Käyttäjän lintumies kirjoittamat vastaukset
-
Nokalle jotain lisäpainoa ja perään juontokoura. Tuhansia kiintoja olen tuonut tienvarteen pelkästään sillä vuosikymmenien aikana. Jos kuljetusmatka on pitkä, kuten nyt minulla, perään järeä, pitkäaisainen metsäreki, kuormaus ja purku juontokouralla siitä edestä. Näitä tosijäreitä metsärekiä on siellä täällä maatilojen pihoilla hylättyinä. Erinomaisia vehkeitä maastossa. Niissä ei ole juuri mitään, mikä voi mennä koskaan rikki.
Pirkanmaan pöpeliköissä on mentävä juuri kuten videolla. Ei täällä mikään puu mihinkään kaadu. Toista on siellä Oulun läänissä. On tullut niitäkin kairoja katseltua.
Tavarat kun jättää yöksi metsään, löytää aamulla niistä metsäetanoita. Niiden voimalla jaksaa sitten painaa vähän pitempään.
Minulla on tyylinä sahata näin kesällä yksi tankki ja lähteä sitten pois. Sadepäivinä en mene metsään ollenkaan. Kun ilmankosteus on näin korkealla, hiki ei kuivu paidasta eikä iholta. Aina on tullut valmista tälläkin tahdilla. Työnjälki on ollut erinomaista. Sitä jälkimaailma katselee eikä mieti mitään muuta. Polttopuuta pitää nykyisin kuivata kaksi kesää. Ei ennen tällaista.
Hyytiälässä vasta opin ryyppäämisen alkeet. Sitä ennen olin raivoraitis.
Kuten sanottu, siellä on yllättävän paljon juurivaurioita ja juurenniskanirhaumia tossu-urilla, kun läheltä katsoo. Olen katsellut kahden Jukolan jälkiä metsissä. Ei minun silmääni kauheasti miellytä. Kyllä niistä kuorivaurioista kuusikoissa ja koivikoissa yleensä laho lähtee.
Siellä on sitten myös monena seuraavana vuotena erilaisia pienempiä suunnistustapahtumia, kun alue on kerran yhtä Jukolaa varten kartoitettu. Rasite on todellisuudessa monivuotinen.
Yhden koppelon pesän löysin sattumalta pari viikkoa ennen Jukolan viestiä. Pesä tietenkin ilmoitettiin ja nauhoitettiin. Poikaset kuoriutuivat muutama päivä ennen kilpailua. Kävin paikalla kilpailun jälkeen. Juuri siltä kohtaa rinnettä oli vyörynyt satoja kilpailijoita yön aikana. Pesintä olisi tuhoutunut ilman muuta kilpailun aikana. Todennäköisesti kaikki poikaset kuolivat Jukola -yönä, sillä oli hirveän kylmä ja sateinen yö.
Omissa nurkissa, mutta ei ihan omilla mailla onneksi sentään, on ollut pari kertaa Jukolan viesti. Viimeksi aloin seurata kilpailun jälkeen erästä tossu-uraa kuusi-, sekametsässä. Kyllä siellä juurivaurioita ja juurenniskanirhaumia löytyy yllättävän paljon piikkareiden jäljiltä, kun todella katsoo läheltä. En kyllä omaan metsään päästä. Männiköissä puolukkakankailla tossu-urat näkyvät vuosikymmeniä. En ole kauhean innostunut tästä lajista. Jukola on ympäristön kannalta aivan liian iso massatapahtuma. Lisäksi se pidetään vuosittain pahimpaan mahdolliseen lintujen pesintäaikaan.
Hankintana on tehtävä, jos jäävän puuston hyvää laatua todella tavoittelee ja laatuharvennusperiaatteella männikköä ensiharventaa. Ei siihen urakkametsuria voi päästää eikä motoakaan.
Ryhdyn tässä lähipäivinä avaamaan pääuraa erääseen ensiharvennusmännikköön. Teen ihan tarkoituksella näin aluksi vähän pitempää kantoa siinä ajouralla. Lyhentelen sitten kantoja pakkasten tultua ennen ajoa 10-15 cm. Tähän aikaan vuodesta sienirihmasto ei kannossa etene montaa senttiä pitemmälle, jos yleensä ollenkaan. Pätkittyyn osaan jää mahdollinen saastunta, ja se leikkokohta on täysin tervettä puuta.
Ei tässä kantojen lyhentämisessä käytännössä juuri ylimääräistä työtäkään ole. Kun maataloustraktorilla yrittää puuta ajaa, kantoja on siistittävä ja lyhennettävä pääurilta yleensä muutenkin. Jokainen sen tietää, että kummasti ne kannot tahtovat vain pidentyä, mitä useammin päältä kulkee.Minulla on ollut tyylinä ja tavaramerkkinä kaulata moottorisahalla koivuja pystyyn, jos alla on esim. kuusitaimikkoa . Melkein samalla vaivalla puun kaulaa kuin suuntakaataa. Tänä vuonna olen kaulannut koivukuitukokoisia koivuja ainakin 10 kuution edestä pystyyn, ehkä noin 100 kpl yhteensä. Ei kuitupuita kannata vaikeista paikoista myyntipuiksi tehdä. Jokaisen metsässä on tällaisia paikkoja, jossa metsänhoitoa pitäisi välttämättä tehdä mutta jonne on liian vaikea koneella pienen puuerän takia mennä.