko touhussa oli vain se, että kun vuosien mittaan huomasin miten väärin kaikki meni, innostuin itse hoitamaan metsiä ja puukauppoja. Ja aikani alaa monin tavoin opiskeltuani olen päätynyt hoitamaan muidenkin metsiä.
Aika pessimistisiä kommentteja muutamilta.
Kunnilla ja kaupungeilla varsinkin on riesanaan taajamien laidoilla ryteikköjä, joita näyttävät mielellään antavan raivattavaksi. Tosin ne ovat monesti sellaista käsivarren vahvuista haapa- ja leppävaltaista tiheikköä. Mutta jos sellainen kelpaa, niin pääsee sikäli helposti sopimukseen, että niiden kohdalla ei tarvitse liikuttaa rahaa mihinkään suuntaan. Sama pätee yksityisten tonttimaihin.
Ymmärrettävästi hieman hankalammaksi menee, jos haluaa kunnon kuitupuukoivikkoa hakata. Silloin vaaditaan enemmän byrokratiaa ja myyjältä enemmän uskoa hakkaajaehdokkaan tietoihin ja taitoihin.
Loistokelit hankintahakkuille ainakin täällä lounaisessa osassa maata. Aloittelin tänään pientä uudistushakkuuta moottorisahatyönä. Jonkun mielestä ehkä hullun hommaa, mutta ei minusta paljon nautinnollisempaa voi enää työ olla. Mottia kertyy ja tilaa riittää. Itse asiassa työ on myös huomattavasti kevyempää kuin se iänikuinen ensiharvennuskuusen karsiminen.
Olen käyttänyt 353:ssa 2,5-prosenttista, vaikka 2% varmaan riittäisikin. Joskus muinoin (80-luvulla) kaikille 2-tahtikoneille sekoitettiin 4-prosenttista. En ole osannut tulla alas samaa tahtia suositusten kanssa.
Kierrosten täysimääräinen käyttö ei saa moottorisahaa rikkoa. Kuusen karsinnasta ei ainakaan tule yhtään mitään, jos ei ajele urut auki. Ja samasta ikäluokasta 346 antaa vielä kovemmat kierrokset ja samaa polttoainesekoitusta siinäkin poltellaan.
