Käyttäjän laurihääri kirjoittamat vastaukset
-
Boori on liikaa käytettynä myrkyllistä, ja joku naapuri tappoi sillä taimikkonsa. Jos levitysmäärät liikkuvat suositusrajoissa ei vaaraa pitäisi olla, olipa lähtötaso mikä tahansa.
Ostin käytetyn moottoriruiskun joskus -80 luvulla, kun MHY niitä vesakkoruiskutusten lopettamisen takia halukkaille jakoi. Käytin sitä pääasiassa lehtipuhaltimena, mutta viime kesänä kunnostin letkut ja 11 pöntöllistä Bortracia tuli leviteltyä. Erittäin kätevää ja nopeaa on homma, jos polut ovat ajokunnossa niin, ettei liemiä tarvitse pitkiä matkoja kanniskella.
Oikeassa olet: puulaji pitää valita maaperän ja olosuhteitten mukaisesti mahdollisimman oikein. Se on ihan ehdoton ykkösasia.
Aina se ei vaan onnistu esim. hirvieläinten vuoksi, mutta varsinkin 1970- luvulla metsitettiin paljon peltoja, ja yleisimmät puulajit täällä Itä-Suomessa olivat silloin mänty ja rauduskoivu.
Kuusta kartettiin hallavaurioiden ja kasvuhäiriöiden vuoksi. Ei ollut vielä silloin noista boorinpuutoksista yms. tietoa, mutta kärsimystä kyllä sitäkin enemmän. Nyt istutellaan kuusta sellaisillekin maille, joilla mänty tuottaisi ja kasvaisi paremmin.
Mutta on minulla sellainenkin kuvio, jolle istutettiin vielä 1980- luvulla hieskoivua! Kuvitelkaa, istutettiin sellaista, mitä tuli sitten luonnostaan joka ainoaan laikkuun, riesaksi asti! MHY:n omalla taimitarhalla niitä kasvattivat ja kauppasivat niille, jotka eivät osanneet pitää puoliaan.
Metsäviisaatkaan eivät aina ole olleet viisaita!
Minulla on isän peruina 40 vuotias erittäin rehevään suopeltoon istutettu männikkö, joka on jo parissakin metsäsuunnitelmassa tuomittu uudistettavaksi vajaatuottoisuuden takia. Hirvet, heinä ja hivenravinteiden puute olivat aikaaan tehokas yhdistelmä. Yhä se kuitenkin seisoo ja kasvaa, kun se kasvaa.
Nyt siinä on parin lievän tasausluontoisen laatuharvennuksen jälkeen 520 runkoa/ha, puuta yli 150 m3/ha, eikä laatu häikäise. Kuitenkin noista myöhemmin istutetuista täydennystaimista ja joistakin alkuperäisistukkaistakin on tukkia tulossa 200 – 300 kpl/ha, ja lopuista massaa.
Kuutiokasvu on kyllä ihan huimaa ja laatu paranee näköjään joka vuosi, joten odottakoon vielä 10 – 20 v ja sellaista aikaa, jolloin ostomiehellä on tukkipula.
Vaikeata arpomista on näitten epäkelpojen kuvioitten kanssa taiteilu, mutta tässä kohteessa annettiin armon käydä oikeudesta.
Korjasin itse.
Joo. Sellaista maalaista, pinta-alaverotuksen ajalta periytyvää varovaisuutta, keskiarvoihin tuijotusta ja yhteiskunnan maksamien apujen menetyksen pelkoa noissa kasvumalleissa ilmiselvästi on.
Ei uskalleta vieläkään tunnustaa, että kyllä metsä kasvaa, jos siltä itseltään nöyrästi kysyy, että mitä pitäs olla että kasvaisit,
Supattamalla se vastaa, mutta vain semmoisille, joilla on korvat ja silmät, joilla kuulee ja näkee.
Selvennyksenä tuohon yllä olevaan viestiin: tietysti kahmarin puolikkaita on kaksi, jotka kumpikin kiinnitetään yhdellä pultilla. Ovat Keslan tuotteita ja maksoivat muutama vuosi sitten alle tonnin.
Ongelmana näissä maatilakuormaajissa on kevyt rakenne. Se ei kestä sivuttaisvoimia, sillä se yläkynkkä nyrjähtää helposti. Siksi sillä on leikittävä niin kuin nosturilla: mieluimmin vain kaappausliikkeitä.
Ei sillä savista maata kaivella, mutta multamaata ja sopivia kiviä kyllä. Niissä se lapiomiehen voittaa. Minulla kun on noita omia polkuja tolkuttomasti, niin niitten niskaojien ja rumpujen teossa on ollut iso apu.
Se metsäkärrykin on vanhasta reestä rakennettu. Pantu pyörät alle siten, että sukset ovat paikallaan ja niillä on maavaraa n. 15 cm. Minusta se on pikkukärryssä parempi rakenne kuin teli.
Traktori on vanha, pikkunen nelikko, ilman etukuormaajaa. Sitä on usein kyllä kaivannut, mutta kyllä näilläkin pärjää, kun ei yritä urakoida isompia.
Minulla on joskus -80 luvulla hankittu Laukkavirran Koneen tekemä traktorin kolmipistenostolaiteeseen kiinnitettävä Kombi- kuormaaja. Tarkoittaa sitä, että puomia voi lyhentää kaivuasentoon ja jatkaa kuormaajakäytössä. Ja nostaa ja laskea myös runkoa. Vakiovarustuksena oli kourakuormaimen lisäksi oja- ja sorakauha.
Nyt se on saanut sellaisen muodon, että puomi on pitkänä kuormaaja-asennossa, ja kouraan saa yhdellä pultilla kiinni kahmarin, jonka tilavuus on tälle värkille just passeli, noin 70 litraa.
Perässä on jatkoaisalla varustettu kippikärri tai metsäkärri, aina kulloisenkin tarpeen mukaan.
Kyllä on kätevä!
Yritin jo korjata tuota epäonnistunutta ilmaisua, mutta tämä kone pixxuilee, eikä suostu aina tekemään mitä minä haluan. Mutta sellaistahan tämä elämä on. Kaikki tapahtuu niinkuin on tapahtuakseen, olinpa minä siitä mitä mieltä tahansa.
Tarkoitin sanoa, että kun näitä taimikoita myydään tukkivaiheessa, niin silloin laatua arvostellaan toisin kuin nyt. Sen vuoksi pitäisi osata säätää tuota taimikon tiheyttä jo kasvatusvaiheessa siten, että luston paksuus ja oksaisuus olisivat optimissa pituuskasvun kanssa.
Ja samalla kehotan lukemaan esim. Eino Mälkösen kirjaa ”Metsämaa ja sen hoito”. On siinä paljon sellaista mitä ei ymmärrä, mutta riittää, että tajuaa suuruusluokat.
Toivotan onnea ja menestystä Raivurille ja kaikille metsän hoidosta kiinnostuneille. Kaikki ei suju kuitenkaan niinkuin Srömsöössä.
Tuo hyvin nopea kiertoaika toteutuu vain kaikkein ihanteellisimmissa olosuhteissa ja niitä on harvassa. Ravinne-, vesi- ja hivenainetilanne pitää olla optimissa, ja hoitotoimien onnistuttava nappiin.
Tällä hetkellä ei vielä makseta laadusta, Tukki kuin tukki, sama hinta. Mutta jo näitä nykytaimikoita hinnoitellaan laadun perusteella, ja silloin ovat leveät lustot hintaa laskeva tekijä.
Maaperän kasvukuntoon ja sen mikrobiologiaan kiinnitetään nyt ihan liian vähän huomiota. Lahopuuta pitää olla, lämpö- ja kosteusolosuhteet optimissa, että ötökät, hajottajat ja sienet viihtyvät.
Silloin se puu kasvaa.