Käyttäjän lintumies kirjoittamat vastaukset
-
Itselläni on nyt ainakin kuusi kappaletta tänä keväänä aloitettua töyhtötiaisen pesintää ( haudonta alkanut tai ainakin kolo täysin valmis ) ja kolme alkavaa hömötiaisen pesintää (kolon teko vielä kesken). Läheskään kaikkia pökkelöitäni en ole vielä edes käynyt katsomassa. Lähin hömötiaisen pesintäaloitus on kivenheiton päässä asuintalostani, entisen navetan nurkalla. Melkein kaikki nämä pesinnät ovat pökkelöpöntöissäni, joita olen tehnyt ja nostellut runkoihin aiemmin. Olen pöntöttänyt jokseenkin tavallisia talousmetsiä.
Kolotiaiset ovat yhä varsin yleisiä. Ne luokitellaan uhanalaisiksi käsittääkseni vain siksi, että kannat ovat vähentyneet menneistä vuosista niin paljon. En oikein usko, että kolotiaiset tästä juuri enää harvinaistuvat, sillä lahopuuta on alkanut jäädä metsiin. Tekopökkelöitä näkee vähän joka puolella. Kolotiaiset pärjäävät niiden johdosta talousmetsissä tulevaisuudessakin ainakin kohtalaisen hyvin.
Puukiipijän pesäpaikan tekoon luonnossa tarvitaan pieni vasara ja pieniä viisisenttisiä nauloja, millin paksuisia. Haetaan kuollut maa-tai pystypuu, paksukaarnainen mänty. Sen tyvikaarnanpaloista väsätään naulaamalla puukiipijän luontaista pesäpaikkaa jäljittelevä kaarnanrakopesä. Ensimmäiseksi naulataan poikittainen jokin puunpala runkoon, ja sen päälle sitten näitä kaarnanpaloja vesikatoksi ja seinäksi sommitellaan. Käynti pesäpaikkaan tapahtuu jätetystä sivuraosta tai kokonaan alhaalta käsin. Nämä kestävät ainakin muutaman vuoden, luontaiset pesäpaikat tuhoutuvat parissa vuodessa, kun sateen liottama kaarna irtoaa. Käpytikka ei älyä tuhota tällaista pesää. Puukiipijän lautapönttö, jossa on näkyvä sivureikä, tuhoutuu lähes varmasti. Tähän aikaan vuodesta puukiipijä jo alkaa tehdä pesää. Se on aikainen pesijä.
Nimimerkki ”Ollikolli ” on tässä ajantasalla. Ihan täydellinen helvetti on meillä edessä. Tauti talttuu ehkä puolessa vuodessa, mutta velkainen maailmantalous ei nouse ennalleen enää koskaan. Pysyvä elintason lasku on todellisuutta vuoden päästä.
Kaverit harrastivat opiskeluaikaan bodausta, söivät kaikenlaisia mömmöjä ja kananmunia, mutta voitin heidät mennen tullen leuanvedossa, vaikka en käynyt koskaan nostelemassa puntteja. Voitin heidät siksi, että he painoivat 20 kiloa enemmän kuin minä. Minkäänlaisella treenillä eivät olisi voineet saavuttaa silloista tasoani. Pari viikkoa sitten kokeilin, mitä menee leukoja kylmiltään ja kuluneiden vuosikymmenien jälkeen . Neljä pystyn vetämään. Kipeytyi paikat pirusti. Tavoitteenani on nyt pysyvä 6:n taso (se on esim. pelastusopiston minimitaso hyväksytylle suoritukselle). Sitä enempää ei tarvitse kenenkään vetää.
Paljonko vedätte tai veditte aikanaan sitä leukaa ?
Niin paljon on hirvikärpäsiä omissa metsissä, että siellä ei pysty tekemään mitään ilman itikkahattua. Kymmeniä puremia olen niskaan saanut parin viikon aikana, vaikka miten yrittäisi suojautua. Paita heti tulikuumaan veteen metsässä käynnin jälkeen. Ainoa keino saada ne hengiltä. Tuntuu, että se perkele aiheuttaa jopa kuumetta ja allergisia oireita.
Menee vähän asian viereen, mutta olen parhaillaan laikuttanut kanervakangasta traktorin perään kiinnitetyllä sontatalikolla. Kangashumus on saatava auki kunnolla . Muuten ei taimetu . Kivisillä moreenimailla tämä ei toimi ollenkaan, mutta lajittuneilla kankailla hienosti. Kyllä tulee pitkiä ja leveitä laikkuja , kun peruuttelee.
Näitä lumituhopuita on yllättävän paljon Pohjois-Pirkanmaallakin. Melkein sama onko metsä hoidettu tai ikimetsä. Olen kuorinut omissa metsissä ainakin toistasataa lähes tukkipuukoista puuta alaosistaan 2 metriin, jotta ytimenävertäjät vähemmän lisääntyisivät. Latvukset maassa jäävät kaikki kuorimatta, liian iso työ kerta kaikkiaan. Ei näitä puita millään pysty keräämään perämetsistä. Sinne jää enin osa. Osan kerään sitten polttopuuksi. muutaman vuoden sisällä. Ikinä en ole tällaista jälkeä metsissä ennen nähnyt.
Metsurinkypärän alaslaskettu visiiri pelasti näköni ja ehkä henkeni kymmenen vuotta sitten, kun kiipesin hiirihaukan tekopesälle, ja siellä korkeuksissa pesikin viirupöllö. Mitään ei ehtinyt tekemään, kun se pääsi yllättämään ja iski visiiriin. Jumalauta, se on pesällään todella hengenvaarallinen olento.
Tiettyjä kirjoittamattomia sääntöjä on sentään olemassa: metsämiehet ja -naiset käyttävät puukkoa. Kannattaa kokeilla sitä purupönttöä, mutta ei sitten kuivaa sahajauhoa. Jotain lahopuumössöä vaan pönttöön niin voi onnistua paremmin. Linnuillakin on hajuaisti. Haistavat lahon puun ja kaivavat.