Metsätilani kokonaispinta-alasta lipo kolmannes on rämettä, ja siksi olen tähän asiaan pikkuisen paneutunut.

Rahkasuon muuttuminen turvekankaaksi kestää näköjään 70 – 100 v.Omien kokemusteni perusteella maatumista voidaan nopeuttaa seuraavilla toimilla:
1. Vesitalous kuntoon. Pohjaveden pinta on saatava saran keskellä n. 40 sm syvyyteen. Rahkasammalta tehokkaampaa ojantukkijaa ei ole olemassa. Sammalmatto kasvaa seisovassa vedessä paksuutta jopa 10 sm vuodessa.
2. Tieurat kuntoon. Tielinjan leveys 14 – 16 m, ja ojat kahta puolta. Yksipuoleinen oja ei riitä, sillä tieura painuu kuormien alla jopa kymmeniä senttejä ja vedet valuvat tieuralle. Palstalle on päästävä.
3. Ravinnetalous kuntoon. Tuhkalannoitus on tehokkain, sillä sen vaikutusaika on jopa 40 vuotta. Tuhkassa on kaikkia muita ravinteita, paitsi typpeä. Se vaikuttaa vain siellä, missä on jo ennestään typpeä riittävästi kasveille käyttökelpoisessa muodossa.
Isovarpurämeillä typpeä ei ole, ja sitä on lisättävä n. 100 kg/ha. Itse olen kylvänyt salpietaria, ihan vaan vakasta ja käsipelissä.
4. Ennen hakkuuta on metsänpohja raivattava, muuten ei lanta lennä. Raivaustähteet vastaavat hyvinkin yhtä lannoituskertaa, eikä vähänkään karummilta alueilta saa hakata muuta kuin ainespuuta. Hieskoivu sinänsä on rämeellä hyvin tarpeellinen: se kuivattaa, tuottaa emäksistä kariketta, ottaa ravinteita myös syvältä hapettomasta pohjamaasta, lahottaa sammalta, muodostaa juuristollaan ravinnekäytäviä pohjamaahan.ja parantaa mikroilmastoa suotuisaksi hajottajille.
5. Isovarpurämeeltä on saatava suopursu häviämään, sillä se on myrkyllinen, ja estää mykoritsojen kasvua. Kirjat puhuvat allelopaattisesta vaikutuksesta.
Tätä asiaa käsittelevä Saraston ja Seppälän julkaisema tutkimus ”Isojen varpujen hävittämisen vaikutus rämemännikön kehitykseen” on julkaistu Silva Fennicassa, Vol 11, 1977, N:o 1: 30-41.
Lopputulos oli, että hävittäminen MCPA:lla tuotti yhtä hyvän tai paremman tuloksen kuin NPK- lannoitus.

Ei ihan sattunut tuo nimi. Se on Kurejoki, eikä Kurkijoki. Eikä paikallinen metsuritavarakauppias veistäni tuntenut, eikä valmistajaa löytänyt.

Netistä löytyi kuitenkin Kurejoen Kyläyhdistys, sieltä sen puheenjohtaja Ojajärvi ja tieto, että Alajärvellä on ollut seppäsuku, joka jo kolmannessa tai neljännessä polvessa on näitä työkaluja värkännyt. Pyysi ottamaan yhteyttä Kullervo Ketoseen.

Netistä löysin Vesuri- ja viikatetakomo Kullervo Ketosen numeron, ja kun soitin sinne, niin omistaja kertoi edesmenneen setänsä Veikon niitä valmistaneen. Kertoi kyllä tekevänsä, jos saisi mallin. Lupasin lähettää omani, mutta vasta sitten kun olen niitten kanssa vielä muutamia hehtaareita harppaillut.

Näin ollen on mahdollista, että näitten omassa käytössäni tavattoman käteviksi osoittautuneiden työkalujen valmistus vielä viriäisi.

Samalla kun kävin tuossa paikallisessa kaupassa niin katselin myös sitä Raivaa. Se on hyvä siinä, mihin se on suunniteltu: viiltämään poikki taivutettuja vesoja. Mutta ei se siinäkään mikään hehtaarivärkki ole. Siihen on tehokkaampia välineitä.

Omaan käyttööni Raiva ei sovi. Tiuhan heinikon kääntelyyn ovat parhaat nämä omat kyynärsauvani, ja vadelman ja vesan kaatoon kolmioterällä varustettu raivaussaha. Vesakkomyrkyilä on yhä huono maine. Glyfosaatti on jo yleisessä käytössä pihoissa, puutarhoissa ja pelloilla. Vissiin se kohta hyväksytään metsässäkin.

Mutta siitä huolimatta: Taimet eivät valita, että väärin pelastettu. Tärkeintä että työ tulee tehtyä. Heinä tappaa pienet taimet ja vähän isommat hukkuvat muun rojun sekaan, ellei niitä auteta.

Sama miten sen tekee, kunhan tekee.

Se oma raivausveitseni on kuin Raiva, mutta vartta on jatkettu kädensijan ohi kyynärvarteen asti, jossa on haarukka niin kuin kyynärsauvassa kuunaan.

Kaupasta sen ostin, ikää lienee n. 30 v tai yli ja varressa lukee muistaakseni Kurkijoki. Pari-kolme senttiä leveää ja vajaa sentin paksuista lattarautaa se on, mutta silti kestävä ja kätevä kuin mikä.

Kun sellainen on molemmissa käsissä yhtäaikaa, niin taimien etsiminen heinikosta on helppoa. Vadelma ja muutaman sentin vesa kyllä katkeavat, mutta kolmioterällä varustettu raivaussaha on niissä kohteissa tehokkaampi.

Täystiheän kuusikon tilalle heti mätästettyyn ja istutettuun taimikkoon ei heinä kerkiä, mutta kaikissa kohteissa ei pääse helpolla. Pahimpia ovat OMT- kannonnostoalat, ja vähäinenkin viivästys istutuksessa.

Raiva on varmaan ihan hyvä, mutta ei kai se lisätuki pahaa tee. Pelkään pahoin, että tuo Kurkijoen nauttima mallisuoja estää Raivaa parantamasta tuotettaan.