Käyttäjän laurihääri kirjoittamat vastaukset
-
Tämä metsänkasvatus poikkeaa kaikesta muusta siinä, että sihti on pitkä.
Joku hyvin onnistunut rauduskoivikko tai istutuskuusikko on hakkuukypsä jo 40 vuotiaana, mutta yhtä hyvin siihen saattaa mennä sata vuotta tai enemmän,
Noilla kujaloilla riittää kyllä kermankuorintaa ja opetuslapsia vielä vuosikymmeniksi, sillä ajanhenki on nyt semmoinen ja ”kansa vaatii” uutta ajattelua.
Ja samaan aikaan tällainen papparainen suree, että olis pitänä, olis pitänä…
Mutta kun ei usko, niin ei usko – muuta kuin keppikokemusta.
On se kumma, kun nuo jessekujalat luulevat meidän pitempään metsää kasvattaneiden ihan tahallaan pyrkivän huonoon taloudelliseen tulokseen.
Nuorena pitää olla kokeilunhaluinen ja radikaali, mutta jos sitä on vielä vanhana on jotakin jäänyt oppimatta. Olen minäkin ollut nuori, ja kokeillut kaikenlaista. Kylvänyt kuusensiementä hieskoivikkoon, polkenut sinne pottitaimia, istutellut muokkaamattomaan maahan, ja todennut, että kylläpä maistuivat tukkimiehentäille.
Kasvattaminen on kasvamaan saattamista ja luonnon auttamista, joskus järeilläkin toimilla.
Mutta mitäpä tämä kiistely minulle kuuluu. Omilla rahoillaan saapi jokkainen tehä niinkuin hyvä tulloo.
Joo. Kyllä perhemetsätalous tulee säilymään, tapahtuipa markkinoilla mitä tahansa.
Kaikki rahaa poranneet kujalat eivät sijoita metsään enkä usko, että tuo laajaperäinen ( = leväperäinen), hoitamattomuuteen perustuva hakkuutapa osoittautuu piiiiitkässä juoksussa viljelyä edullisemmaksi.
Metsätalous on hyvin pääomavaltaista, ja laajentaminen vaatii joko velkaa tai runsaita pohjavaroja. Kun vakuudeksi kelpaa vain n. 60 %, tulevat rajat tavallisella tallaajalla äkkiä vastaan.
Eikä kaikkea sittenkään mitata rahassa. Monella perikunnalla ja yksityiselläkin on varaa kasvatella telkänpönttöpuita tai odottaa vuosikymmeniä sitä, että luonto tekee tehtävänsä. Metsän kasvua ei voi Suomessa estää.
Aktiivisuus palkitaan. Omasta metsästä saa nykyhinnoilla ja palkoilla ruhtinaallisen tuoton omalle työlleen. Kannattavinta on istutus, taimikonhoito ja risusavotta.
Vaikka olen jo eläkeukko tykkään näistä metsähommista, olen ostanut sitä lisää ja hoidan näitä säntlänmättäitä parhaan taitoni mukaan. Kaupallisiin hakkuisiin en puutu.
Yks hailee kuka tästä minunkin puuhastelusta lopputilissä hyötyy vai hyötyykö kukaan.
Mitäs tuumisitte, jos tämä metsätalouden uudistus oliskin pikkusen isompi, kuin pikkunen? Jospa se on lopulta yhtä järisyttävä, kuin kommunismin kaatuminen naapurissa?
Lakia on jo muutettu väljemmäksi, ja ympäristöasiat nostettu rikkidirektiiveillä, valumien kauhisteluilla, hiilitaseilla yms kansalliseksi ykkösasiaksi. Vihreä väri on nyt valttia kaikkialla.
Tuota Kujalan mallia tutkivat nyt varmasti kaikki merkittävät metsänomistajat. Kvarttaalitalous vaatii nopeita voittoja ja nykyinen systeemi on ihan liian pienipiirteistä, kallista ja tehotonta. Niin sanotaan.
Harsintahakkuiden tuhoisuus pitkässä juoksussa on jo unohtunut. Kujalan malli on hieman erilainen, ja kun samoille jäljille palataan vasta 15 – 20 vuoden päästä, on aika jo toinen. Osaran aukeita ja viljelyn hyviä tuloksia ei kukaan halua nyt muistella.
Ja me työn sankarit puristelisimme nyrkkiä taskussa ja kiroilisimme hakiessamme ympäristöviranomaisilta aukkohakkuulupaa sille pikku palstamme pikkuiselle läntille!
Kyllä metsätalous kannattaa, kun on hyvä hoksnokka.
Ostaa vaikkapa 2500 ha parasta saatavilla olevaa metsää sieltä, missä umpikorpi on vielä kohtuuhintaista, hakkaa siitä joka vuosi muutaman sadan hehtaarin alalta ylispuut siten, että jäljelle jää noin 100 m3 erirakenteinen metsä, eikä käytä rahaa mihinkään muuhun kuin hakkuun suunnitteluun, yhteensä ykköstonneja.
Tili on noin 3000 – 4000 eur/ha ja sijoitetun pääoman tuotto alan paras.
Tuntuuko tutulta?
Kyllä Kujala on nyt iskenyt kultasuoneen.
Aukko- ja raivaussaha-allergia vaivaa monia ja yhä useampi metsänomistaja asuu kaukana tiluksistaan, eikä ymmärrä metsästä muuta kuin sen, ettei sieltä saa risuja katkaista.
Tavallinen kaupunkilainen haluaa myös pitää metsänsä metsän näköisenä, selvitä hoitohommista helpolla, ajella palstalleen silloin tällöin citymaasturilla ja kävellä metsissään goretexeissä, mutta varoa hikoamasta. Siihen kuvioon tämä lupaus kerran 15 vuodessa ilman kuluja saatavasta tilistä sopii erinomaisesti.
Ennen vanhaan metsänhoitajat hoitivat metsää ja olivat kiinnostuneita sen kasvukunnosta. Nyt ne ovat huolestuneita hiilitaseesta, valumista ja ötököitten hyvinvoinnista.
Varmaan tämä metsähommakin äärevöityy: erikseen ovat nämä kiinnostuneet pikkutilalliset, erikseen ammattisijoittajat ja erikseen nämä vastoin tahtoaan metsänomistajaksi joutuneet, jotka eivät tiedä metsänhoidosta edes alkeita.
Hyvä on, jos nyt näistä huolettomista, mutta ihan pikkusen huolestuneista edes osa herää ja aktivoituu tekemään metsiensä hyväksi jotain.
Kirves on metsän lääke, sanoivat taivaanvanhat viisaat.
Nyt puhuu A Jalkanen asiaa.
Kyllä OMT kuusikoissa pääsee täällä itäisessä Suomessakin jalostetuilla taimilla ja hyvissä olosuhteissa ja hyvällä hoidolla 50 v kiertoaikaan ja viimeisenä parina kymmenenä vuotena 20 kiinnon vuosikasvuun ja ihan huimiin tuottoihin.
Eihän tällaisia lukuja ole iletty julkisuudessa esitellä, kun on vielä se pinta-alaverotuksen aikainen metsänkasvun vähättely voimassa.
Keskiarvot johtavat harhaan, kun niissä on mukana kaikkien ynnyköitten epäonnistumiset ja tupeksimiset.
Ja tilanne on taas ihan erilainen, kun maapohja vähänkään huononee, mennään soille, korkeille vaaroille ja muille vaikeille alueille.
Mutta ootellaan. On tässä professoreilla pohtimista ja meillä pikkuvikisijöillä kiva luu kaluttavana ja toinen toisemme haukuttavana.
Seuraavat Metsälehdet ovat kyllä mielenkiintoisia. Kujala lupas isot mainokset ja varmaan saamme lukea noita metsäekonomian professorien laskelmiakin.
Pykäläinenkin on ekonomisti, eikä ekologisti, niinkuin aiemmin virheellisesti ilmoitin. Hän on kyllä tosifiksu, ja tuskin suostuu ainakaan maksetuksi mannekiiniksi. Saapas näkee mitä kenkä tekee…
Tietysti on muitakin vankkoja mielipiteitä, puolesta ja vastaan. Jos sais toivoa, niin Matti Kärkkäisen, Jyrki Ketolan ja Taaleritehtaan kommentit olis nyt tarpeen.
Meillä pienillä on vain nämä vikinäpalstat, eikä minkäänlaista sananpainoa, vaikka Tanelilla ja Puuntakasella ja Timpalla ja monella muulla tuntuu olevan ihan käytännön kokemusta ja laskelmia mielipiteittensä tueksi.
Mutta suurella varauksella pitää tähän Kujalan uutuuteen suhtautua. Miten tuleekin mieleen Kailajärvi!
Kannattavuus on vain kysymys siitä mihin vertaa.
Luulen kaikkien aktiivisesti metsiään hoitavien pääsevän helposti noihin Kujalan videolla esittämiin kannattavuuslukuihin, mutta muunlaisiakin omistajia on.
Varmaan useimmat tuntevat naapureita, jotka mieluummin kaatavat metsistään parin-kolmen kiinnon keloja, kuin hakkavat yli-ikäisiä honkiaan. Ja katselevat surkutellen meikäläisiä. Köyhtyvät ressukat, kun aukkoja tekevät vasta 60 vuotiaisiin kuusikkoihinsa.
Itä-Suomen yliopiston metsäekologian ja -politiikan professoriksi on valittu 1.8.2013 alkaen maatalous- ja metsätieteiden tohtori Jouni Pykäläinen. Hänellä oli aikoinaan oma firma, joka muunsi metsäsuunnitelmat siten, että kuvioitten väri vaihtui eri korkoprosenttien mukaan. Joutui lopettamaan yrityksensä, kun ei ollut kysyntää markkinoilla.
Hänen asiakkainaan olivat monet kunnat, yhteisöt ja mm. Laakkosen veljekset, joita ei ole tuossa rikastumisen taidossa tarvinnut neuvoa. Kysyvät itse.
Mutta sitä mieltä olen, että asiaan paneutunut harrastaja aina leipäpapit voittaa. Kujala taitaa olla yks noista syntymäviisaista.
Pari sanaa tieteenteosta.
Joku voi kuvitella, että esim. taloustiede olis jotenkin eksaktia. Ei se ole. Ei mikään tiede ole. Se on raakaa taistelua apurahoista, julkaisuista ja arvostuksesta.
Kaikelle tieteenteolle riittää kannattajia, jos on maksajia.
Tohtorin väitöskirjakin on vain opinnäyte. Pitää osoittaa, että kykenee tieteelliseen työhön, ja vastapuolen edustaja sanoo lopputuloksesta, että se on tieteellisen täsmällistä haistapaskaa.
Nobel- tason tutkijat näyttävät määräävän samaan rahatautiin täsmällisesti päinvastaisia lääkkeitä, ja väittävät olevansa oikeassa.
Ja olis kyllä kiva kysyä esimerkiksi Yrjö Laakkoselta ja Matti Kärkkäiseltä osaavatko ne korkolaskua!