Käyttäjän LauriR kirjoittamat vastaukset
-
Ei ole allekirjoitettu. Nykyiset suot alkaneet muodostua liki kymmenentuhatta vuotta sitten, melkoisen hidasta on uusiutuminen. Ilmastonmuutoksen nykytilanteessa ei ole varaa kasvatella hiilivarastoa niin pitkään.
”Ja Heinolassa taitaa jäädä Prisma rakentamatta perhosen takia!”
Eiköhän näitä ostosparatiiseja (helvettejä) liene joihan tarpeeksi, että päästään rahoistamme eroon. Nämä laitoksethan kuitenkin rahoitetaan meidän asiakkaiden kukkarosta. Peukkua perhoselle!
Eero Paloheimo purkaa huolestumistaan Keski-Uusimaan kolumnissa:
http://www.eeropaloheimo.fi/tag/keski-uusimaa/
Eero P. on varmaan katkeroinut siitä, ettei häntä enempää kuunnella, mutta puhuu silti asiaa.
Moni tuntuu olevan sitä mieltä, että kaikkinainen huolestuminen ilmastosta on turhaa vouhotusta.
On kuitenkin paljon muitakin asioita, jotka huolestuttavat: lajien sukupuuttoaalto, pölyttäjäkato, mikromuovit, energian ja raaka-aineiden riittävyys. Yhtenä pahimmista maailman militarisoinnin jatkuminen.
Lienevätkö kirjoittajat tosiaan sitä mieltä, että meno voi jatkua nykyistä vauhtia hamaan tulevaisuuteen? Meidän sukupolvellemme tätä maallista hyvää varmaan riittää, mutta miten lapsenlapsillemme, puhumattakaan vielä myöhemmista sukupolvista. Ajattelemmeko, että selvitkööt jälkeläisemme miten osaavat, kunhan emme tarvitse omastamme luopua.
MOT-ohjelma kertoi taannoin pankkien ja suuryritysten osinkokeinottelusta. Verohallitus on arvioinut vuotuisiksi veromenetyksiksi 100 miljoonaa euroa. Se on siis samaa luokkaa kuin Metsähallituksen viime vuoden tuloutus.
Kumpihan olisi kansantalouden, luonnon ja kansalaisten oikeustajun kannalta parempi vaihtoehto: veroreikien tukkiminen lainsäädännöllä vai valtion metsien kestämätön hakkuu?
Minua häiritsee tässä aukkohakkuu-hiilensidonta-keskustelussa tämä seikka:
ei ilmaston kannalta ole ratkaisevaa, kuinka nopeasti hiiltä pystytään sitomaan kasvustoon, vaan kuinka PALJON sitä on sitoutuneena. Nopea hiilen sidonta ei paljon auta, jos pajatso tyhjennetään kerralla aukkohakkuulla. Ratkaisevaa tietenkin on, mitä korjatulle puulle tapahtuu.
Sahatavarana hiilisisältö on kauemmin pois kierrosta, mutta sellun kierto on kovin lyhyt. Merkittävä osa, jopa suurempi kuin sellun saanto, poltetaan prosessissa .
Avohakkuun jälkeen alue on pitkään hiilen päästäjä, kunnes hakkuutähteet ja juuret ovat lahonneet ja taimiston kasvu päässyt vauhtiin. Alueen sidotun hiilen määrä on taas palutunut 80-100 vuoden päästä.