Kuitupuukoivuja olen sahaillut ajourien ulkopuolella usein kahden metrin kantoon.Näyttäähän se rivolta, jos ei tiedä mistä on kysymys. Näistä tulee kuitenkin hömö-ja töyhtötiaisille aikanaan pökkelöitä. Kokemukseni perusteella lehtipuukannon lahoaminen kestää noin kymmenen vuotta ennen kuin tiainen pystyy kolon kaivamaan.
Raivaustyömailla teen aina yksittäisistä kuitupuukokoisista koivuista, lepistä ym. yli metrin kantoja. Syy sama kuin edellä. Pitkän kannon tekeminen onnistuu taiteillen raivaussahalla.
Olen toisinaan aloittanut hankintahakkuuni (ensiharvennusmännikköjä) jo lokakuussa parempien kelien vuoksi. Tavallisesti olen avannut silloin ajouria. Tällöin olen menetellyt seuraavasti: olen kaatanut kuitupuita metristä poikki, valmistellut kaadetun rungon, kasaillut jne. Metrisen kannon olen lyhentänyt sitten vasta ennen puunajoa talvella. Olen tehnyt näistä metrisistä osista mäntyhalkoa.
Ajatus tässä on minulla se, että kantoon iskeytyvä juurikääpä ei ehdi leviämään pitkässä kannossa juurenniskan tasalle sen kuukauden, parin aikana ennen pakkasia. Kirjallisuuden mukaan leviämisnopeus alaspäin on ehkä noin millin luokkaa päivässä. Talvella lyhennetty kanto on siten edelleen tervettä puuta siinä lähellä maan tasoa. Sivulta käsin juurikääpä tuskin leviää kuoren läpi siihen metriseen kantoon.